Updatee taas parista päivästä! Ei pitänyt mennä koneelle tänään, mutta oonkin nyt flunssassa ja ei oikeestaan ollut muutakaan tekemistä.
Tää sairaus oli kyllä jonkinasteinen tyhmyyden ja väsymyksen luoma saavutus. :D Tiistaina meillä oli koulussa uintia, ja kera märkien hiusten nukahdin sitten heti ku päästii kotiin. Yhä märillä hiuksilla lähdin myöhemmin Noen laulukurssille, jossa ilmastointi pauhasi tuhatta ja sataa pari tuntia. Lopputulos: seuraavana aamuna heräsin pää täynnä räkää ja kurkku puheherkkänä. Päätin sitten kuitenkin lähteä kouluun, mutta energiat oli koko päivän ihan nollissa. Ei tainnut hirveesti parantaa, tai mitää. :D Eilen siis koulun jälkeen kaaduin vaan sänkyyn ja makasin siinä loppuillan kaakaota litkien ja suklaata mussuttaen. En mennyt kouluun tänään, että sain kunnolla levättyä ja nukuttua, ja nyt olo onkin jo ihan jees, mitä nyt nenä vuotaa. :)
Tulipahan soitettua sitten kotiin parin viikon tauon jälkeen, ja luettua uutiset - jotenkin helpotus tietää, että Kestikin nyt sitten löytyi, asia on kiusannu mielessä jo jonkin aikaa. Kotiinsoittaminen on vielä kyynelkanavia avaavaa, mutta sille ei nyt vaan yksinkertaisesti voi mitään. Oikeestaan olo on parempi, kun saa vähän purettua tunteita ja puhuttua silleen, että vastapuoli varmasti ymmärtää, mitä sanon. :D Nyt on varmaan myös kotoa tulossa pakettia, alkaa purkat hälyttävästi loppua! Kuten yleensä, ulkomailla purkka on enemmänki karkkia ku sitä oikeeta tavaraa. :D Ja lakuja on ikävä myös!
Tää koulu-uinti oli varmaan ensimmäinen asia, joka oli jotenkin samanlaista ku Suomessa - 70 % luokasta lintsaa :DD Meitä oli tyttöjä uimassa yhteensä neljä. Mutta mua ei haitannu, sillä vihdoinkin joku laji missä olin hyvä! Sain toimia esimerkkinä näyttämässä hyppyjä ja kroolia, sillä vaikka näillä on kerran kahdessa viikossa uintia, monet silti pysy vaan juuri ja juuri pinnalla o__o Allas oli muuten ulkona, ja sinne saa kuulemma mennä koulun jälkeen reenaan jos haluaa. Aattelin, et vois vaikka kerran viikossa käydä, kun tää lenkkeily alkaa kyllästyttää. :)
Huomenna on koululla illalla Noche Cultura tai jotain, tanssia, laulua ja jopa näyttelemistä! Livahdettiin eilenki kaikilta tunneilta Klaran kaa kattoon harjotuksia. :D Ei se matikka muutu yhtään selkeemmäks päivien jälkeen. Yleensä päivän jälkeen vertaillaankin, kuinka monta sivua päiväkirjaa/kirjeitä ollaan kirjotettu tunneilla... Äidin ehdotuksesta yritän kirjoittaa mun menestysromaanini tän vuoden aikana. Saattais jopa onnistua tällä tahdilla :D
Nyt ootan jo innolla matkaa viidakkoon parin kuukauden päässä, kun sain suomivanhemmilta suostumuksen. Apinat here I come!!!!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jännitys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jännitys. Näytä kaikki tekstit
torstai 8. syyskuuta 2011
maanantai 5. syyskuuta 2011
Vamos a la Playa!!
Taas menny aikaa ja tapahtunut paljon! Oon nyt jatkossa (kenties) vähän laiskempi enkä jaksa ihan kaikkee tilittää, kun viesteistä tulee sellasia kilometrin mittasia :D Ja tapahtuu kokoajan niin paljon....
Torstaina oli hieman surullisempi päivä, tosin ei mulle. Tultiin Noen kanssa koulusta ja puhuttii kaikennäköistä, suunnitelmana oli lähteä tutustuun (vihdoinkin) sports clubiin samana iltana. No, kun päästiin sisälle niin siellä odotti papi hieman vakavan oloisena - ja saatiin sitten kuulla, että Noen koira Princessa oli juossut auton alle ja kuollut. :( Tunnelma down. Noelia itki loppuillan ja koska suunnitelmat peruuntuivat, katsoin siis lähinnä telkkaria lopun illan. Koirahan oli jo 14 ja melkein kokonaan sokee, joten ei tullut sinänsä yllätyksenä, mutta tää oli kyllä hyvä muistutus Ecuadorin liikenteestä. Täähän oli jo toinen kolari mun kadulla tänä lyhyenä aikana ku oon ollu täällä - ekana iltana yks pikkupoika jäi tossa auton alle ja lensi varmaan 15 metriä, ei onneksi käynyt kuinkaan. :)
Perjantaina koulu päätty jo 10:15 joten oli koko pitkä iltapäivä aikaa nukkua ja rentoutua, kunnes illalla suunnattiin Prizasiin: täällä aika suosittuun mestaan, jossa on muutama pikaravintola yms, ja nuorten on näköjään tapana kokoontua sinne viikonloppuisin. Syötiin pitsaa mun luokkalaisten kanssa, ja ne kerto järjestävänsä juhlat tänä perjantaina mulle ja Klaralle! :D Can't wait!
