Palasin reilu kuukausi sitten Ecuadorista vietettyäni siellä järjettömän kokemusrikkaan ja upean vuoden. Tästä tulee (näköjään) viimeinen blogimerkintä, joten ne, jotka seurasitte blogia läpi vuoden (ja teitä onkin näköjään ollut aika monta!), kiitos ihan hirveästi! On ollut ihanaa kuulla, että ootte nauttinut tän lukemisesta. Niille, jotka joskus myöhemmin eksyvät tänne blogiin (vaikkapa vaihtoon itse pian lähtevät), toivottavasti tästä on teille jotain hyötyä ja apua :)
Paluu Suomeen on ollut kaikkea. Viimeiset päivät Ecuadorissa YFUn päätösleirillä olivat epätodellisia, kun ihmiset poistuivat pikku hiljaa lentokentille, ja me suomalaiset (ja tanskalainen vahvistuksemme) jäimme viimeisinä tyhjään leirikeskukseen. Lopulta, kyynelien ja päätössanojen jälkeen, lähdimme viimein lentokentälle. Yli vuorokauden kestäneen reissun jälkeen astelin viimein Helsinki-Vantaan lentokentälle nähdäkseni siellä perheen odottamassa - ja niillä oli ruisleipää mukana!!!!!!!! Tunne oli sanoinkuvaamaton. Meinasin haljeta onnesta ja puhetulvasta. Kunnes nukahdin auton takapenkille kuin pieni vauva.
Sitten olenkin oikeastaan ollut vain hyvin hämärässä ja onnellisessa olotilassa koko loppukesän. Tavallaan tuntuu, ettei mikään oo muuttunut. Jengi on edelleen yhtä hullua, mitäs nyt ovat täysi-ikäistyneet ja hankkineet työpaikkoja sekä ajokortteja. Meillä kotona keittiö on rempattu ja etsin vieläkin haarukoita vääristä laatikoista. Kotikadun pizzeria on muuttanut.
Elämä on palannut uomilleen. Teen aikalailla samoja asioita, mitä tein joskus kauan aikaa sitten - vaikka ei tunnukaan, että olisin ollut poissa melkein vuoden.
Koulu alkaa huomenna, aloitan taas oikean opiskelun sekä harrastukset (ja toivottavasti työtkin). Nyt mä olen kuitenkin vahvempi ja varmempi kuin koskaan ennen, koska tiedän, että jos selviää vuoden paikassa, jossa ei tunneta käsitteitä pölynimuri ja Suomen tasavalta, ja oppii vielä rakastumaan tälläiseen paikkaan, sekä tekemään siitä toisen kodin, pystyy mihin vain. Tai ainakaan ei enää pelota hypätä tuntemattomaan.
Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet mua, niin Ecuadorissa kuin Suomessakin nyt paluun jälkeen! Tästä jatketaan hyvällä meiningillä!!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti