Olisi kauheata jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis.
- Nuuskamuikkunen
maanantai 30. huhtikuuta 2012
lauantai 21. huhtikuuta 2012
viva la vida
10 VIIKKOA
10 SEMANAS
10 WEEKS
siihen että nousen kello 15:55 pois Ecuadorin maaperältä. Kamala ajatus! Ja samalla ihana! Voin ihan liioittelematta sanoa, että yhtenä aamuna saatan nieleskellä itkua, koska en halua täältä koskaan pois, ja samana iltapäivänä suunnittelen innoissani mitä kaikkea aion tehdä (=syödä) sitten kun pääsen Tampereelle. Tuntuu kuin ois 24 h teini-ikä.
10 jäljellä olevaa viikkoa saivat mut kuitenkin vihdoin suunnittelemaan loppuun asti ne asiat, mitä haluan vielä tehdä ennen kotiinpaluuta. Näihin kuuluu esimerkiksi, Monteñitaan paluu. <3 Mutta siitä sitten lisää myöhemmin. Lisäilenpä tänne jotain kuvia siitä mitä oon taas puuhaillu, järkevää hommaa (nytku rupee kattoo niin osa näistäkin on vaikka kuinka vanhoja... oon laiska bloggari :D).
 |
| sarah 16 veee ja lahjat ei pääse nyt kuvaan koska niiden epäasiallisuus ylitti kyllä kaiken mahdollisen. GO MARIMEKKOPAPERI silti |
 |
| ovela sisareni tarjos mulle yks ilta hampparin. no ei kai se ollu heittäny näitä sinne sisälle...... oli muute elämäni paras jekutus. vieläki ällöttää tosin |
 |
| yks ilta meni kattomassa futista. en oo hirveen perillä tästä ecuadorilaisesta futiksesta mutta jengi jakautuu Emelecin ja Barcelonan kannattajiin. ite en oo koskaan osannu ees valita Ilveksen ja Tapparan välillä joten oon tässäkin tilanteessa ollu aika diplomaatti |
Mitäs muuta... Käytiin kattoo Titanic 3D. On muute vaikee itkee 3D-lasit päässä. Joo ja sen jälkee törmäsin ihan sattumalta Tittaan, Rotarien ainooseen suomalaiseen keskustassa!! Ne oli tullu tänne Rotarien retkellä yhdeks yöks ja päästiinki siis hölöttäämään suomea pariks minuutiksi. :)
Eilenpähän sitten lähdettiin diskoilemaan tyttöporukalla! Jeejee
Joku otti meistä muuten kuvan lehteen!! Julkkisolo, vaikka koko kaupunki tietääkin jo meidät. Kaikki meidän luokalla aina selittää kuinka ne on nähny sen ja sen gringon siellä ja siellä ja kenenkä kanssa. Tää juoruilu ylittää mun käsityskyvyn vielä joku päivä.
Nyt on muute joku banaanifestari joten maanantaina ei oo koulua, ja koko viikon on ollu sellanen festivaali Machalan (hylätyllä) lentokoneella. Tänään sit melko ex tempore päätettiin lähtee testaileen. Ja oli iha mieletöntäää!!! Isolle kentälle oli kasattu katutaitelijoita, erilaisia peleja, ruokaa sekä huvipuistolaitteita (joihin en kyllä uskaltautunut. Oikeesti ne turvavyöt oli varmaan pahvista tai jotai....).