Viikonloppu oli muutenki melko perhepainotteinen, lauantaina käytiin siellä sun täällä, mm hedelmäbaarissa ja ostelemassa. Hedelmät on täällä jotain ihan sairaan hyvää: tuoreita ja makeita <3 Jogurtin ja myslin kanssa ehkä parhautta. Muutenkin maistuu hyvältä tän perinteisen lihaa-ja-riisiä-menun ohella. :D
Eilen päästiin myös rannalle, josta mä olin ihan kikseissä. Tosin, rannalle päästyäni huomasin, että muille tää ei tosiaan ollut "se" ranta. Ja oli kuulemma kylmä (+30 ainaki???). Menin sitten yksin uimaan ku muut ja istuskeleen varjon alle! :D Oli ihan sairaan kaunista, joten voin vaa kuvitella miltä ne isommat ja kuuluisammat rannat näyttää 8))))
Nyt on kyllä pakko tunnustaa, että tänään on ollu kyllä rankka päivä. On itkettäny ja väsyttäny ja nälättäny, eikä suunnitelmatkaan oo menny ihan putkeen. Sain kuitenkin (rankoista maailmankaikkeuden vastusteluista huolimatta) soitettua Iskulle, joten se pelasti päivän. Oon vielä suomalainen ja tottunut tapoihini, ja kaikki uusi vie paljon voimia, välillä ainakin. Maailmalle kiitos Klarasta, joka jaksaa tsempata mua ja mä sitä, kun jommallakummalla on huono päivä! <3
ps. oottelen ispe ja minbo sitä pakettia niinku RAPIDOOOOOO terveisin olen hyvä spoilaantumaaaaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :D noeivaa kjeh
Torstaina oli hieman surullisempi päivä, tosin ei mulle. Tultiin Noen kanssa koulusta ja puhuttii kaikennäköistä, suunnitelmana oli lähteä tutustuun (vihdoinkin) sports clubiin samana iltana. No, kun päästiin sisälle niin siellä odotti papi hieman vakavan oloisena - ja saatiin sitten kuulla, että Noen koira Princessa oli juossut auton alle ja kuollut. :( Tunnelma down. Noelia itki loppuillan ja koska suunnitelmat peruuntuivat, katsoin siis lähinnä telkkaria lopun illan. Koirahan oli jo 14 ja melkein kokonaan sokee, joten ei tullut sinänsä yllätyksenä, mutta tää oli kyllä hyvä muistutus Ecuadorin liikenteestä. Täähän oli jo toinen kolari mun kadulla tänä lyhyenä aikana ku oon ollu täällä - ekana iltana yks pikkupoika jäi tossa auton alle ja lensi varmaan 15 metriä, ei onneksi käynyt kuinkaan. :)
Perjantaina koulu päätty jo 10:15 joten oli koko pitkä iltapäivä aikaa nukkua ja rentoutua, kunnes illalla suunnattiin Prizasiin: täällä aika suosittuun mestaan, jossa on muutama pikaravintola yms, ja nuorten on näköjään tapana kokoontua sinne viikonloppuisin. Syötiin pitsaa mun luokkalaisten kanssa, ja ne kerto järjestävänsä juhlat tänä perjantaina mulle ja Klaralle! :D Can't wait!
Viikonloppu oli muutenki melko perhepainotteinen, lauantaina käytiin siellä sun täällä, mm hedelmäbaarissa ja ostelemassa. Hedelmät on täällä jotain ihan sairaan hyvää: tuoreita ja makeita <3 Jogurtin ja myslin kanssa ehkä parhautta. Muutenkin maistuu hyvältä tän perinteisen lihaa-ja-riisiä-menun ohella. :D
 |
| tässä malliesimerkki ecuadorilaisten lautasmallista. :D |
 |
| <3 bananas |
 |
| aaaah ihana |
 |
| mua hymyilytti. vähä liikaa:D |
 |
| vamos a la playa! |
ps. oottelen ispe ja minbo sitä pakettia niinku RAPIDOOOOOO terveisin olen hyvä spoilaantumaaaaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :D noeivaa kjeh
sunnuntai 28. elokuuta 2011
wait 'til you see my smile
Vihdoinkin päivitystä! Oon varmaan ollu liian ankara tässä koneen käytössä, koska sitten ku meen koneelle on niin paljo tekemistä ja kirjoittamista että istun parikin tuntia helposti. Ehkä vois käydä useemminki kerran viikossa, ainakin päivittääs tänne... :D
Melkein ensimmäinen viikko takana, ja väsyttää ihan himona. Pää räjähtää uuden informaation määrästä! Oon tehnyt tässä viikon aikana useita havaintoja ecuadorilaisesta kulttuurista ja tästä perheestä sekä tietty koulusta:
Ensinnäkin - kaikki ja siis meinaan ihan oikeesti KAIKKI on täällä erilaista kuin Suomessa. Ihan alkaen ilmiselvistä asioista kuten kielestä ja maisemista pikku yksityiskohtiin kuten vessassa käyntiin (paperi roskikseen, ei pönttöön yeah) ja liikkumiseen paikasta toiseen (ei kävelyä, taksi ja pimeällä ei oo turvallista liikkua ulkona). Ruoka, koulu, ihmiset, tervehtiminen - everything. Ehkä sen takia mulla on nyt jonkinasteinen kulttuurishokki, tietty yhdistettynä hienoiseen ikävään. Turhaudun, kun en ymmärrä mitä ympärillä puhutaan ja yritän pakottaa itteni oppimaan kaiken heti. Pitäisi nyt yrittää muistaa, että oon ollu täällä Machalassa vasta alle viikon - en voi osata kaikkea heti, vaikka se niin vaikeaa on myöntääkin. Mutta I'm getting there.
Ehkä mun turhautuminen johtuu myös osittain siitä, että oon joka päivä juossu jossain. Tunnollisena vaihto-oppilaana en oo jääny kotiin makaamaan, vaan mennyt aina mukaan kun pyydetty - eli siis joka päivä. :D Ei ollutkaan niin hyvä idea, koska nyt oon henkisesti ja fyysisesti aivan sairaan uupunut. Aivot yrittää sulattaa kaikki uudet paikat ja joka päivä tavatut uudet ja eri ihmiset, niiden nimet ja tavat ja muut. Mutta ens viikolla tiedän jo vähän, mihin haluan mennä ja jos menen, kauanko siellä kuluu aikaa. :D Otin myös puheeksi, että olisiko täällä jotain tanssikoulua/sportsclubia, johon voisin liittyä, ja aattelin myös kokeilla jotain koulun juoksujoukkuetta. :) (Mulle on jo ihan valehtelematta kolme ecuadorilaista kommentoinu, että mulla on isot jalat. Myös harjoitusleirillä KAKSI ihmistä kysy, että mitä mä harrastan kun on niin paksut jalat. :DDDD Oikeesti nyt loppu juokseminen...)
