all this feels strange & untrue

Vihdoinkin, the Internet! Kauheesti kerrottavaa ja liian vahan aikaa!!

Meilla oli siis valmennusleiri pe-su. Me, meika, Tuomo, Anniina, Anne ja Gaby saavuttiin ekoina ja saatiinki odottaa seuraavia iltaan asti. Oltiin aika energisia kun oltiin lepailty vahan liikaa, mut onneksi paikalla oli YFUlainen Pablo, joka osti meille sipsia ja muutenkin kertoili kaikkee Ecuadorista. Illalla tuli muutama tytto lisaa, mm. mun huonekaveri Sveitsista. :D Mutta koko jengi nahtiin vasta aamulla, yhteensa 42 tyyppia!! Ja kaikki omista paikoistaan. Vapaaehtoiset vetajat oli tosi hauskoja ja meininki suorastaan hulvaton. Voitin heti ekana paivana kaks kilpailua, human bingon ja meidan joukkue voitti myos yhden naytelmatehtavan, jossa piti esittaa vaihtareiden ongelmia ja ratkaisuja. :D 

Sama meininki jatkui sunnuntainaki, nyt oli vahan enemman asiaa ja saantoja, kuin lauantaina. Porukka tiivistyi, tosin saksalaiset ryhmayty helposti yhteen kun niita oli tosiaan 19 koko leirista :D Myos sunnuntai-iltana voittoputkia jatkui: meidat jaettiin ryhmiin kansalaisuuksien mukaan, eli meita oli suomalaiset plus virolaiset, ja piti esittaa oman maan talenttia. :D Paadyttiin siis esittelemaan mita yhteista on suomalaisilla ja virolaisilla: kaikki on ilosia ja sosiaalisia, vastuullisia alkoholin kayttajia jotka sivistyvat saunassa (=eli demonstroitiin saunassa istumista hakkaamalla toisiamme bambunlehdilla ja kaatuiltiin kiukaaseen). Laulettiin myos kummankin maan kansallislaulut, ah sita hammentyneiden ilmeiden maaraa ku savel on ihan sama mutta jokatoinen esiintyja laulaa eri kielella :D Voitto kotiin mutta luovutin taman kolmannen palkintoni jenkkien joukkueelle, niillakin oli tosi hauska show. :))

Kun ohjelma viimein loppui, pelattiin kaikenlaisia korttipeleja keskenamme ilta. On muute hauska huomata et melkein kaikissa maissa on samat pelit, vahan eri nimella vaan. :) Esim valepaska oli tosi hauskaa isolla porukalla in english (voitin muuten taas:D). Yolla pelattiin monta tuntia pullonpyoritysta, irtos liikaa naurua ihan tyhmista tehtavista :DD

Liian vahilla younilla lahdettiin sitten eilen kohti Machalaa. Tanne tuli mun lisaks 5 muuta, 4 saksalaista ja yks jenkkitytto. :)) Matka kesti 11 tuntia ja about 8 tunnin jalkeen tipautetttiin kolme tyttoa kyydista Cuencaan. Oli muute hurjat maisemat, en osaa sanoin kuvailla! Vuoret on jotain ihan mieletonta! Koko takapenkki oli montut auki pitkaan :D

Sitten oltiin lopulta perilla.... Hui sita jannityksen maaraa. Odotettiin Area Repin (tosi mukava nainen) talossa hetki, kunnes perheet tuli. Jannitin ihan himona mut sitten Noelia ja Rommy olikin yhtakkia siina ovella eika osannu sanoa muuta ku hola :D Yhden illan perusteella voin sanoa etta perhe vaikuttaa tosi kivalta, talokin on kaunis. :) Taalla on netti mut haluisin paasta myos skypeen, joten yritan ettia jonkun nettikahvilan. Perhe tykkas paljon lahjoista ja ihmetteli lunta :D Nyt oon yksin kotona, kun sain tan paivan aikaa lepailyyn jotta huomenna jaksaa menna kouluun... Kun Noelia tulee, ostetaan mulle koulupuku yms. :) 

Tanaan on ollu kylla rankin paiva kaikesta huolimatta. Aamulla se vaan iski kun menin suihkuun: herrajumala, taalla ma oon vuoden. Ja sitten MA ITKIN! Kuin vesiputous. Ja vielakin. Snif. Mutta taloudenhoitaja huomas ja tuli antaan halin. :)) Ja mulla on Fazeria levyllinen. Joten kylla se tasta helpottaa. Ikava vaan on suuri, nytkun vihdoin tajuaa olevansa poissa vuoden. 

