viva los novios!

Viime lauantaina siis vieteltiin viimein mun hostveljen Panchon ja tämän morsiamen Valerian häitä! Juhlat oli aikalailla suomalaisesta vastineestaan poikkeavat mutta hyvin hauskaa oli!!

Edellisenä päivänä vietettiin siviilivihkimistä käymällä allekirjoittamassa muutama paperi, jonka jälkeen suunnattiin illalliselle ravintolaan. Aluks oli hauskaa, sitten oli vielä hauskempaa ku pääsin livahtaan Santa Rosaan yöksi... kjeh. (muistutus itselle: varo kakkuja)

Seuraavana päivänä vieraat alkoi saapua taloon ja oli aikamoinen hyllynmylly, kun ihmiset juoksenteli paikasta toiseen ja kampaajalta vaihtamaan vaatteita jne.. Itse häät alko vasta kahdeksalta illalla kirkkoseremonialla (musta tuntu että pappi oli jossai ilokaasun vaikutuksen alaisena), ja kun pari asteli kirkosta ulos taivaalle ammuttiin ilotulitteita riisin sijaan. Oli kyllä aika lutunen pari kaikesta huolimatta. Loppuilta vietettiin sitten juhlatilassa tanssien, nauttien ruuasta, shamppanjasta (ja ecuadorilaiseen tyyliin tietty jäätävästä määrästä viskiä) ja livemusiikista. Tosiaan vertaaminen suomalaisiin häihin on mulle melko hankalaa koska viimeks kävin Suomessa häissä olin varmaa 10. Silti mulla on kuitenkin sellanen käsitys, että suomalaisissa häissä on aikapaljon jotain ohjelmaa - näissä häissä kuultiin vain morsiusparin isien puheet ja Noelian lauluesitys. Muutenkin jäi jotenki sellanen fiilis, että enemmän oli pääosassa morsiusparin vanhemmat ku yleensä. Viva Los Novios! - huutoa kyllä kuulu joka pöydästä koko ajan.

Ite vietin iltaa lähinnä Noelian, Isaacin ja Michellen kanssa pöllien ruokaa toisten pöydistä ja kasaten mekot täyteen keksejä ja brigadieroja, ja tietty vallaten tanssilattiaa vuorotellen jokaisen serkun kanssa. Oli muuten hieno olotila ku joskus kahden maissa heitin kuuden tunnin tallustelun jälkeen korkkarit mäkeen ja kohtasin suuren ongelman: mun mekko oli mitoitettu 12 cm korkkareihin. Noooooo soveltamalla salsa jatkui, vaikka hurmasinkin varmaan koko suvun kompastelullani.

Juhlat päätty kuudelta aamulla, jolloin tunnelma oli vieläki kieltämättä aika hilpeä. Kaikkia väsytti ja nauratti vähän liikaa, varsinkin kaikkia liikaa viskipulloonsa turvautuneita vanhempia herrasmiehiä. Voi huoh. Anyway, oli tosi hauskat kemut ja mieletön kulttuurikokemus! Tässä kuveiki:

kirkko

mitäköhä nääki oli, kaks kersaa jotka oli niinku "morsiuspari"? :D

no awwww <3

perhepotretti. kiitos hyvästä kuvauksesta Isaac

ehkä söpöin asia tässä maailmassa

KYLLÄ, MINULLA ON MEIKKIÄ JA JOPA MAKSOIN SIITÄ!!!!

<3

hississä hah

voin luvata ette tuu koskaan enää näkeen mua tollasena. hoho

pikkuset sammu jo puolenyön jälkeen

Mitäköhä muuta.... vkoloppusuunnitelmat meni nyt vähä uusiks mutta johonkin radalle sitä tästä taidetaan päästä. Loman piti loppua ens maanantaina mutta nyt saatiinki tietää ettei koulu ala ku vasta 16. pvä, eli ei sitä ehdi olla ku pikkasen huhtikuuta, sitten toukokuu (jolloin on Galapagosmatka) ja kesäkuu JA SIT OON JO HIMAS. EI OO TODELLISTA. huhuhuh

vois muute kuunnella suraa ja alkaa päivittää useemmin. :D

viva la carneval

Mitä on ecuadorilainen karnevaali? Ei hassuja asuja tai paraateja vaan VETTÄ!!! Koko kolmen pääpäivän pointti on kastella jokainen vastaantuleva kaveri tietty vedellä, mutta myös vaahdolla, kokiksella, öljyllä, saippualla, mudalla, kasvoväreillä, kenkävahalla - IHAN MILLÄ VAAN! Ideana on siis juhlistaa yhdessä perheen ja ystävien kanssa, syöden paljon lihaa ja soittaen musiikkia kera tämän vesielementin.