Aivan, la escuela. :D En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa. Herätys joka aamu viideltä ja loppuu kahden maissa. Kuljetaan kouluun pikkusella bussilla joka kiertää monta taloa tästä lähettyviltä. Ensimmäinen päivä oli ehkä hulvattomin kokemus ever. Bussi kaartaa kentälle jossa kaikki oppilaat seisoo koulupuvut päällä (khakinväriset shortsit ja t-paita sekä pikkukengät, pojilla sama mutta maiharit ja pitkät housut). Seisottiin toisen vaihtarin Klaran kanssa ja sitten alkoi "formaccion". Oppilaat meni riveihin ja toiset, valvojaoppilaat (Noelia on yks heistä), määräs ne luokkien mukaan muodostelmiin. Sitten kaikki veti sellaset keltaset kaulukset kaulaaan ja hatut päähän ja sitten huudettiin espanjaks jotain armeijasettejä maastokuvioiseen asuun pukeutuneen äijän johdolla. Oltiin Klaran kanssa suurinpiirtein näin. O___________O Oikeesti kauhu vaan valahti jäseniin että ei oikeesti ei me voida olla täällä opiskelemassa. Ja Klara vielä kommentoi että kiva natsimeininki (huom hän on saksalainen :D).
Siitähän vasta riemu repes ku jengi lähti marssimaan kohti luokkia!! Seurattiin ihan jäykkinä Klaran kanssa, kaikki tietty tuijotti kun meidän univormut oli semi puuttelliset ja muutenki, vaikka ollaan kummatki tummahiuksisia niin ollaan kaikkia paljo pidempiä ja vaaleempia. :D Sitten Noelia lähti tarjoomaan meitä luokkiin - ja tässä vaiheessa tapahtui seuraava shokki. Kun astuttiin ensimmäiseen luokkaan, kaikki alko huutaan. Myös opettaja. "INTERCAMBIOOOOOOS!" Noelia sitten kysyi, päästäänkö tänne ja kun opettaja kieltäytyi, kaikki alko huutaa uudestaan. "PROFEEEE NOOOOOOOOOOOOOOO!!!!!!" :DD Seuraavassa luokassa sama meininki, mutta päästiin sinne opiskeleen. Tässä vaiheessa viimeisetkin uskottavuuden rippeet colegio militarian tiukkuudesta katosivat. Kaikki tunnit on ihan jäätävää ala-aste meininkiä, jengi huutaa ja jos opettaja kysyy jotain, se ei edes oleta että joku viittaisi - kaikki vaan huutaa vastauksen! :D Välillä ei Klaran kanssa ees huomata, että opettaja ja tunti on vaihtunut, kun oppilaat vaan vaeltaa ympäri luokkaa (ja nyt ainakin ekat päivät yleensä meidän suuntaan, koska ollaan intercambios ja tosi suosittuja tietty :D). Aamulla on tää imagonkohotusseremonia aina, mutta sen jälkeen lähtee kaikilla ihan handusta.... Hauskinta varmaan on, että oppilaat joutuu välillä sanoon opettajalle "Silencio, profe!" koska opettaja juttelee toisten oppilaiden kanssa. XD
Nyt oon ollu siis koulussa kolme päivää, ja alan vähän päästä jyvälle. Matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa on paljon, ja koska ollaan tultu kesken lukuvuoden, ollaan vielä kaksinkertaisesti pihalla (on muute hienoo ku en tajua kemiaa ees suomeks niin yritä nyt siinä en espanol....). Enkunopettaja on hauska vaikka täällä ollaanki enkussa ehkä sillä tasolla millä me oltiin kutosella. Opettaja kuitenkin tietää sen joten vaikeutti meidän opiskelua silleen, että mä ja Klara tehdään kaikki jutut enkuntunnilla espanjaks. :D Tosi hyvä, siitä on meille hyötyä paljo enemmä ku "This is me. I'm 16 years old." -tyylisistä harjotuksista.
Perjantaina saatiin taas Klaran kaa ihastella, miten "kurillinen" tää meidän armeijakoulu on. Koska luokat on kaikki erillisiä rakennuksia, koulun pihamaalla kulkee paljon kulkukoiria yms. No sitten joku valopää meidän luokalta toi sellasen luokkaan, pikkusen söpön pennun. :D Ja opettaja ei sano mitään!! Tunti jatku silleen, että joku yritti epätoivosesti pitää esitelmää luokan edessä ja opettaja + oppilaat silittää koiraa ja heittelee sille palloa. Siis mitä??? Lopulta doggy protestoi sisälle viemistään ja teki tarpeensa taulun eteen. Tämäkin kuitattiin helposti heittämällä jonkun vihko jätösten päälle. Onkohan tää ihan normaalia täällä? Se koira on varmaa vieläkin siellä luokassa, nukahti tyytyväisenä mun tuolin alle. :D
Eli sellasta koulussa... Perheestä ja "kavereista" on myös sanottavaa. Mut on otettu tosi hyvin vastaan täällä, ei vierasteta tai mitään. Ainut mitä ne ihmettelee on se, että tykkään urheilla... Mun lenkillelähtö tänään aiheutti huvittuneita ilmeitä koko perheessä. :'D Tunnen olevani osa perhettä, enkä vierasta enää niin paljon ku viikon alussa. Kukaan muu ei puhu perheessä englantia kuin Noelia, ja hänkin aika heikosti. Kommunikointi kuitenkin sujuu, ja oon onnistunu selittään asiani aina jotenkuten. Esimerkiksi tänään pystyin täydellisesti espanjaksi kertoon, että olen väsynyt vaikka olikin kiva päivä! :D Perus verbeillä pärjää pitkälle myös, ja elekielikin on ollut ahkerassa käytössä.
