synttäreitä ja sekoilua

Viikonloppu tuli ja meni, netti lahosi ja siksi vähän pidempi tauko postailussa. Nyt kirjottelen Guyaquilista käsin!

Torstaina vietettiin pizzaläskeilyiltaa Jennifferin luona, ja käveltii ympäri Ciudad Verdeä, jossa Jenni siis asuu. Paikka on sellanen pienempi alue heti keskustan ulkopuolella, täynnä taloja mutta turvallisempi, koska koko aluetta suojaa iso muuri (ja vartijat portilla). Vähän siis kuin suomalainen naapurusto, että pystyy ihan kävelemään paikasta a paikkaan b. :D No mutta kuiteskin, mentiin hengailemaan puistoon ja syömään Magnumia (ja nää väittää että se on ecuadorilainen, miksen oo tienny tätä? Ainakin se valmistetaan paketin mukaan täällä!). Kavereiden mielestä Magnum on paras, mutta kallis jäätelö: 1,30 dollaria. Huhhuh. Ihan huimaa.

eli nimensä mukaan on vihree paikka

tosta ei varmaan näy mutta toi oli oikeesti astetta hurjempi laite ku suomalaiset vastineensa! :D

VIHDOIN SAATIIN KUVA BANAANIPUUN KANSSA! täällä maailman banaanipääkaupungissa niitä on tietty ihan pipona mutta kuvanottomahdollisuutta ei ole vielä ennen tätä ollut :D

olisitte nähneet ne ilmeet ku tarjosin fazeria. tai mun ilmeen 8))

Perjantaina tsekattiin Destino Final 5 leffassa isolla porukalla, ja kunnon lattarimeiningillä leffa ehti vaihtua kolme kertaa ennen ku lopulta päästiin teatteriin, ja ihmiset saapu paikalle 10 min ekan näytöksen alun jälkeen. Noooo pelailtiin sitten pelejä tälläsessä pelimestassa kun odoteltiin seuraavan näytöksen alkua ja syötiin vähän lisää pitsaa (läskiiiiiiii). Ecuador on muuten leffaankin menossa ihan hullu maa, yökerhoon pääset ilman papereita mutta K16 leffaan kysytään cedulaa (henkilöllisyystodistus). Täh? :D Tunsin oloni tosi aikuseks kun mun piti välittää leffalippuja 15-vuotiaille........ :D

ilmeeni ennen tappiota :D

pojat kisas ihan tosissaan

Tähän väliin huomautus, että täällä pojat on ihan äärimmäisen kohteliaita. Luokassa jos yritän siirtää mun pulpettia kaks metriä niin heti noin kolme ihmistä juoksee paikalle ja suunnilleen repii sen mun käsistä. Sama syömisen kanssa, pizzapaikassa yritin kaataa itelleni limsaa ja heti kaikki alko "No, no yo puedo!" :D Myös koulun ruokajonossa pojat jonottaa ja minä odottelen ruuan saapumista pöytään. Ottakaas oppia suomalaiset pojut kanssa! :D

Destino Final 5:sta sen verran, että täällä leffassa ei tosiaan olla hiljaa. Kännykät pärisi, ihmiset jutteli ja huuteli ja nauro kovaäänisesti verisimmille kohtauksille. Allekirjoittanut peitti silmänsä joka kohdassa ja oikeesti jäi traumat siitä yhdestä kohtauksesta, jossa kuoltiin verisesti TELINEJUMPPASALISSA! Onneks siirryit Silva sirkukseen. :D Mutta olin ylpee, että vaikka leffan dialogi olikin aika vähäistä toimintaan verrattuna, ymmärsin dubbausta oikein hyvin. :))

Lauantaina vietettiin abuelitan synttäreitä, ja koko suku oli koolla abuelitan kotona. Kakku ja ruoka oli hyvää ja kävästiin myös Shoppingissa sekä kauppahallissa (jossa joku pölli meidän kalat!). Oli vähän ällöö ku hostmami pyysi yhden kanan, ja sitten siinä meidän silmien edessä myyjä alkaa leikellä kanaa ja heitellä sen sisälmyksiä mihin sattuu x__x Ei ihme että ruuassa on aina luita.

tuoretta

 ... tämäkin.