Espanjaa osaan mielestani yllattavan hyvin, ymmarran paljon mita muut puhuu. En malta oottaa et paasis oppiin sita lisaa! Taalla rannikolla ihmiset kuulemma puhuu erityisen nopeeta... Kiva :D 

Huomenna kouluun, Military School heheheheh. Jo koulupuku aiheutti lievaa hajoilua.... Onneks yks saksalainen tytto tulee samaan kouluun, joten en oo ihan ainoona pihalla :D Mutta nyt lopetan tan megapitkan postauksen, etta en liikaa juutu... Paiva on vasta alussa, ei voi tietaa mita tapahtuu!! Adios!

send me on my way

En voi uskoo, taalla sita nyt ollaan, Quitossa!! Nettikahvila ei tykanny lappareista joten tutustun paikalliseen koneeseen. Laatukamaa (njet?).

Lahdettiin siis Helsinki-Vantaalta kera kahden muun vaihtarin, Tuomon ja Anniinan. Lahto oli suruisa mutta selvisin :) Jannitys oli suorastaan kasinkosketeltava, hirvee hihitys paalla kokoajan (ja siitahan vasta riemu repes, kun samassa koneessa oli kukapa muukaan kuin Timo Soini (ja kaikenlisaks han on Tuomon kummiseta :D Small world!) Aika meni nopeeta porukalla ja pian oltiinki jo Amsterdamissa - ja nalkaisia! Joten suunnattiin Burger Kingiin aterialle. Heti jonossa tormattiin kahteen unkarilaiseen tyttoon, jotka oli tulossa minnepas muuallekaan kuin Ecuadoriin - toinen Rotareilta ja toinen meidan YFUsta! Syotiin yhdessa siis ja juttu lensi, sellasta enkku-unkari-suomi sahellysta. :D Meinattiin viela eksya matkalla oikeelle portille, mutta lopulta paastiin jonoon ja loydettiin sielta yksi YFU-vaihtari lisaa, tanskalainen tytto. :) Hirvee kalatys siina tietenkin sitten ja saatiin varmaan ihan hyvia katseita. :D Hiljaiset suomalaiset, yeah right?

"Suora lento" Quitoon ei ollutkaan sitten niin suora kuin luultiin. Kun paastiin koneeseen, tajuttiin olevamme matkalla Venezuelaan!! Eli 9 tunnin jalkeen (joka meni aikalailla nukkuessa) loydettiin ittemme pikkuselta Venezuelan lentokentalta. Ja oli muuten kuuma, vaikka olikin yo! Siina venailtiin sitte reilu puol tuntia, kunnes paastiin takasin koneeseen. Talla kertaa luultiin jo paasevamme Quitoon, mutta ei - Guayaquil oli seuraava pysakki. :D Tama matka menikin nopeeta, silla koneessahan oli kaikille omat telkkarit joten vahtasin CSIta ja Gleeta. Ja pelasin Tetrista kunnes mun ohjain hajos! Tarjoilua oli kokoajan joten ei ehtiny tulla nalkakaan. :) Guayquilin jalkeen kesti vaan puol tuntia Quitoon, ja nukuinki ton ajan tyytyvaisena. Kello on ihan vaarallaan ja kun siis lopulta paastiin tappeleen Ecuadorin maahanmuuttoviranomaisten kanssa, oli torkee nalka ja vasymys (plus taalla kello vasta puol ysi...). Meita oli vastassa hra ja rouva YFU Ecuador, jotka kyyditsi meidat kentalle lapi Quiton ruuhkan. Osoiteltiin vaan kaikkea ja oltiin niin turista ettei mitaan rajaa :DD

Nyt ollaan siis taalla eraan Fanny (ei varmaa kirjoteta noin mut kuiteski..) rouvan kotona, tai siis tarkemmin sanottuna vastapaisessa Internet-kahvilassa. Hirveen nalan pitimiksi saatiin aamiaista, ja rouva tosi kiltisti opetti meille tavaroiden nimia osottamalla niita (han ei itse puhu englantia hirveesti :D). Aamiaisen jalkeen -> suihku!!! Ihanaa!! 24 tuntia siita kun lahti Tampereelta, joten tuli todellakin tarpeeseen. Taman jalkeen otettiin tyttojen kaa (siis me ollaan kaikki nelja taalla ja Tuomo vastapaisessa huoneessa) "pienet paivaunet" - herattiin melkein nelja tuntia myohemmin :D Ja taas syomaan... Taytyy kylla sanoo et suomalaisen perunamuusi voittaa 100-0. :D Muuten oli tietty hyvaa!