Talo on rivitalo melko keskustassa, on alakerta jossa on keittiö ja olohuone, ja pieni piha, jossa iso puu ja siinä asuu Noelian papukaija! Tosi nätti lintu joka osaa sanoo HOLA. Mutta se kuulemma puree :( Toisessa kerroksessa on kaikkien makuuhuoneet, ja kolmas kerros on aikalailla varastotilaa ja papin työhuone. Täällä pääsee myös katolle, ja näkee koko Machalan, se on se neljäs/viides kerros. :) Nyt oon tosiaan samassa huoneessa Noelian kanssa, mutta muutan tohon viereiseen, tyhjään huoneeseen ens viikolla. Muuten huoneen jakamisessa ei ole niin paljon ongelmia kuin mä oletin, mutta meidän unirytmit on tosi erilaiset. Mä tykkään lukee ja mennä aikasin nukkuun viikolla, mutta Noe alottaa läksyjen tekemisen joskus kymmeneltä ja pitää samalla telkkaria päällä. Toinen asia mikä ärsyttää yhteisessä huoneessa, on se että mun pitää aina kysyä, mihin voin laittaa omia tavaroitani. Ei mulla nyt oo vielä paljon kamaa, mutta kokoajan ostaa lisää (esim koulupuvut) ja on vähän ahdasta. Joten koska vieressä on tyhjä huone, kysyin kohteliaasti että olisiko mahdollista, että mä nukkuisin siinä. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, ja kerroin Noelialle että kyse ei ole siitä, ettenkö tykkäisi sinusta mutta valitettavasti tämä ei tunnu kauhean "omalta" huoneelta nyt. Joten asia on järjestymässä. :)
Tänään oli paljon tekemistä, käytiin naapurikaupungissa jossa oli jonkinsortin tori, paljon pelejä ja ruokakojuja. No sitten tulikin paras osuus - mä huomasin huvipuistolaitteen, joka oli ihan ku vanha Särkän Coca-Cola!! Tietty kiskoin Noelian ja sen poikaystävän, Isaacin mukaani. Ja sitten sain opetuksen Ecuadorin huvipuistolaitteiden turvallisuudesta. Meillä oli "turvavyö" - paitsi ettei se pitänyt yhtään, kun käännyttiin ylösalaisin. Siinä sitten roikuttiin pelkällä tahdonvoimalla, kun painovoima kiskoo Saanaa alas. Huusin vaan suomeks ja päästin parit perkeleetkin. :D Kun homma oli ohitte, Isaac ja Noelia nauro vaan mulle. Yritin selittää oletteko täällä päin maailmaa kuulleet turvallisuudesta, mutta ei oikein mennyt läpi. :DD
Täällä muuten syödään pelkkää riisiä ja lihaa. Yks ilta oltiin hampurilaisella Noelian kavereiden kanssa, ja kysyin että miksi tässä on kaksi eri lihaa. "Eiku toi toinen on kinkku", totes yks tyttö. Aivan... Tänään oli tarjolla kanssa kolmea eri lihaa. :D En ees halua ajatella, mitä mun vatsa (ja läskit) tuumaa tästä ruokavalioista. Ruoka tosin on hyvää, ei siinä mitään. :)
Tulipa melkonen romaani! Pitää todellaki päivittää useemmin (tai ehkä nyt vaa on liikaa kertomista. enkä nytkään sanonut kaikkea oleellista!). Huomenna kouluun argh mutta pääsen hajoilemaan. Maanantai on muute special day, erilainen univormu + korkkarit. Meidän piti käyttää sitä myös perjantaina, kun oli joku seremonia, ja meitä seisotettiin _2 TUNTIA_ ne jalassa. Protestoin puolentoistatunnin kohdalla ja heitin kengät veke (ainut vaa että oltiin ulkona. :D).
Nyt loppu selitys, loppuun kuvia tähänastisesta seikkailusta!
Melkein ensimmäinen viikko takana, ja väsyttää ihan himona. Pää räjähtää uuden informaation määrästä! Oon tehnyt tässä viikon aikana useita havaintoja ecuadorilaisesta kulttuurista ja tästä perheestä sekä tietty koulusta:
Ensinnäkin - kaikki ja siis meinaan ihan oikeesti KAIKKI on täällä erilaista kuin Suomessa. Ihan alkaen ilmiselvistä asioista kuten kielestä ja maisemista pikku yksityiskohtiin kuten vessassa käyntiin (paperi roskikseen, ei pönttöön yeah) ja liikkumiseen paikasta toiseen (ei kävelyä, taksi ja pimeällä ei oo turvallista liikkua ulkona). Ruoka, koulu, ihmiset, tervehtiminen - everything. Ehkä sen takia mulla on nyt jonkinasteinen kulttuurishokki, tietty yhdistettynä hienoiseen ikävään. Turhaudun, kun en ymmärrä mitä ympärillä puhutaan ja yritän pakottaa itteni oppimaan kaiken heti. Pitäisi nyt yrittää muistaa, että oon ollu täällä Machalassa vasta alle viikon - en voi osata kaikkea heti, vaikka se niin vaikeaa on myöntääkin. Mutta I'm getting there.
Ehkä mun turhautuminen johtuu myös osittain siitä, että oon joka päivä juossu jossain. Tunnollisena vaihto-oppilaana en oo jääny kotiin makaamaan, vaan mennyt aina mukaan kun pyydetty - eli siis joka päivä. :D Ei ollutkaan niin hyvä idea, koska nyt oon henkisesti ja fyysisesti aivan sairaan uupunut. Aivot yrittää sulattaa kaikki uudet paikat ja joka päivä tavatut uudet ja eri ihmiset, niiden nimet ja tavat ja muut. Mutta ens viikolla tiedän jo vähän, mihin haluan mennä ja jos menen, kauanko siellä kuluu aikaa. :D Otin myös puheeksi, että olisiko täällä jotain tanssikoulua/sportsclubia, johon voisin liittyä, ja aattelin myös kokeilla jotain koulun juoksujoukkuetta. :) (Mulle on jo ihan valehtelematta kolme ecuadorilaista kommentoinu, että mulla on isot jalat. Myös harjoitusleirillä KAKSI ihmistä kysy, että mitä mä harrastan kun on niin paksut jalat. :DDDD Oikeesti nyt loppu juokseminen...)
