sattuu & tapahtuu

Nonni. Nyt olen selviytynyt ehkä (toistaiseksi) pahimmasta kokemuksesta tällä reissulla - ekvaattoriviruksesta, kuten sen lopulta nimesin!

Ja tarina meni näin: perjantaina koulussa ei ollut Klaraa, hmm oli kuulemma oksentanut koko eilisen illan. No mussa ei mitään tuntunut ja päivä meni nopsaan koska päästiin taas (jostain syystä) kolme tuntia etuajassa :D Menin kotiin yksin koska Noella oli harkat illan Noche Culturaa varten. NO. Sitten söin ja nukahdin. Ja heräsin ehkä hirveimpään olotilaan ever. Oksensin kaiken ulos ja sitten alkoi kuumekin nousta, ja yritin epätoivoisesti selittää rakkalle englantiapuhumattomalle perheelleni, että nyt ei oikein hyvin pyyhi. Papi haki apteekista jotain lääkettä jonka lahjakkaasti oksensin pihalle samantien. Pancho (mun host-veli siis, joka toistaa kokoajan SAAAAna kun näkee mut ja sen mielestä mun nimi on joka kerta väh 15 sekunnin naurujen arvonen) oli vielä kuuden aikaan illalla kuitenkin sitä mieltä, että voin aivan hyvin lähteä Noche Culturaan, koska eihän siellä tehdä muuta kun istuta. Tässä vaiheessa napsahti kyllä joku hermo katki... Miehet. Latinot. Pancho. Huoh. No jatkoin oksentamista kunnes jopa Pancho vakuuttui siitä, että mun on parempi jäädä kotiin. Vaikka olinkin sitten lähes koko illan kaksin telkkarin kanssa, ei nukkumisestakaan tullut mitään - kuume piti hereillä ja aina kun sain unta, heräsin pahaan oloon uudestaan. Kaiken huippuhan oli se, että Noche Culturan jälkeen koko hervottoman kokoinen perhe + äänestä päätellen kaikki Noelian kaverit pärähtivät taloon, ja paiskottuaan ovia ja huutaen VAMOS noin kakssataa kertaa lopulta lähtivät sitten pois. (Tähän väliin huomio, etten oo ollenkaa varma, että lattareissa tunnetaan ollenkaan käsitettä rauha ja hiljaisuus. Kokoajan soi musiikki tai joku soittaa pianoa tai naapurissa ammutaan ilotulitteita (kyllä, joka ilta. Luulin eka että ne ampuu siellä toisiaan. :D) TV on myös päällä suhteellisen usein, ja yleensä niin kovalla voluumilla että mäkin kuulen kerroksen toiseen päähän mitä ohjelmaa naapurissa katsotaan.........)

Lopulta sain nukuttua ja lauantaikin meni jossain horroksestaa, nukuin ainakin 5 tuntia. Vihdoin! Käytiin aamusella lääkärissä, ja sain tietää että mulla on sama virus kuin Klaralla, tosin sen sisällöstä en vieläkään oikein ota selvää. >D Tää lääkärikäynti oli kyllä koko sairauden hirvein osa, sillä vielä huonovointisena, tosi väsyneenä raahataan klinikalle, jossa et ymmärrä mistään mitään ja tarjotaan noin neljää eri pilleriä etkä yhtään tajua mitä suuhusi tyrkytetään. x__x Onneksi Rommy oli messissä ja vaikka hänkään ei puhu sanaakaan englantia, ymmärsi kyllä aika hyvin miks näytin niin epätoivoselta. :)

Nyt olo alkaa olla jo parempi, kiitos kenties lääkkeiden ja tietty levon. Harmittaa kyllä etten päässy perjantaina enkä lauantaina mihinkään bileisiin, joissa Noelia oli, ja Noche Culturakin meni sivu suun. :( Tänä viikonloppuna kylässä oli myös Pavel (mun vanhin host-veli) vaimoineen ja Luca-pojan (1v), ja pääsin tutustuun niihin vasta nyt sunnuntaina, mikä on vähä tylsää. Toisaalta, täällä on vähän eri meininki ku Suomessa eli veljet tulee lähes joka viikonloppu kotiin, että ehkä tää ei jääny mun viimeseks tsäänssiks :D Ja juhlia on lupailtu jo ens viikollekin....