 |
| voitin varmaan ekaa kertaa elämässäni jotain!!!! jesss |
 |
| käytettiin tähän peliin 45 rengasta. eikä irronnu mitää :( |
 |
| heti ruualla |
 |
| katulihasta saa varmaan jonkun AIDSIN muuten, en suosittele ottamaan esimerkkiä |
 |
| malliesimerkki ecuadorilaisesta huvipuistoturvallisuudesta. MIHIN NIITÄ TURVAVÖITÄ MUKA TARTTEE |
Sitten päästiin illan kohokohtaan. Ohitettiin sellanen teltta jonka ulkopuolella oli ihan törkeen pitkä jono, joten mentiin urkkimaan - alkamassa oli Circo de Horror. 5 dollaria ja eikun menoksi!!! En oo varmaan ikinä kiljunu ja nauranu niin paljon ekaan 10 minuuttiin. Heti kun teltan oven avas siinä oli joku hemmetin dracula jota mä luulin vaa naamioituneeks lipuntarkastajaks, mut se vaan alko pelotteleen viattomia katsojia. Ihan kun tässä ei ois tarpeeks niin sen takaa hyökkäs sellanen naamioitunu Chucky joka halas mua eikä päästäny irti vaan seuras meitä kaikkialle !!! Oikeesti meinasin kuolla nauruun ja tärinään. Sit mentiin ettiin meidän kakkasia paikkoja, kun tää draculaherra rymisteli meidän luokse ja päästi meidät ilmaseks VIP-alueelle! Syyhä tähä oli tietty se että se pääsi pelottelee meitä lisää. nojaa. Gringana olemisessa on nääkin edut. Ite show ei ollut lopulta mitenkää niinkään pelottava. Esiintyjät oli kauhuelokuvien hahmoja The Ringistä, Painajainen Elm Streetistä, Hohdosta yms. Sorin Sirkuksessa aikamoisia suorituksia nähneenä olin aika pettyny juttujen laatuun, kieltämättä. Akrobaatti teki samat jutut uudestaan ja uudestaan. Ja musta tuntu että se pelkoelementti oli lähinnä se, ettei kellään ollu minkäänlaisia turvaverkkoja, patjoja tai mitään avustajia!!! Jotenkin ecuadorimaista vaihteeks. Sähkötki katkes teltasta kesken esityksen :D Mä kyllä luulin et se kuulu esitykseen haha. Oli kuitenki ihan sairaan hauska esitys ja kokemus!
 |
| oisitte tekin säikähtäny ku tollanen tulee halaan |
Kaikki hyvin, elämä hyvin JEE JEE <3
tiistai 17. huhtikuuta 2012
back to reality
Eilen alkoi koulu! Outoa. Mutta vielä oudompaa oli se, mitä Colegio Militar Héroes del 41:lle oli tapahtunut loman aikana...
Ensin hieman taustatietoa: olen varmaan moneen otteeseen todennut, että koulunkäyntihän on yhtä pelleilyä Ecuadorissa. Jokainen vaihtari voi varmasti yhtyä siihen mielipiteeseen, että Suomen ulkopuolella koulut on huomattavasti tiukempia esimerkiksi pukeutumisessa, myöhästelyissä tai arvosanoissa. Colegio Militarit tunnetaan niinä "tiukempina" kouluina, mikä varmaan näkyykin siinä, että kaikesta vingutaan vähän enemmän, ja että rangaistuksina toimivat mukavat punnerrukset ja pikalenkki koulurakennuksen ympäri... ja siinä että koko ajan huudetaan. Kaikesta. Kaikille. ja kovaaaaa. Kuitenkin käytännössä kaikki lintsailee kaikesta koko ajan, hölöttää muiden päälle, käyttää väärää univormua jne. Ja ketään ei todellakaan kiinnosta, mitä vaihtarit tekee luokassa, mistä varmaan kertoo esimerkiksi se, että mun kouluaamuun yleensä kuuluu tunnin päikkärit matikantunnilla.
Tai siis. NÄIN KAIKKI OLI.