Aivan, la escuela. :D En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa. Herätys joka aamu viideltä ja loppuu kahden maissa. Kuljetaan kouluun pikkusella bussilla joka kiertää monta taloa tästä lähettyviltä. Ensimmäinen päivä oli ehkä hulvattomin kokemus ever. Bussi kaartaa kentälle jossa kaikki oppilaat seisoo koulupuvut päällä (khakinväriset shortsit ja t-paita sekä pikkukengät, pojilla sama mutta maiharit ja pitkät housut). Seisottiin toisen vaihtarin Klaran kanssa ja sitten alkoi "formaccion". Oppilaat meni riveihin ja toiset, valvojaoppilaat (Noelia on yks heistä), määräs ne luokkien mukaan muodostelmiin. Sitten kaikki veti sellaset keltaset kaulukset kaulaaan ja hatut päähän ja sitten huudettiin espanjaks jotain armeijasettejä maastokuvioiseen asuun pukeutuneen äijän johdolla. Oltiin Klaran kanssa suurinpiirtein näin. O___________O Oikeesti kauhu vaan valahti jäseniin että ei oikeesti ei me voida olla täällä opiskelemassa. Ja Klara vielä kommentoi että kiva natsimeininki (huom hän on saksalainen :D).
 |
| tähän tyyliin :D |
 |
| oikeesti en voi ottaa tätä ikinä tosissani..... |
Siitähän vasta riemu repes ku jengi lähti marssimaan kohti luokkia!! Seurattiin ihan jäykkinä Klaran kanssa, kaikki tietty tuijotti kun meidän univormut oli semi puuttelliset ja muutenki, vaikka ollaan kummatki tummahiuksisia niin ollaan kaikkia paljo pidempiä ja vaaleempia. :D Sitten Noelia lähti tarjoomaan meitä luokkiin - ja tässä vaiheessa tapahtui seuraava shokki. Kun astuttiin ensimmäiseen luokkaan, kaikki alko huutaan. Myös opettaja. "INTERCAMBIOOOOOOS!" Noelia sitten kysyi, päästäänkö tänne ja kun opettaja kieltäytyi, kaikki alko huutaa uudestaan. "PROFEEEE NOOOOOOOOOOOOOOO!!!!!!" :DD Seuraavassa luokassa sama meininki, mutta päästiin sinne opiskeleen. Tässä vaiheessa viimeisetkin uskottavuuden rippeet colegio militarian tiukkuudesta katosivat. Kaikki tunnit on ihan jäätävää ala-aste meininkiä, jengi huutaa ja jos opettaja kysyy jotain, se ei edes oleta että joku viittaisi - kaikki vaan huutaa vastauksen! :D Välillä ei Klaran kanssa ees huomata, että opettaja ja tunti on vaihtunut, kun oppilaat vaan vaeltaa ympäri luokkaa (ja nyt ainakin ekat päivät yleensä meidän suuntaan, koska ollaan intercambios ja tosi suosittuja tietty :D). Aamulla on tää imagonkohotusseremonia aina, mutta sen jälkeen lähtee kaikilla ihan handusta.... Hauskinta varmaan on, että oppilaat joutuu välillä sanoon opettajalle "Silencio, profe!" koska opettaja juttelee toisten oppilaiden kanssa. XD
Nyt oon ollu siis koulussa kolme päivää, ja alan vähän päästä jyvälle. Matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa on paljon, ja koska ollaan tultu kesken lukuvuoden, ollaan vielä kaksinkertaisesti pihalla (on muute hienoo ku en tajua kemiaa ees suomeks niin yritä nyt siinä en espanol....). Enkunopettaja on hauska vaikka täällä ollaanki enkussa ehkä sillä tasolla millä me oltiin kutosella. Opettaja kuitenkin tietää sen joten vaikeutti meidän opiskelua silleen, että mä ja Klara tehdään kaikki jutut enkuntunnilla espanjaks. :D Tosi hyvä, siitä on meille hyötyä paljo enemmä ku "This is me. I'm 16 years old." -tyylisistä harjotuksista.
Perjantaina saatiin taas Klaran kaa ihastella, miten "kurillinen" tää meidän armeijakoulu on. Koska luokat on kaikki erillisiä rakennuksia, koulun pihamaalla kulkee paljon kulkukoiria yms. No sitten joku valopää meidän luokalta toi sellasen luokkaan, pikkusen söpön pennun. :D Ja opettaja ei sano mitään!! Tunti jatku silleen, että joku yritti epätoivosesti pitää esitelmää luokan edessä ja opettaja + oppilaat silittää koiraa ja heittelee sille palloa. Siis mitä??? Lopulta doggy protestoi sisälle viemistään ja teki tarpeensa taulun eteen. Tämäkin kuitattiin helposti heittämällä jonkun vihko jätösten päälle. Onkohan tää ihan normaalia täällä? Se koira on varmaa vieläkin siellä luokassa, nukahti tyytyväisenä mun tuolin alle. :D
 |
| tuit tui. tossa muuten Marialla päällä liikkaunivormu, ah miten mukava <3 |
Talo on rivitalo melko keskustassa, on alakerta jossa on keittiö ja olohuone, ja pieni piha, jossa iso puu ja siinä asuu Noelian papukaija! Tosi nätti lintu joka osaa sanoo HOLA. Mutta se kuulemma puree :( Toisessa kerroksessa on kaikkien makuuhuoneet, ja kolmas kerros on aikalailla varastotilaa ja papin työhuone. Täällä pääsee myös katolle, ja näkee koko Machalan, se on se neljäs/viides kerros. :) Nyt oon tosiaan samassa huoneessa Noelian kanssa, mutta muutan tohon viereiseen, tyhjään huoneeseen ens viikolla. Muuten huoneen jakamisessa ei ole niin paljon ongelmia kuin mä oletin, mutta meidän unirytmit on tosi erilaiset. Mä tykkään lukee ja mennä aikasin nukkuun viikolla, mutta Noe alottaa läksyjen tekemisen joskus kymmeneltä ja pitää samalla telkkaria päällä. Toinen asia mikä ärsyttää yhteisessä huoneessa, on se että mun pitää aina kysyä, mihin voin laittaa omia tavaroitani. Ei mulla nyt oo vielä paljon kamaa, mutta kokoajan ostaa lisää (esim koulupuvut) ja on vähän ahdasta. Joten koska vieressä on tyhjä huone, kysyin kohteliaasti että olisiko mahdollista, että mä nukkuisin siinä. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, ja kerroin Noelialle että kyse ei ole siitä, ettenkö tykkäisi sinusta mutta valitettavasti tämä ei tunnu kauhean "omalta" huoneelta nyt. Joten asia on järjestymässä. :)
Tänään oli paljon tekemistä, käytiin naapurikaupungissa jossa oli jonkinsortin tori, paljon pelejä ja ruokakojuja. No sitten tulikin paras osuus - mä huomasin huvipuistolaitteen, joka oli ihan ku vanha Särkän Coca-Cola!! Tietty kiskoin Noelian ja sen poikaystävän, Isaacin mukaani. Ja sitten sain opetuksen Ecuadorin huvipuistolaitteiden turvallisuudesta. Meillä oli "turvavyö" - paitsi ettei se pitänyt yhtään, kun käännyttiin ylösalaisin. Siinä sitten roikuttiin pelkällä tahdonvoimalla, kun painovoima kiskoo Saanaa alas. Huusin vaan suomeks ja päästin parit perkeleetkin. :D Kun homma oli ohitte, Isaac ja Noelia nauro vaan mulle. Yritin selittää oletteko täällä päin maailmaa kuulleet turvallisuudesta, mutta ei oikein mennyt läpi. :DD
Täällä muuten syödään pelkkää riisiä ja lihaa. Yks ilta oltiin hampurilaisella Noelian kavereiden kanssa, ja kysyin että miksi tässä on kaksi eri lihaa. "Eiku toi toinen on kinkku", totes yks tyttö. Aivan... Tänään oli tarjolla kanssa kolmea eri lihaa. :D En ees halua ajatella, mitä mun vatsa (ja läskit) tuumaa tästä ruokavalioista. Ruoka tosin on hyvää, ei siinä mitään. :)
Tulipa melkonen romaani! Pitää todellaki päivittää useemmin (tai ehkä nyt vaa on liikaa kertomista. enkä nytkään sanonut kaikkea oleellista!). Huomenna kouluun argh mutta pääsen hajoilemaan. Maanantai on muute special day, erilainen univormu + korkkarit. Meidän piti käyttää sitä myös perjantaina, kun oli joku seremonia, ja meitä seisotettiin _2 TUNTIA_ ne jalassa. Protestoin puolentoistatunnin kohdalla ja heitin kengät veke (ainut vaa että oltiin ulkona. :D).