Ruuan jalkeen saatiin nauttia luonnonilmiosta - nimittain yhtakkia alko sataa ihan hulluna! Koko katu lainehti ja rakeitakin tuli!! Oltiin ihan etta VAUUUUUU!!!! Myrskyn laannuttua tultiin tanne. En voi lisata kuvia kun en saanu lappariin nettia, mutta niita kylla on ja kohta tulee 8))

Huomenna paastaan valmennusleirille, jannittaa! Ja maanantaina sitten viela isantaperheisiin: tuplajannitys!!!!! Terkkuja rakkaat, kohta postaan ihan ajan kanssa (nyt on nakojaan nettikahvilassa ulos asti jono ku suomalaiset dataa :DDD).

Aivan joo, luin teidan kehuboksiin laittamat jutut. Ootte ihania. <3

ps. Olin iha karmeissani ku ketaa ei ollu fbookissa, sit tajusin kattoo suomen kelloo :D Hups.
pps. kevyt hajoilu mun skandaalikoululle! Kannatti nakojaan karata kun on niin vaarallista! :D

äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen

It started out as a feeling
Which then grew into a hope
Which then turned into a quiet thought
Which then turned into a quiet word

And then that word grew louder and louder
'Til it was a battle cry

I'll come back
When you call me
No need to say goodbye

Se on Helsinki-Vantaa nyt. Seikkailun alku. Seuraavaksi postaan valtameren toiselta puolen!

Joten heihei hetkeksi, Tampere. 8)

sydän huutamaan jää joka hetkeen, mutta tartun niihin muistoissa

Läksiäisiä vietettiin viime pe, ja oli erittäin onnistuneet kekkerit. Itkettiin ja naurettiin ja syötiin ja juhlittii. Ja oli ihanaa. Enkä osaa muuta enää sanoo. Ihanaa ohjelmaa oli värkätty ja seura oli paras. Rakastan teityleitä. 8) Spessukiitosta Lauralle kun oli mahtava emäntä!

Hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta!

Tänään vielä hyvästejä Iskun ja Minnan kaa, ne tulee kohta tänne ja mennään sitten kattoon leffaan Rise of the Apes. (Felton hii<3)

Ja ylihuomenna. Laukku on vielä auki tossa mutta suljetaan se huomenna. Nyt yritän vielä raivolla lisäillä kuvia, siivota iPodia ja säkittää turhia vaatteita. Tärisyttäää!

say yeeeeeaaaaaahhhh

Jahas. Alle viikko. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ei jännitä yhtää. HEHEHEHHE nivarma. Noniin, saldoa tästä viikosta: ke alko koulu niin tietty piti mennä sinne heti vinoilemaan ekana päivänä. Eivaan, totuus on että kaikki kamut on koulussa ja kotona on tylsää yksin (ja jos istuisin täällä koko päivän, varmaan kehittelisin jotain omia teorioita ens vuodesta kunnes juoksisin itkien ulos...). Tänäänkin siis reenin jälkeen marssin koululle ilmaisen lounaan perässä ja muiden mentyä tunnille kulutin koulun lattioita ihan riittävästi. :D Sainpahan Suran lähetettyä lopulta pakkaamaan, ja sain mun Skinssitki takasi jau! Nyt illalla käytii syömässä porukoiden kaa tossa lähimestassa, nam oli hyvää. Nyt ajattelin mennä katsomaan Teho-osastoo (tulee muute ikävä tällaisia perinteisiä tv-sarjoja mitä aina on kattonu, esim Tehari ja Huippikset. :( Kauheen pinnallista, mutta jotenki ne on ollu aina niin rutiineja kattoo tiettyyn aikaan snif!)

Ja täytyy kyllä myöntää että tulee ihan hirveesti ikävä meidän koulua <3 Eritoten kaikkia ihmisiä sieltä! :(( Onneks huomenna pääsee sanomaan hyvästejä  kun tosiaan on nää läksiäiset. Vieraita odotellaan ihan reipasta määrää, joten komeet kekkerit tulossa! Erityiskiitos jo nyt Lauralla, kun antaa talonsa tälläisten huligaanien käyttöön! :D

Loppuun asiallinen kuva pakkauksen epätoivon todellisuudesta:

huumori loppu 23 kiloon

(Jännittää NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN paljon!)

paniccccc

Taas on menty eikä meinattu. Mutta tärkeimmistä kerron;

