maanantai 25. kesäkuuta 2012

See it started at the park used to chill after dark

Oon kuulemma aina ollut taitava sanojen kanssa, mutta mulla on just nyt niin vähän sanottavaa. Haluaisin keksiä hienon fraasin jolla kuvata koko vuotta, mutta päässä vaan surisee tylsiä kliseitä jotka on harvinaisen totta.

Mä todellakin kasvoin. Joku sanoi, että tulin tänne tyttönä ja lähden pois naisena. Ehkä niin. Oon silti vielä aika kersa, mutta joku mussa muuttui silti. Tein tänä vuonna niin paljon, mitä monet ei ehkä oo tehny koko elämänsä aikana. En tiedä monia alle 18 vuotiaita, jotka olis nähny Lonesome Georgen tai hypänny 125 metristä köyden varassa keskelle vesiputouksia. Tai istuneet tuntikausia puistossa täysin kansainvälisessä seurassa pohtien elämän kummallisuuksia. Noin esimerkiksi.

Koko tästä IHAN JÄRKYTTÄVÄN ISOSTA KOKEMUKSESTA (siksi caps lock) AIVAN JÄTTIMÄINEN KIITOS äiti ja iskä!!! <3 Mikään tästä ei olis ollu mahdollista, jos mun vanhemmat ei olis alusta asti tukenu mun päätöstä lähteä Ecuadoriin tai tehneet siitä ylipäätään mahdollista. En voi ees sanoin kuvailla miten onnekas oon ollu. Joten kiitos rakkaat porukat. Pyhästi lupaan olla aiheuttamatta draamaa Annalan taloudessa (ainakin ekat kaks päivää).

Niinkuin jo kerroin, oon aika sanaton tällä hetkellä. Em varmaan nuku yhtää tänä yönä. Hyvästien jättäminen oli jo Machalassa vaikeeta, en ees haluu kuvitella millasta se tulee oleen Quitossa sitten muutaman päivän päästä. Eilen tein vihdoin makaronilaatikkoa mun hostperheelle ja tykkäsivät paljon, piti laittaa reseptikin espanjaksi. Tänään aamulla sanoin hyvästit Noelialle, Pancholle ja Pepelle, kun ne lähti Guyaquiliin eivätkä siis ole täällä huomenna hyvästelemässä. Iltapäivällä taas Soylalle, ja itketti eniten tähän mennessä, koska se on mulle niin paljon läheisempi kuin esimerkiksi mun hostäiti. :(( Ja lopulta, tän viimeisen illan vietin oikeestaan parhaalla mahdollisella tavalla, chillaillen parhaiden kamujen kanssa ja kirjoitten toisten ecuadorliput täyteen terkkuja. Tää on sitten aika muikeeta laittaa seinälle kotona!

Ei kai tässä oo enää muuta sanottavaa. MOIKKA MACHALA!!!!! nos vemos pronto, ya?






älästi

lipun monikäyttöisyys testattavana

tulee ikävä tätäkin ällöö limsaa

paraskaveri ja broidi


joo tähän on varmaa hyvä lopettaa. ihmisburrito!!!!

4 kommenttia:

  1. Hohaa suomalaiset yrmyt odottavat innolla paluutasi.

    VastaaPoista
  2. Nos vemos pronto aqui en Finlandía <3 Buen viaje querida hija!

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa Saana. Kiva nähdä pian!

    VastaaPoista
  4. En tiedä, aiotko jatkaa bloggaamista nyt kotiuduttuasi tai miten sopii blogisi teemaan, mut haastoin sut kuitenkin. (http://tukkakoskelo.blogspot.fi/2012/07/going-nowhere-fast.html)

    VastaaPoista