Itse juhlistin karnevaalia kaksissa eri kekkereissä, ekaksi meillä kotona järjestetyt ja maanantaina sitten mentiin kaverin banaanifarmille (luitte oikein), josta vedentäyteisen päivän jälkee lähdettii myös koko yöks kaverin uima-altaalle chillailee. Ja voin ihan liioittelematta sanoa etten ollu täysin kuiva 24 tuntiin putkeen. :D Kameran käyttö oli näinä päivinä ihan mahdotonta, itse lukitsin kamerat ja kännykät autoon sisätiloihin ennenku ensimmäiset kaverit heitettiin uima-altaaseen... On muuten aika mieletön tunne se kun oot just saanu ittes jotenki muka "kuivaks", ja istut sohvalla tulen ääressä ja joku ekvaattorikelmi vaan tulee ja HEITTÄÄ SANGOLLISEN JÄÄKYLMÄÄ VETTÄ SUN NISKAAN. :D (Se tuntui.) Onneksi asun rannikolla, ei käy kyllä kateeksi niitä jotka kokee tän juhlahumun vuoriston lämpötiloissa.

Yhteenvetona: oli ihan hullun hauskat päivät, ja aion tuoda tän perinteen Suomen helmikuuhun myöks. Kysyin syytä karnevaalin juhlimiseen noin viideltä eri ihmiseltä ja kaikilta tuli vähän eri vastaus, joten Googlettamalla voitte ehkä tulla fiksuimmiksi kuin mä. Hauskaa oli kuitenki. :D Tässä jotai fotoja mitä Pavel uskaliaasti yritti ottaa ilman kameran tuhoutumista! Jeejee

ainiijoo, Noe pelasti jostai tommosen. mut se sit kuoli :(

Tällästä tänää. Työt loppu ja nyt saa juhlia taas, mulla on ihan mielettömiä tarinoita tiedossa. Pian teen kokonaisvaltaisen trabajo voluntario -postauksen. Mun ens viikko näyttää jo nyt aika helmelle: fbookissa tapaamani suomalaistyttö tulee Machalaan morottamaan, YFU-matka ens lauantaista eteenpäin ja kamulit on kivoja. JJJEP.

Rakkautta sinne. <3

sekalaista sälää

Olenpas nyt ahkera ja kirjottelen ja selittelen kuvien kera jotain mitä on tapahtunu tässä viime aikoina (=hyvin epämääräinen käsite). Surpan innoittamana voisin väsätä tollasen nätin kulttuuripostauksen, kun tästä energialtani ja ajaltani kerkeen. :)

tollanen koputteli mun ikkunaan yks aamu, juoksin ihan paniikissa hakeen kameraa et saisin kuvan..... ja se pysy siinä varmaa 2 tuntia :D uus kamu

Joku päivä vietettiin Theresan uuden perheen uima-altaalla. Kuumuuteen paras lääke!! En muista kerroinko jo mut lomaa oltais nyt viettelemässä siis, niin tällänen näky ei oo mitenkää epätavallinen meille.

KADEHTIKAA

tää ottais vähä rennosti ny

Puolivälissä ku ollaan, niin joku aika sitten oli puolivuosivalmennus. Messissä YFU chicas (Fabiola oikeesti kutsuu meitä tollee, vaikka messissä on myös Alex joka on siis poika.... nojaa) ja YFUn pääjehu Ximena. Päivään kuului "espanjan koe" jossa jäin hopealle ja yleistä keskustelua menneestä ekasta puolikkaasta. Saimme myös avattua suumme oman koordinaattorimme vajavaisuudesta ihan kaikilla elämänalueilla... Katsotaan, jos jotain nyt sitten tapahtuis. Itse en tarvi apua perheen tai koulun vaihdossa, mutta kavereiden puolesta ketuttaa tietty. Lopuks saatii lounas YFUn piikkiin, jossa nappasin päivän ainoon kuvan :D

ruoka on pääasia

(Muistaakseni) Samana päivänä sain VIIMEIN mun joulupaketin!!!!!!!!!!! Tätä onnen määrää!!!!!! Kiitos kaikille, erityisesti kortit lämmittivät sydäntäni <3 Sain myös ojennettua joululahjat mun perheelle, heijastimet oli hitti ja juustohyölä aiheutti paljon hämmennystä sekä naurua.

avaaminen on kivointa

<3

 Yks viime viikon isommista jutuista oli mun rakkaan systerin Noelian valmistuminen! Täällä koulu onkin aika eri juttu, Noelia valmistui jo 16-vuotiaana lukiosta ja aloittaa maaliskuussa lääkiksen (johon muuten voi vaan "mennä" täällä, toisin kuin Suomessa... vähän lähtee luotto noihin lääkäreihin). Anyway, armeijameiningin aamuvalmistujaiset oli hauska tilaisuus, eikä läheskään niin pitkä kuin suomalainen vastineensa. Tänään myöhemmin illalla on kunnon gaala Oro Verde -hotellilla, josta voin sitten postailla myöhemmin. :) Ylpeenä täytyy muuten kertoa, että Noe valmistui noin sadan oppilaan joukosta toiseksi parhaana, ja sai siis hienon diplomin ja erityiskunnian. :D Helmee.

bändi (lol)

jokaiseen CoMilin tilaisuutee kuuluu nää käverit

kersantin tärkeenä

10 parasta oppilasta, bongaa Noe!

MÄÄ TÄÄL KANSA

<3

pari koulun päättäjää

kadehdin tota hattuperinnettä niiiin paljon!!!

Viime pe vietettiin pitkästä aikaa ihan tyttöjen iltaa. Iltaan kuului sushin mussutusta (okei, Maikon kotitekoset voittaa aika sata-nolla - ensinnäkin, KUKA LAITTAA JUUSTOA SUSHIIN????). Täältä suunnattiin Las Brisas -hengailun kautta yksiin partyihin, joissa viihdyttiin pitkään. Oli erittäin hauska ilta, yksityiskohdat henkilökohtaisesti kysymällä. HAHA. :)

alkuiltaa ft. ihanimmat tytsyt tällä puolen maailmaa

Yks juttu mikä nyt on meneillään mun perheessä, on mun host-veljen Panchon tyttöystävän yllättävä raskaus. Kun juttu tuli ilmi, mun hostäiti oli kuulemma itkenyt koko illan. Enkä ihmettele. Pancho ei todellakaan oo mikään isähahmo, eikä mun mielestä valmis naimisiin, johonka tämä raskaus nyt sitten siis johtaa. Valeria, siis tuleva vaimo/äiti, on asiasta ihan innoissaan, toisin kuin Pancho. Tämän tietäessäni oli siis vähintäänkin kiusallista, kun viime lauantaina lähdettiin sitten "onnellisen parin" kihlajaisiin. Älkää ymmärtäkö väärin, Pancho ja Valeria on seurustelleet jo pitkään ja varmasti parin väliltä löytyy rakkautta - mutta ei vielä siinä mielessä, että vauvat ja häät (nimenomaan tässä järjestyksessä) olis ajankohtasia... Kaikista julmista on mun mielestä tää vallitseva kulttuuri. Naimisiinmeno on enemmän pariskunnan vanhempien, kuin heidän itsensä asia. Ja vaihtoehtojahan ei ole. (Kulttuuritippi: täällä seksivalistuksessa sanotaan, että alkaa harrastako seksiä hyi hyi, sen sijaan että sanottaisiin, että no jos on pakko niin käyttäkää nyt sitä kortsua. Tuloksena: kondomeja saa vaan apteekeista eikä niitä kukaan kehtaa ostaa ja 16 and pregnant-ilmiö on siis hyvin tavallinen. Hyvin menee.) Anyway, tää "kihlajaisuustilaisuus" oli jotain niin outoo ja hämärää että saan kyllä kiittää onneani ettei sama vallitse Suomessa. Mä tosiaan siis luulin, että kyseessä on kihlajaiset kun kaikkihan tietää että tää kaksikko on menossa naimisiin. NOEI. Pukukoodi oli todella juhlava vaikka tilaisuus oli vain Valerian kotona. Sitten kun koko suku oli paikalla niin Pancho nousee juhlavasti seisomaan ja KOSII SIINÄ KAIKEN KANSAN NÄHDEN. Ja sitä edeltänyt Panchon pitämä puhe oli vielä varsin surumielinen (Valerian sisko itkee eikä muuten ollu onnenkyyneleitä), jotain puhetta siitä ettei elämä mee aina niinku suunnitellaan. En edes nähny parin suutelevan koko iltana. Kuten ennenkin Ecuadorissa, musta tuntu jälleen että tärkeempää oli, että saatiin tää tilaisuus pidettyy ja että kaikki näyttää hyvältä, kuin että mitä se sitten oikeesti onkaan. Nojaa, ehkä oon liian negatiivinen, loppuillasta juhla muuttu ihan mukavaksi illanvietoksi (varsinkin kun pääsin selittämään mitä Lucasin toistelema ÄMMÄ tarkottaa suomeks... :D). Ja pääsenpähän seuraan ecuadorilaisia häitä (oma lehmä ojassa lol).

no on ne nyt söpöjä kuiteski :)

TÄÄ KUVA VAAN KOSKA NAUROIN EHKÄ 10 MIN. tsek toi innostus

aww kuvassa valerian perhe

Ei nyt tällä erää tuu muute mielee. Oon viime aikoina suunnitellu jotai ruokapostausta, kun oon huvikseni ottanu kuvia mun safkasta. :D Jottain sinne päin. Ja pitää toi Surakin voittaa näiden kirjotusten määrässä. Hoh.

año nuevo!