Sunnuntai meni aika perhepainotteisena myös, kuten viikonloput yleensäkin. Edellisenä iltana olin vaan läskeilly kotona joten olikin kiva lähtee ulos koko päiväks. Käytiin muunmuassa Perun rajalla, ei ihan ylitetty mutta ehkä toisella kertaa sitten. Rajalla oli kuitenkin tosi hieno ravintola, jossa annokset oli aika päätähuimaavia. Meidän perheessä on alkanu olla joku yleinen vitsi, että aina kun mennään ruokapaikan ohi niin joku kysyy että onko mulla nälkä - ehkä seurasta mun "vähäisestä" syömisestä näiden mielestä :D Täällä on muuten ihan normaalia, että pakataan koko suku autoon ja lähdetään vaan ajeleen ilman määränpäätä ja sitten vaan pysähdytään jonnekin. Mua tää ei haittaa, sillä tykkään katella maisemia ja ihan vaan kuunnella musiikkia ja juttelua autossa. :) Viime viikolla oli Machala Fest, elikkä hienot markkinat joten käytiin myös siellä.

ruokaa odotellessa!

mun annos! luulin, että tää on iso, kunnes...

...kunnes Pavel sai ruokansa :D

Noe, Saana y hostmami :)

Tähän väliin voisinki heittää pienen infopaketin mun host-perheestä. Virallisestihan mun kanssa samassa taloudessa asuu isä Ramiro, äiti Estella ja siskot Yamilia ja Noelia (30 ja 16 vee). Mutta mun perheeseen kuuluu myös kolme veljee, Pancho, Pepe ja Pavel, plus kaikkien näiden vaimot/tyttöystävät ja tietty Pavelin poika Lucas. Vaikka kaikki veljet asuu täällä Guyaquilissa, melkein joka viikonloppu ne saapuu takasin Machalaan. Ja kun tähän vielä lisätään kaikenmaailman abuelitat, tädit, sedät jne, on perhe aikalailla laajempi käsite ku Suomessa. :D Joten en lopulta ihmettele, miks meidän perheellä on täällä 12-hengen auto :'D

tossa vihdoin kuva meidän talosta, neljä kerrosta siis :)

Maanantai olikin sitten tosi vauhdikas päivä. Koulussa ei ollu tunteja, vaan meidän luokka järjesti elokuvapäivän muille luokille. Tarkotuksena oli kerätä rahaa yhdelle pojalle meidän koulusta, joka on ollu viime maaliskuusta asti koomassa auto-onnettomuuden takia. :( Muut luokat siis tuli kattoon leffoja auditorioon, ja me myytiin kahviosta tostadoita, sipsiä, limsaa, popparia jne :D Harmittaa ku en just sinä päivänä ottanu kameraa kouluun, oli nimittäin ihan näkemin arvoinen häppeninki. Täällä ei tosiaan jonoteta mihinkää kahvioon, vaan kaikki vaan heiluttaa rahojaan ja huutaa yhteen ääneen tuotteiden nimiä. Mä en tietenkää tienny yhtää mitään ja vaikka olisinki tienny, en saanu metelissä mitään selvää kenenkää puheesta. Ainut mihin kykenin, oli limsan kaataminen :D Oli silti tosi hauskaa, ja aina kun aloin näyttää liian epätoivoselta, kaikki huutaa "AYUDA LA GRINGA!!!!" ja joku syöksy helppaamaan mua.

Illalla jatku melkein sama meininki, sillä luvassa oli hostpapin 58-vee synttärit. Olin jo varautunu tanssimiseen ja suuree määrään ruokaa, mutta silti olin aika yllättyny miten mittavat kekkerit oli kyseessä. :D Kutsuttu oli 80 henkee ja vaikka paikalle lopulta saapu joku 50, oli livemusiikin, tanssimisen ja kovaäänisen puheen kanssa aikamoinen meininki. Nuoriso-osasto rajoittu muhun, Noeliaan ja Isaaciin (ja Lucasiin :D), mutta pääsin jutteleen monien kanssa ja olin tosi ylpee miten paljon sain sanottua ja ymmärrettyä. Espanja alkaa tulla joka päivä luonnollisemmin! :) Koska juhlat kesti aamukahteen, ei tarvinnu mennä kouluun eilen vaan käytinkin päivän nukkumiseen, hyvään lenkkiin ja sitten lähdettiin ajeleen GUYAQUILIIN!!


Täällä sitä nyt ollaan vähän omalomailemassa koko viikko! Mutta koska tää postaus alkaa nyt olla pidempi kuin laki sallii, kirjottelen tästä reissusta sitten aivan oman jutun. Asustelen täällä siis Pavelin, Lissetten (Pavelin vaimo) ja Lucasin kanssa, mutta saman talon yläkerrassa asuvat Pepe ja Pancho sekä pari muuta kämppistä. Eilen käytiin pizzalla, kohta shoppaileen! Mahtava viikko tiedossa :)