Tänään olin jo kuin uusi ihminen, vaikka aamu alkokin vähän heikosti. On tosi rasittavaa selittä aina samat asiat uudelleen, sillä mun hostmamilla on vähän sellanen taipumus että se ei malta kuunnella mun espanjankielistä selitystä vaan huutaa heti Noeliaa tulkkaamaan. Aamu alkoi sillä, että mami tuli herättää ja sano, että tules aamiaiselle. Kömmin sitten alakertaan ja ihmettelin, että miks kaikilla muilla on laukut kädessä ja ei mitkää yökkärit päällä - no sitten mulle kerrottiinki, että ollaan lähdössä _ulos_ syömää aamiaista. Painelin sitten takaisin yläkertaan ja yritin selittää hostmamille, että olisi kiva että jatkossa kertoisit, jos ollaan lähdössä ulos eikä normaalille aamiaiselle. Ja vaikka omalla heikolla espanjallani väänsin lausetta lauseen perään, en saanu mitään perille. Turhautumisen tunne hyvä 10. Lopulta tuli vaan kyyneleet silmiin ja lopetin keskustelun siihen. On vaa ihan sairaan raskasta selittää samoja asioita kerta toisensa jälkeen, ja vaikka kuinka yrittää niin mitään ei tapahdu.

Noelia kuitenkin tuli pelastaan kun nyyhkytin täällä ja selitti, että mami on vähän kärsimätön eikä malta ehkä kuunnella mun lauseita loppuun asti (mikä pätee kyllä muhunkin:D). Noe myös ehkä vähän helpotti mun fiilistä siitä, ettei perhe pidä musta, sanomalla että oon tosi tärkee tässä perheessä ja että oon kyllä oppinu paljon espanjaa. Vähän helpotti kyllä tietää, ettei vika oo vaan mussa, koska tapaan vähän syyttää itteeni kun jokin menee pieleen. Lopulta asia meni silleen että sanoin mamille etten oo vihainen tai mitää, sillä en mäkään näyttäny niitä parhaita puoliani tänään aamulla... Mutta kaikki ok nyt. :)

Päivästä nimittäin tuli ehkä yks kivoimmista tähän mennessä :) (Kivaa vuoristoratameininkiä siis taas kerran :D) Lähdettiin aamiaiselle yhdessä, jonka jälkeen vietettiin jonkin aikaa abuelitan kotona muiden sukulaisten kanssa (ja syötiin). Käytiin myös yhdessä perhetapahtumassa, kun messissä oli myös suvun nuorin, 1 v Lucas. Tapahtumassa oli kaikennäköstä tanssiesitystä ja erilaisia pajoja, joissa sai esim rakentaa leijan. Väsättiin siis yhdessä pikku-Lucalle leija!

liimaa ja keppejä ja paperia ja juoksevia lapsia :D

 Ja sitten lopulta leija esiteltiin Lucalle, ja tässä herran innostunut ilme!

Joo taisi olla vähän liikaa tää pikkuselle. Joten lennätettiin sitä vähän vanhemmalla porukalla. Joku äijä otti kuvan ja päästiin kuulemma lehteenkin. :D Odotan innolla huomisen aamulehtee...

leijat Machalan yllä. hoho.

Ilta vietettiin Puerto Bolivarissa, jossa tuntui ihana meren tuoksu. Papi myös esitteli mulle banaanilaivoja, ja tuli jotenki hassu olo ku aattelin että ehkä täältäkin viedään banaaneja Suomeen. :D Meri ei oikeesti tunnu niin isolta ku se oikeesti onkin. Muutenkin oon vesi-ihmisiä niin tää rannalla/satamassa käynti saa mut oikeen luovaksi ja mietteliääksi. :) Syötiin myös kalaa, mikä oli oikeesti hyvää!

tässä tätä familiaa. voisin käyttää jonkun postauksen kunnolla esitellen perhettä, koska se tuntuu lisääntyvän parilla ihmisellä joka viikonloppu :D

Aaaa nyt kelllo on jo miljoona ja huomenna on koulua, joten pitääpi lopetella. Mutta oon tehnyt aika paljon huomioita paikallisesta kulttuurista, joista vois kirjottaa vähän pidemmin ens kerralla. :)