Meikäläisen lentotiedot saapuivat muutama päivä sitten! Lähtö siis 17.8. klo 18:05 kohti Amsterdamia, jossa about 4 tunnin vaihto, josta sitte Quitoon. Onneks menee tollee yön puolelle suurin osa lennosta niin pystyy nukkumaa rauhassa. 8) Sitte onkin perillä 8 tunnin aikaero, jota saaki paikkailla hetken :'D



Ja perjantaina läksiäiset.......... karseeta. Itken kuin vesiputous sitten. Ei sillä etten itkis jo nyt. :( Ekan kerran oikeesti pelottaa koko vaihtotsydeemi. Että mitä jos kaikki ei sujukaa niinku suunnittelee. Olosuhteet on perillä kyllä megahyvät jo nyt, mutta jänskätys on silti valtavaa. Apua!! Onneks on Sura kanssakärsijänä. Muuten oliskin lähteny jo taju!

Huomenna yritän pakata. Ei siinä muute mitää, mutta tavaraa taitaa olla ainakin parin teini-ikäisen edestä. Miten niin olen materialisti?? :D Ja 23 kg on laittoman vähän. Mun kengät painaa jo yhteensä sen verran. :D

Ja linkkaan tän nyt vihdoinkin fbookkiin. Jos vaikka tulis kommenttiaki välillä. :))

tears & joy

En olekaa kirjotellu hetkeen! Tässähä on tapahtunut vaikka mitä. 8)

Ensinnäkin (ja ehkäpä tärkeimpänä) yksi aikakausi pääsi loppuunsa mun elämässä, kun astelin leffateatteriin katsomaan viimeisen Potterin. Snif! Vieläkin itkettää. Joidenkin mielestä mun potterismi saattaa mennä yli, mutta mulle se on ollut niin iso osa koko mun lapsuutta ja tähänastista elämää: sen avulla on löytynyt sellaisia maailmoja ihan täältä Tampereeltakin, joiden olemassaolosta ei ollut mitään tietoa. Khih. 8) Mutta en mä oo surullinen siksi, että sarja pääsi päätökseensä; ne kirjat on aina tuolla hyllyssä. Eikä tarina vanhene koskaan.Jos joku haluaa päästä mun tunnelmiin, voi alotella tällä esmes tällä: http://www.youtube.com/watch?v=gWKEXvtsWRE

Itkuparkujäähyväisten jälkeen vietettiin läksiäisiä mökillä ihan sukulaisten kesken, ja vaikka nääkin oli melko itkuntäyteiset kestit, oli lepposa tunnelma. 8) Musta oli kuitenkin kiva nähdä kaikkia sukulaisia sillee koolla, ja saada hyviä neuvoja matkaan. Kunhan saatais juhlat pidettyä täällä Tampereellakin kavereille, niin olisin oikein hyvillä fiiliksillä lähdössä. :))

Toissapäivänä oli taas pippalot luvassa, tällä kertaa mun 17-v synttärit jotka oli kätevästi yhdistetty Iskun 18-v syndeihin (jotka on oikeesti tänään). Teemana oli inkkarit ja tunnelma oli katossa. Lahjoiks tuli mm. uus kamera Ecuadorin reissua varten, päiväkirja ens vuodeks ja ihana levy, josta löytyy vaikka minkälaista fiilistelymusaa. Kiitoksia vaan kaikille vieraille <3

meikä innoissaan, sonja komppaa

onni lintsas teemasta mut ei se mitää :))

Tänään puolestaan olin tosi ahkera (äitin yllyttämänä tekee vaikka mitä) ja hankin kaikkee oleellista reissua varten: avainlukulistoja nettipankkiin ja Suomi-esitteitä, pistin GoGon lokeron myyntiin ja lähettelin (tosi tärkeetä) s-postia ympäri maailmaa. Ennen tätä rumbaa oltiin Iskun synttärilounaalla (onneee tuitui!) Fuudiksessa ja syötiin Minnan laskuun hesejäätelöä. :)

iloset. isku oli täysi-ikäisyyden muikentama.

Että tällästä täällä. Tänään sato koko päivä mut illalla livahdin lenkille. Jeeees. Ja huomiseks on luvattu jotain +30 että voisin vaikka viettää päivän rannalla ja yrittää syventää rusketusta pari astetta. :D Ja Veera tulee Isosta Omenasta kotiin lauantaina! Kylläpäs nyt rullaa. Paitsi mun känny on rikki. Nojaa. Sellast sattuu.