Lomilta palailtiin. Univormusta oli mystisesti kadonnut monta oleellista osaa lomilla vähän kaikilta, ja pojat oli kasvattanu tietty tukkaa (yleensä se pitää olla sellanen armeijaletti). Ja eikös tämä riemastuttanut erästä uutta henkilöä, jonka ammattinimikettä en nyt enää muista. Tämä iloinen armeijakaveri pisti meidät suorastaan ruotuun huutamalla mikrofoniin noin puoli tuntia kaikesta tärkeestä, kai (=en kuunnellut). Tämä herra kulki puheensa jälkeen läpi kaikki oppilaat ja sitä mukaan ku löytyi jotain moitittavaa, pisti meitä pois rivistä. Oma rikokseni hävettää vieläkin - liian pitkät kynnet. Kun katsoin herraa silmät lautasina, että et voi olla tosissasi, hän totesi tähän, että kyllä hänkin noudattaa minun sääntöjäni kun tulee minun maahani. (Tähän enkunkielinen mutina: "Yeah but my country doesn't have stupid rules like yours does." Kabuum. On se välillä kiva ku ei noi osaa mitää. :D)
Rangaistuksena sain kävellä ympäri pihaa. JJJesss. En tiiä oisko pitäny itkee vai nauraa, päädyin lopulta jälkimmäiseen...
Sitten tänään: ecuadorilainen logiikka, osa 988129:
"No, meillähän on tässä nää listat uusista luokista. No katos vaan, jokaisen oppilaan nimi on vähintään kahdessa eri listassa. Aijaa ja oho, yhdellä luokka on 42 ja toisella 36 oppilasta, mites tää on mahdollista? Miksi oppilaat istuu lattialla? Jaa meillä ei oo enää tarpeeks pulpetteja?"
Säätämisessä meni parisen tuntia. Lopulta istuin yhden luokan peräpulpetissa 37 muun kanssa. Vaikka Klara tuli siirretyksi eri luokalle, eikä mun luokalla ollu ku yks vanha kamu, olin päivän päätyttyä tosi tyytyväinen. Vaikka ihmiset oli mulle vaan naamasta tuttuja, ne kuitenkin (tietty) muistaa gringan, ja nyt oli niin paljon helpompi päästä juttuun uusien ihmisten kanssa kun espanja sujuu. :)) Juttelin niitä näitä koko päivän, eikä opettajat tuntuneet häiriytyvän siitä, että luin kirjaa koko päivän :D Nukkumista en tosin enää taida kokeilla, ainakaan ihan vielä...
Anyway, kököstä alusta huolimatta oli tosi kiva koulupäivä ja joo! Tylsäähän siellä on niinku aina mut ei se mitään. Kohta rynnitään jo Galapagokselle.
Ja tänään oon ollu erittäin ahkera. OTIN KORVIKSET!!!! Ne kasvo umpeen joskus ku olin 14 ja tänään päätin ex temporse pistää ne uusiks. On muute rumat harjotuskorvikset. Nojaaa. Sitten käväsin postissa lähettelemässä kasan postikortteja kotisuomeen ja paikkailin univormuni puuttuvia osia. Illalla vielä suunnistin stadiumi 9 de Mayolle. En oo varmaan kertonutkaan tästä aiemmin! Joka ilta stadiumin pihalla on sellanen aerobic-tunti. Maksaa 30 senttiä ja kestää tunnin ja on iha himo hauska :D Musat ja reeni vaihtelee päivittäin, yleensä on sellasta body combat tyylistä hyppimistä. Ja joskus on lopuks pari biisiä salsailua. :)) Tykkään tosta paljon enemmän kuin salilla paahtamisesta, koska se on ulkona, halpaa, ja stadium on niin lattarihenkinen paikka. Ihmiset pelailemassa korista, juttelemassa, nauttimassa safkaa reenin jälkeen... Rentoooo.
Elämä on kivaa, muuten. Oon jotenkin niin onnellinen nyt. Jee!