Nyt loppu selitys, loppuun kuvia tähänastisesta seikkailusta!
 |
| Venezuela baby! Oli muuten kuuma paikka vaikka oltiin siellä keskellä yötä. Messissä muita vaihtareita. |
 |
| Ja ekana päivänä sato. Hieman. Tuli myös rakeita ja koko kadun autojen varahälyttimet alko huutaa... |
 |
| valmennusleiri tapahtui täällä, nättiä! |
 |
| team "time to relax" |
 |
| Joku vapaaehtonen ilmotti että täällä on wireless internet..... :D |
 |
| maissia! |
 |
| Ei tää kuva kerro mitää. Suomeenki vuoria pliis! |
 |
| mi escuela! |
maanantai 15. elokuuta 2011
sydän huutamaan jää joka hetkeen, mutta tartun niihin muistoissa
Läksiäisiä vietettiin viime pe, ja oli erittäin onnistuneet kekkerit. Itkettiin ja naurettiin ja syötiin ja juhlittii. Ja oli ihanaa. Enkä osaa muuta enää sanoo. Ihanaa ohjelmaa oli värkätty ja seura oli paras. Rakastan teityleitä. 8) Spessukiitosta Lauralle kun oli mahtava emäntä!
 |
| Hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta! |
Tänään vielä hyvästejä Iskun ja Minnan kaa, ne tulee kohta tänne ja mennään sitten kattoon leffaan Rise of the Apes. (Felton hii<3)
torstai 11. elokuuta 2011
say yeeeeeaaaaaahhhh
Jahas. Alle viikko. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ei jännitä yhtää. HEHEHEHHE nivarma. Noniin, saldoa tästä viikosta: ke alko koulu niin tietty piti mennä sinne heti vinoilemaan ekana päivänä. Eivaan, totuus on että kaikki kamut on koulussa ja kotona on tylsää yksin (ja jos istuisin täällä koko päivän, varmaan kehittelisin jotain omia teorioita ens vuodesta kunnes juoksisin itkien ulos...). Tänäänkin siis reenin jälkeen marssin koululle ilmaisen lounaan perässä ja muiden mentyä tunnille kulutin koulun lattioita ihan riittävästi. :D Sainpahan Suran lähetettyä lopulta pakkaamaan, ja sain mun Skinssitki takasi jau! Nyt illalla käytii syömässä porukoiden kaa tossa lähimestassa, nam oli hyvää. Nyt ajattelin mennä katsomaan Teho-osastoo (tulee muute ikävä tällaisia perinteisiä tv-sarjoja mitä aina on kattonu, esim Tehari ja Huippikset. :( Kauheen pinnallista, mutta jotenki ne on ollu aina niin rutiineja kattoo tiettyyn aikaan snif!)
Ja täytyy kyllä myöntää että tulee ihan hirveesti ikävä meidän koulua <3 Eritoten kaikkia ihmisiä sieltä! :(( Onneks huomenna pääsee sanomaan hyvästejä kun tosiaan on nää läksiäiset. Vieraita odotellaan ihan reipasta määrää, joten komeet kekkerit tulossa! Erityiskiitos jo nyt Lauralla, kun antaa talonsa tälläisten huligaanien käyttöön! :D
Loppuun asiallinen kuva pakkauksen epätoivon todellisuudesta:
 |
| huumori loppu 23 kiloon |
(Jännittää NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN paljon!)
torstai 30. kesäkuuta 2011
set me free again
Viimeiset kaksi päivää meni perheen kanssa Helsinki Cityssa. Oli tosi muksaa, tilikin tyhjentyi tehokkaasti ja söin kyllä muutaman päivän tarpeeks kanasalaattia. :D Lintsi oli myös huippu, maistuu noi huvipuistolaitteet muutaman vuoden tauon jälkeen :)
Helsingistä tai tarkemmin sanoen Akateemisesta kirjakaupasta tarttui myös mukaan kaikenlaista Ecuador-settiä, joista oon aika täpinöissä!!
Ekakski: CultureShock! A Survival Guide to Customs and Etiquette: Ecuador. Tästä löytyy tosi paljon kaikkee "sisäpiirin tietoa", kirjoittaja on jenkeistä Ecuadoriin muuttanut mies. Katsotaan ehdinkö lukaista ennen lähtöä (tuskinpa), mutta näin ensiselailemalla kirjassa on kaikenlaista faktaa kulttuurista, puhuttelusta, ruuasta, ihan maasta itsestään ja ennenkaikkea siellä asuvista ihmisistä. Kirjasta saa varmaan ihan hyvää lukemista tosiaan sinne 17 tunnin lennollekin... :D Ja nosti fiiliksiä muuten aikalailla nää täältä löytyvät havainnollistavan kuvatkin, jotka on melko hupaisia. (En suostu lannistumaan vaikka äiti tietty löysi kaikista mukavimmat tiedot esim. raiskaustilastot ja vaarallisimmat kaupungit...)