Nytpä tuli koettua Ecuadorin uusivuosi, ja tämä kyllä pyyhki pettymykseksi jääneen joulun mielestä aika äkäseen!! Aaaa oon vieläkin ihan fiilareissa :D

Päivä vietettiin melko normaaliin tahtiin, ja juhlita aloitettiin silleen iltasella - syötiin yhdessä illallinen, jonka jälkeen siirryttiin kadulle. Kaikki oli jo pitkin päivää kantanu tuoleja omien talojensa eteen ja raketteja räjäytelty pitkin viikkoa, tosin täällä ilotulitteet kuuluu ihan perus viikonloppuriehuntaan normaalistikin. Täällä tosin uuden vuoden raketit ei ollu ihan sitä mitä mä oletin. "Raketti" on oikeastaan ihmiseltä näyttävä nukke, joka on täytetty ilotulitteilla, ja joka sitten sytytetään palamaan vuoden vaihtuessa. Oli aika karun näköstä, kun koko katu on täynnä palavia "ihmisiä", ja niistä lähtevät räjähdykset, meteli ja ennenkaikkea kuumuus kävi välillä sille tasolle että oli pakko juosta sisälle taloon pakoon :D Täällä ei mitään "tähtisädetikku K18"-pelleilyä tietenkään ollut, vaan viisivuotiaat räjäytteli omia (ja kenties omatekoisiaan näöstä päätellen) rakettejaan pitkin iltaa. Vuodenvaihteen koittaessa koko kaupunki oli kaduilla, ja kaikkia, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin tervehdettiin toivottaen hyvää uutta vuotta halauksin ja suukoin.

meidän perheen nuket, bongaa mikki!

sytytyyyys varovastiii

kotikatu, EI LIBYA

Puoli kahden maissa lähdettiin viimein fiestaamaan ulkoilmaklubille, johon oli kerääntynyt aikalailla koko Machalan nuoriso. Siellä juhlittiin ja tanssittiin aamuun asti, tosin kamera jäi näissä kekkereissä kotiin. Muutenkin ennen fiestaa kaikki varotteli, että ota vaan se tarpeellinen, jos haluat vielä joskus nähdä kamojasi. No, otin tarpeellisen - kännykän ja rahaa - ja palasin kotiin ilman kännykkää. :( Joku kelmi ekvaattori vei sen mun taskusta tanssin huumassa! Ainut, mikä mua lohduttaa, on se, että puhelin on suomeks eikä sitä saa vaihdettuu espanjaks. HAHAHHA. Huono säkä varkaalla! Juhlat oli kuitenkin supermahtavat, joten vaikka puhelin vielä harmittaa, ainakaan ei käyny huonommin. :)

Mutta hauskin osuus tästä uv:stä koettiin vasta aamulla... Kotiin oltiin ryömitty tosiaan ihan vasta aamulla kera Panchon ja Noelian, joten nukuin tyytyväisenä pitkään. Ensimmäinen ajatus, kun heräsin, oli kuitenkin jäätävä. Tajusin, että kuinka hiljainen talo on, mikä mun valtavalla perheellä on mahdotonta. Kävelin ympäri taloa, ja huutelin enkä löytänyt ketään. Olin jo ihan paniikissa, koska mullahan ei siis tosiaan ollut enää puhelinta jolla soittaa kellekään, kunnes muistin "unen", jonka olin nähny viime yönä - että mun perhe lähti johonkin ja se sano että voin jäädä kotiin nukkuu. Eipä sitten tainnukaa olla unta. :DDD Ihan oikeesti, olin varmaa niin unenpöppyrässä etten tajunnu juuta enkä jaata mistään. Oottelin siis kotona kunnes kotipuhelin soi ja Noelia soitti kertoakseen, että ne oli lähteny tuli hännän alla Cañariin, koska mun hostisän 100-vuotias äiti oli kuollut. Ne oli kuulemma kertonu mulle kaiken aamulla mutta en kyllä muista tästä keskustelusta yhtään mitään. :D Vietin siis viime yön yksikseni kotona kera koiran :D Tavallaan tuli hieno fiilis, että mun perhe luottaa muhun niin paljon että anto mun jäädä yksin kotiin... enkä olisi kyllä välttämättä edes halunnut nähdä tätä isoäidin kuoleman jälkeistä tilannetta, kun hostperheelle se on tietenkin tosi raskas juttu, kun taas mä oon nähnyt ko. rouvan vain kerran.

Nyt siis odottelen täällä perheen kotiinpalua, ja suunnitelmana on tänään hommata uusi puhelin. :D Että semmosta.