Ensin hieman taustatietoa: olen varmaan moneen otteeseen todennut, että koulunkäyntihän on yhtä pelleilyä Ecuadorissa. Jokainen vaihtari voi varmasti yhtyä siihen mielipiteeseen, että Suomen ulkopuolella koulut on huomattavasti tiukempia esimerkiksi pukeutumisessa, myöhästelyissä tai arvosanoissa. Colegio Militarit tunnetaan niinä "tiukempina" kouluina, mikä varmaan näkyykin siinä, että kaikesta vingutaan vähän enemmän, ja että rangaistuksina toimivat mukavat punnerrukset ja pikalenkki koulurakennuksen ympäri... ja siinä että koko ajan huudetaan. Kaikesta. Kaikille. ja kovaaaaa. Kuitenkin käytännössä kaikki lintsailee kaikesta koko ajan, hölöttää muiden päälle, käyttää väärää univormua jne. Ja ketään ei todellakaan kiinnosta, mitä vaihtarit tekee luokassa, mistä varmaan kertoo esimerkiksi se, että mun kouluaamuun yleensä kuuluu tunnin päikkärit matikantunnilla.
Tai siis. NÄIN KAIKKI OLI.
Lomilta palailtiin. Univormusta oli mystisesti kadonnut monta oleellista osaa lomilla vähän kaikilta, ja pojat oli kasvattanu tietty tukkaa (yleensä se pitää olla sellanen armeijaletti). Ja eikös tämä riemastuttanut erästä uutta henkilöä, jonka ammattinimikettä en nyt enää muista. Tämä iloinen armeijakaveri pisti meidät suorastaan ruotuun huutamalla mikrofoniin noin puoli tuntia kaikesta tärkeestä, kai (=en kuunnellut). Tämä herra kulki puheensa jälkeen läpi kaikki oppilaat ja sitä mukaan ku löytyi jotain moitittavaa, pisti meitä pois rivistä. Oma rikokseni hävettää vieläkin - liian pitkät kynnet. Kun katsoin herraa silmät lautasina, että et voi olla tosissasi, hän totesi tähän, että kyllä hänkin noudattaa minun sääntöjäni kun tulee minun maahani. (Tähän enkunkielinen mutina: "Yeah but my country doesn't have stupid rules like yours does." Kabuum. On se välillä kiva ku ei noi osaa mitää. :D)
 |
| oon niin pahis jjep |
Sitten tänään: ecuadorilainen logiikka, osa 988129:
"No, meillähän on tässä nää listat uusista luokista. No katos vaan, jokaisen oppilaan nimi on vähintään kahdessa eri listassa. Aijaa ja oho, yhdellä luokka on 42 ja toisella 36 oppilasta, mites tää on mahdollista? Miksi oppilaat istuu lattialla? Jaa meillä ei oo enää tarpeeks pulpetteja?"
Säätämisessä meni parisen tuntia. Lopulta istuin yhden luokan peräpulpetissa 37 muun kanssa. Vaikka Klara tuli siirretyksi eri luokalle, eikä mun luokalla ollu ku yks vanha kamu, olin päivän päätyttyä tosi tyytyväinen. Vaikka ihmiset oli mulle vaan naamasta tuttuja, ne kuitenkin (tietty) muistaa gringan, ja nyt oli niin paljon helpompi päästä juttuun uusien ihmisten kanssa kun espanja sujuu. :)) Juttelin niitä näitä koko päivän, eikä opettajat tuntuneet häiriytyvän siitä, että luin kirjaa koko päivän :D Nukkumista en tosin enää taida kokeilla, ainakaan ihan vielä...
Anyway, kököstä alusta huolimatta oli tosi kiva koulupäivä ja joo! Tylsäähän siellä on niinku aina mut ei se mitään. Kohta rynnitään jo Galapagokselle.