Toiseksi, ostettiin Lonely Planetin phrasebook, jossa on myös sanakirja. Ja nimenomaan Latin American Spanish -versio. Tää on valitettavasti vaan englanti-espanja, mutta saan silti ihan hyvin selkoa. Nyt kertaan kaikki hienot fraasit kesän aikana ja ehkä sitten osaan sanoa muutakin kuin "kissalla on pallo". Paitsi etten kyllä osaa sanoa sitäkään (mikä on pallo espanjaks??). :D
Lähetin myös Noelian isälle uutta s-postia, toivottavasti tulis vastausta myös itse tytöltä pian... 8)
Helsingistä tai tarkemmin sanoen Akateemisesta kirjakaupasta tarttui myös mukaan kaikenlaista Ecuador-settiä, joista oon aika täpinöissä!!
Ekakski: CultureShock! A Survival Guide to Customs and Etiquette: Ecuador. Tästä löytyy tosi paljon kaikkee "sisäpiirin tietoa", kirjoittaja on jenkeistä Ecuadoriin muuttanut mies. Katsotaan ehdinkö lukaista ennen lähtöä (tuskinpa), mutta näin ensiselailemalla kirjassa on kaikenlaista faktaa kulttuurista, puhuttelusta, ruuasta, ihan maasta itsestään ja ennenkaikkea siellä asuvista ihmisistä. Kirjasta saa varmaan ihan hyvää lukemista tosiaan sinne 17 tunnin lennollekin... :D Ja nosti fiiliksiä muuten aikalailla nää täältä löytyvät havainnollistavan kuvatkin, jotka on melko hupaisia. (En suostu lannistumaan vaikka äiti tietty löysi kaikista mukavimmat tiedot esim. raiskaustilastot ja vaarallisimmat kaupungit...)
Toiseksi, ostettiin Lonely Planetin phrasebook, jossa on myös sanakirja. Ja nimenomaan Latin American Spanish -versio. Tää on valitettavasti vaan englanti-espanja, mutta saan silti ihan hyvin selkoa. Nyt kertaan kaikki hienot fraasit kesän aikana ja ehkä sitten osaan sanoa muutakin kuin "kissalla on pallo". Paitsi etten kyllä osaa sanoa sitäkään (mikä on pallo espanjaks??). :D
Lähetin myös Noelian isälle uutta s-postia, toivottavasti tulis vastausta myös itse tytöltä pian... 8)
lauantai 25. kesäkuuta 2011
hetken oli hyvä
Alle 2 kk lähtöön. Hui kamala. Ja tällä hetkellä on lähinnä vaan ongelmia ratkaistavaks... >D
Ensinnäkin, lähetin mun tulevalle host-siskolle s-postia joku kuukausi sitten, mutta se ei oo vieläkään vastannut... Osoite on vissiin oikea, että en tiedä mistä kiikastaa. :( Ärsyttävää, tulee sellanen fiilis, ettei sitä kiinnosta vastata. Kuitenkin olisi muutama kysymys tässä ennen lähtöä. Muutama. :D (Kuten vaikkapa.... mihin kouluun mä meen, onko siellä oikeesti niin lämmin että pitää jättää höntsyt kotiin, onko Machala nyt 300 vai 500 km Quitosta?)
Ja siis malarialääke piti vaihtaa. Kalliimpaan ja vaikeempaan. How typical for me.
Nojaa. On kesä kuiteski. Hyvää juhannusta vaan kaikki. 8)
Ensinnäkin, lähetin mun tulevalle host-siskolle s-postia joku kuukausi sitten, mutta se ei oo vieläkään vastannut... Osoite on vissiin oikea, että en tiedä mistä kiikastaa. :( Ärsyttävää, tulee sellanen fiilis, ettei sitä kiinnosta vastata. Kuitenkin olisi muutama kysymys tässä ennen lähtöä. Muutama. :D (Kuten vaikkapa.... mihin kouluun mä meen, onko siellä oikeesti niin lämmin että pitää jättää höntsyt kotiin, onko Machala nyt 300 vai 500 km Quitosta?)
Ja siis malarialääke piti vaihtaa. Kalliimpaan ja vaikeempaan. How typical for me.
Nojaa. On kesä kuiteski. Hyvää juhannusta vaan kaikki. 8)
maanantai 13. kesäkuuta 2011
for the first time
Mites tän nyt alottais jotenkin henkevästi.
Mennään vaikka suoraan asiaan!!
Okei meikä on Saana ja lähtee tossa 17.8. Ecuadoriin, Machalaan koko ens vuodeks! Tein tän blogin ihan huvikseni jo nyt, voin vähän kirjotella näitä lähtövalmisteluja ja fiiliksiä, näitä on varmaan hyvä kattoo sitten aikojen päästä. :D Ja joku saattaa näitä jopa lukastakin. Hoh.
Päätin lähtee vaihtoon 13. tammikuuta tätä vuotta. Ja mistäköhän mahdan tietää tuon päivän? :D No juttuhan meni seuraavalla tavalla: kyseessä olevana päivänä oli Young Ambadassador -stipendiehdokkaiden haastattelu, johon siis minä ja muutama kamu oltiin päästy. Muistan, että heti siellä iski sellanen fiilis, että ei vitsi, miks lähtee kuudeks viikoks, kun vois lähtee koko vuodeks. (Okei no kyllä silläkin oli vaikutusta, että kun oltiin siellä haastattelussa tajusin että mun tsänssit päästä stipendaatiks oli kuihtunu aika olemattomiin, kun ilmotettiin että siitä meidän about 20 ihmisen joukosta ehkä 1-2 pääsis.) Sitten pyörittelin koko ajatusta matkan haastattelusta kotiin ja koko bussimatkan ja muistan, että just ennen ku jäin bussista kotiin tuli sellanen olo että NYT TAI EI KOSKAAN. Seuraavaks olinkin sitten keittiössä selittämässä äitille, että kustannatko lapsesi vuodeksi kauas pois. Äiti oli ihan ok asian kanssa. :D Kummatkin noi (siis äiti ja iskä) ei kyllä luvannu mitää varmaa sillo, mutta mä varasin ajan haastatteluun ja muistaakseni heti samana iltana päätin sen Ecuadorinkin.
