Ensin hieman taustatietoa: olen varmaan moneen otteeseen todennut, että koulunkäyntihän on yhtä pelleilyä Ecuadorissa. Jokainen vaihtari voi varmasti yhtyä siihen mielipiteeseen, että Suomen ulkopuolella koulut on huomattavasti tiukempia esimerkiksi pukeutumisessa, myöhästelyissä tai arvosanoissa. Colegio Militarit tunnetaan niinä "tiukempina" kouluina, mikä varmaan näkyykin siinä, että kaikesta vingutaan vähän enemmän, ja että rangaistuksina toimivat mukavat punnerrukset ja pikalenkki koulurakennuksen ympäri... ja siinä että koko ajan huudetaan. Kaikesta. Kaikille. ja kovaaaaa. Kuitenkin käytännössä kaikki lintsailee kaikesta koko ajan, hölöttää muiden päälle, käyttää väärää univormua jne. Ja ketään ei todellakaan kiinnosta, mitä vaihtarit tekee luokassa, mistä varmaan kertoo esimerkiksi se, että mun kouluaamuun yleensä kuuluu tunnin päikkärit matikantunnilla.
Tai siis. NÄIN KAIKKI OLI.
Lomilta palailtiin. Univormusta oli mystisesti kadonnut monta oleellista osaa lomilla vähän kaikilta, ja pojat oli kasvattanu tietty tukkaa (yleensä se pitää olla sellanen armeijaletti). Ja eikös tämä riemastuttanut erästä uutta henkilöä, jonka ammattinimikettä en nyt enää muista. Tämä iloinen armeijakaveri pisti meidät suorastaan ruotuun huutamalla mikrofoniin noin puoli tuntia kaikesta tärkeestä, kai (=en kuunnellut). Tämä herra kulki puheensa jälkeen läpi kaikki oppilaat ja sitä mukaan ku löytyi jotain moitittavaa, pisti meitä pois rivistä. Oma rikokseni hävettää vieläkin - liian pitkät kynnet. Kun katsoin herraa silmät lautasina, että et voi olla tosissasi, hän totesi tähän, että kyllä hänkin noudattaa minun sääntöjäni kun tulee minun maahani. (Tähän enkunkielinen mutina: "Yeah but my country doesn't have stupid rules like yours does." Kabuum. On se välillä kiva ku ei noi osaa mitää. :D)
 |
| oon niin pahis jjep |
Sitten tänään: ecuadorilainen logiikka, osa 988129:
"No, meillähän on tässä nää listat uusista luokista. No katos vaan, jokaisen oppilaan nimi on vähintään kahdessa eri listassa. Aijaa ja oho, yhdellä luokka on 42 ja toisella 36 oppilasta, mites tää on mahdollista? Miksi oppilaat istuu lattialla? Jaa meillä ei oo enää tarpeeks pulpetteja?"
Säätämisessä meni parisen tuntia. Lopulta istuin yhden luokan peräpulpetissa 37 muun kanssa. Vaikka Klara tuli siirretyksi eri luokalle, eikä mun luokalla ollu ku yks vanha kamu, olin päivän päätyttyä tosi tyytyväinen. Vaikka ihmiset oli mulle vaan naamasta tuttuja, ne kuitenkin (tietty) muistaa gringan, ja nyt oli niin paljon helpompi päästä juttuun uusien ihmisten kanssa kun espanja sujuu. :)) Juttelin niitä näitä koko päivän, eikä opettajat tuntuneet häiriytyvän siitä, että luin kirjaa koko päivän :D Nukkumista en tosin enää taida kokeilla, ainakaan ihan vielä...
Anyway, kököstä alusta huolimatta oli tosi kiva koulupäivä ja joo! Tylsäähän siellä on niinku aina mut ei se mitään. Kohta rynnitään jo Galapagokselle.
Ja tänään oon ollu erittäin ahkera. OTIN KORVIKSET!!!! Ne kasvo umpeen joskus ku olin 14 ja tänään päätin ex temporse pistää ne uusiks. On muute rumat harjotuskorvikset. Nojaaa. Sitten käväsin postissa lähettelemässä kasan postikortteja kotisuomeen ja paikkailin univormuni puuttuvia osia. Illalla vielä suunnistin stadiumi 9 de Mayolle. En oo varmaan kertonutkaan tästä aiemmin! Joka ilta stadiumin pihalla on sellanen aerobic-tunti. Maksaa 30 senttiä ja kestää tunnin ja on iha himo hauska :D Musat ja reeni vaihtelee päivittäin, yleensä on sellasta body combat tyylistä hyppimistä. Ja joskus on lopuks pari biisiä salsailua. :)) Tykkään tosta paljon enemmän kuin salilla paahtamisesta, koska se on ulkona, halpaa, ja stadium on niin lattarihenkinen paikka. Ihmiset pelailemassa korista, juttelemassa, nauttimassa safkaa reenin jälkeen... Rentoooo.
Elämä on kivaa, muuten. Oon jotenkin niin onnellinen nyt. Jee!
Voi Saana... niin kiva lukea näitä ja että saat kokea niin paljon. Tätä kaikkea voit sitten mummona muistella :-) Turvaisaa loppuaikaa sinne, kivan nähdä sut sitten kesällä.
VastaaPoista