Ja tänään oon ollu erittäin ahkera. OTIN KORVIKSET!!!! Ne kasvo umpeen joskus ku olin 14 ja tänään päätin ex temporse pistää ne uusiks. On muute rumat harjotuskorvikset. Nojaaa. Sitten käväsin postissa lähettelemässä kasan postikortteja kotisuomeen ja paikkailin univormuni puuttuvia osia. Illalla vielä suunnistin stadiumi 9 de Mayolle. En oo varmaan kertonutkaan tästä aiemmin! Joka ilta stadiumin pihalla on sellanen aerobic-tunti. Maksaa 30 senttiä ja kestää tunnin ja on iha himo hauska :D Musat ja reeni vaihtelee päivittäin, yleensä on sellasta body combat tyylistä hyppimistä. Ja joskus on lopuks pari biisiä salsailua. :)) Tykkään tosta paljon enemmän kuin salilla paahtamisesta, koska se on ulkona, halpaa, ja stadium on niin lattarihenkinen paikka. Ihmiset pelailemassa korista, juttelemassa, nauttimassa safkaa reenin jälkeen... Rentoooo.
Elämä on kivaa, muuten. Oon jotenkin niin onnellinen nyt. Jee!
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
avautuminen
Joo. En tiiä oonko maininnu tästä aikasemmin, mutta jos en ole, niin nyt on korkea aika. Nimittäin ecuadorilainen _kommunikoinnin puute_. Jos jokin asia on ongelma, sitä ei missään nimessä sanota ääneen. Tai sanotaan, mutta viimeisenä asianomaiselle. Esimerkki: mun hostäiti oli noin kuukauden kuulemma sanonu, että petaan mun sängyn väärällä tavalla - ei kyllä mulle tosin. Lopulta sain kuulla asiasta mun hostsiskolta, jolloin tietenkin tein asian eri tavalla. En vaan voi käsittää, että jos mulle ei sanota jostian ongelmasta, niin miten ihmeessä mä voin tehdä asialle jotakin, muuttaa toimintaani tai pyytää anteeksi? Sama tapahtui kun Soyla oli lomalla - mun olisi pitänyt kuulemma jotenkin maagisesti tietää, että pyykkinarulla (eli meidän katolla jossa en hirveen usein käy) on kuivia vaatteita ja mun pitää hakee ne sieltä pois. Jos joku olisi pyytänyt, tottakai mä olisin ne sieltä hakenut. Mutta miten ihmeessä mä olisin tiennyt? Anteeks nyt vaan, mutta musta on aika kohtuutonta, jos mulle sitten suututaan tälläsistä tapauksista.
Tämän avautumiseni laukaisi äsken tapahtunut. Tulin kotiin kaverilta äsken, eli kello 23 _lomalla_, mikä on ehkä hieman myöhäisempi kuin yleensä. Yleensä tähän aikaan kaikki on jo nukkumassa, mutta mun hostsisko Yamilia oli hereillä, ja tuli tosi kiukkuisena kyselemään, miksi tulen näin myöhään. Looginen selitys oli yksinkertaisesti, että tilattu taksi oli noin puoli tuntia myöhässä, ja vaikken sitä ääneen sanonut, yleensä kaikki on jo nukkumassa kun tulen kotiin, vaikka se olisikin jo yhdeksältä. Yamilia sitten vihaisena kertoi, että oli odottanut mua koska hänen pitää sulkea _uusi lukko_ meidän portissa ja sen piti odottaa että tuun kotiin - sinä aikana kun oon täällä asunu, siinä ei todellakaan ole ollut mitään lukkoa!!! Ollaan tultu diskosta kotiin kolmelta aamulla eikä ole ollut mitään!! Ja nyt yhtäkkiä mun pitäis sitten tietää, ilman kenenkään mua informoimatta, että mun pitää olla aikasemmassa että Yami pääsi lukitseen tän portin... Sain siis kuulla hyvin vihaisen kommentin siitä, että kaikki ei oo lomalla ja että hänen pitää saada nukkua. Tietenkin pyysin anteeksi, ja sanoin, etten tiennyt asiasta, mutta Yami taisi olla sen verran ärsyyntynyt ja väsynyt ettei hirveesti auttanut... Ecuadorilaiseen tapaan tästä ei varmasti ole huomenna mitään puhetta, tai jos olisikin, voin kyllä hyvin selittää ettei tää ole todellakaan mun vika, vaan kyseessä on jälleen kerran - yllätys yllätys - ettei mistään voi sanoa suoraan. Huoh. Tätä mun hostperhe ei tosin vieläkään tajua, koska niiden kulttuuriin vaan hyvin vahvasti kuuluu se, että nuorempi on aina väärässä.