Soitin kanssa Iskulle (eli mun parhaalle kamulle) heti samana iltana. Ja Isku totes tietysti ihan asiallisena että "niinpä tietysti". Ei ollut järkyttynyt. :D Eikä ollut kukaan koulussakaan muistaakseni ainakaan. Olenko jotenkin ennalta-arvattava? :D
Sen verran muistan tästä suuresta päätöksestäni! Pääsinkin sitten sinne Ecuadoriin, josta voin kertoa vähän enemmän jossain toisessa postauksessa. Näin kesäöinä koneella keksii vaikka mitä!
Sitten sitä oltiinkiin jo valmennusleirillä tossa toukokuussa. Messissä mukana tietty Sura eli Sandra, rakas kamuni, joka lähtee Uruguyaihin (en varmaan kirjottanu oikein) päivä mun jälkeen! Suran kanssa ollaan oikeestaan eniten tästä vaihdosta puhuttu ja leirilläkin oltiin toistemme tukena ja myöhästyttiin tietty yhdessä. A mi me gusta Surppa. Olemme siis opiskelleet epsanjaakin yhdessä. (Sura tosin pesee mut 100-0 koska meni kesäkurssille!)
Itseasiassa Sura on kyllä vastuussa tän bloginkin nimestä! Todo derecho eli suoraan eteenpäin on rakkailla TYKin epsanjantunneilla opittu lausahdus, joka on vähintään yhtä hyödyllinen kuin myös "tan lejos" (liian kaukana). Valmennusleirillä sitten päätettiin, että todo derecho on meidän ens vuoden teema: suoraan eteenpäin eikä jäädä murehtimaan! Tai ainakin jotain sinne päin.
Kertoilen kaikkea lisää nyt tässä kesän aikana. Nyt kyllä täytyy sanoa että alko jännittää vielä enemmä ku laitoin tän tänne!! Apua apua ihan hullua. Loppuun muutama kevennyskuva.
Mennään vaikka suoraan asiaan!!
Okei meikä on Saana ja lähtee tossa 17.8. Ecuadoriin, Machalaan koko ens vuodeks! Tein tän blogin ihan huvikseni jo nyt, voin vähän kirjotella näitä lähtövalmisteluja ja fiiliksiä, näitä on varmaan hyvä kattoo sitten aikojen päästä. :D Ja joku saattaa näitä jopa lukastakin. Hoh.
 |
| kuten kuvasta näkyy, en osaa yhtäkää tramppatemppua. nojaa. |
Päätin lähtee vaihtoon 13. tammikuuta tätä vuotta. Ja mistäköhän mahdan tietää tuon päivän? :D No juttuhan meni seuraavalla tavalla: kyseessä olevana päivänä oli Young Ambadassador -stipendiehdokkaiden haastattelu, johon siis minä ja muutama kamu oltiin päästy. Muistan, että heti siellä iski sellanen fiilis, että ei vitsi, miks lähtee kuudeks viikoks, kun vois lähtee koko vuodeks. (Okei no kyllä silläkin oli vaikutusta, että kun oltiin siellä haastattelussa tajusin että mun tsänssit päästä stipendaatiks oli kuihtunu aika olemattomiin, kun ilmotettiin että siitä meidän about 20 ihmisen joukosta ehkä 1-2 pääsis.) Sitten pyörittelin koko ajatusta matkan haastattelusta kotiin ja koko bussimatkan ja muistan, että just ennen ku jäin bussista kotiin tuli sellanen olo että NYT TAI EI KOSKAAN. Seuraavaks olinkin sitten keittiössä selittämässä äitille, että kustannatko lapsesi vuodeksi kauas pois. Äiti oli ihan ok asian kanssa. :D Kummatkin noi (siis äiti ja iskä) ei kyllä luvannu mitää varmaa sillo, mutta mä varasin ajan haastatteluun ja muistaakseni heti samana iltana päätin sen Ecuadorinkin.
Soitin kanssa Iskulle (eli mun parhaalle kamulle) heti samana iltana. Ja Isku totes tietysti ihan asiallisena että "niinpä tietysti". Ei ollut järkyttynyt. :D Eikä ollut kukaan koulussakaan muistaakseni ainakaan. Olenko jotenkin ennalta-arvattava? :D
Sen verran muistan tästä suuresta päätöksestäni! Pääsinkin sitten sinne Ecuadoriin, josta voin kertoa vähän enemmän jossain toisessa postauksessa. Näin kesäöinä koneella keksii vaikka mitä!
Sitten sitä oltiinkiin jo valmennusleirillä tossa toukokuussa. Messissä mukana tietty Sura eli Sandra, rakas kamuni, joka lähtee Uruguyaihin (en varmaan kirjottanu oikein) päivä mun jälkeen! Suran kanssa ollaan oikeestaan eniten tästä vaihdosta puhuttu ja leirilläkin oltiin toistemme tukena ja myöhästyttiin tietty yhdessä. A mi me gusta Surppa. Olemme siis opiskelleet epsanjaakin yhdessä. (Sura tosin pesee mut 100-0 koska meni kesäkurssille!)
Itseasiassa Sura on kyllä vastuussa tän bloginkin nimestä! Todo derecho eli suoraan eteenpäin on rakkailla TYKin epsanjantunneilla opittu lausahdus, joka on vähintään yhtä hyödyllinen kuin myös "tan lejos" (liian kaukana). Valmennusleirillä sitten päätettiin, että todo derecho on meidän ens vuoden teema: suoraan eteenpäin eikä jäädä murehtimaan! Tai ainakin jotain sinne päin.
Kertoilen kaikkea lisää nyt tässä kesän aikana. Nyt kyllä täytyy sanoa että alko jännittää vielä enemmä ku laitoin tän tänne!! Apua apua ihan hullua. Loppuun muutama kevennyskuva.
 | |||||||||||
| Tässä yritämme näyttää fiksuilta valmennusleiriläisiltä. Meikä on siis vasemmalla ja Sura oikealla. Mulla ei muuten oikeesti oo tollanen naama. (Huomaa Global Player-huppari.) |
 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)