Väsyttää tämmönen toiminta. Vaikken riitele juuri koskaan mun hostperheen kanssa, kaikkia vaihtareita täällä vaivaa sama ongelma - ikinä ei voi tietää, vaikka sun hostvanhemmat ois törkeen vihaisia, koska sen näyttäminen ko. henkilölle on erittäin epäkohteliasta. Huoh todellakin. On muuten ikävä sitä, että voin huuta suomimammalle päin naamaa ja sanoo vaikka mitä karmeuksia ja liioitelmia eikä mun tarvi pelätä että se pyytää mua vaihtamaan perhettä... hahahahah. Kaikella rakkaudella <3
Tämän avautumiseni laukaisi äsken tapahtunut. Tulin kotiin kaverilta äsken, eli kello 23 _lomalla_, mikä on ehkä hieman myöhäisempi kuin yleensä. Yleensä tähän aikaan kaikki on jo nukkumassa, mutta mun hostsisko Yamilia oli hereillä, ja tuli tosi kiukkuisena kyselemään, miksi tulen näin myöhään. Looginen selitys oli yksinkertaisesti, että tilattu taksi oli noin puoli tuntia myöhässä, ja vaikken sitä ääneen sanonut, yleensä kaikki on jo nukkumassa kun tulen kotiin, vaikka se olisikin jo yhdeksältä. Yamilia sitten vihaisena kertoi, että oli odottanut mua koska hänen pitää sulkea _uusi lukko_ meidän portissa ja sen piti odottaa että tuun kotiin - sinä aikana kun oon täällä asunu, siinä ei todellakaan ole ollut mitään lukkoa!!! Ollaan tultu diskosta kotiin kolmelta aamulla eikä ole ollut mitään!! Ja nyt yhtäkkiä mun pitäis sitten tietää, ilman kenenkään mua informoimatta, että mun pitää olla aikasemmassa että Yami pääsi lukitseen tän portin... Sain siis kuulla hyvin vihaisen kommentin siitä, että kaikki ei oo lomalla ja että hänen pitää saada nukkua. Tietenkin pyysin anteeksi, ja sanoin, etten tiennyt asiasta, mutta Yami taisi olla sen verran ärsyyntynyt ja väsynyt ettei hirveesti auttanut... Ecuadorilaiseen tapaan tästä ei varmasti ole huomenna mitään puhetta, tai jos olisikin, voin kyllä hyvin selittää ettei tää ole todellakaan mun vika, vaan kyseessä on jälleen kerran - yllätys yllätys - ettei mistään voi sanoa suoraan. Huoh. Tätä mun hostperhe ei tosin vieläkään tajua, koska niiden kulttuuriin vaan hyvin vahvasti kuuluu se, että nuorempi on aina väärässä.
Väsyttää tämmönen toiminta. Vaikken riitele juuri koskaan mun hostperheen kanssa, kaikkia vaihtareita täällä vaivaa sama ongelma - ikinä ei voi tietää, vaikka sun hostvanhemmat ois törkeen vihaisia, koska sen näyttäminen ko. henkilölle on erittäin epäkohteliasta. Huoh todellakin. On muuten ikävä sitä, että voin huuta suomimammalle päin naamaa ja sanoo vaikka mitä karmeuksia ja liioitelmia eikä mun tarvi pelätä että se pyytää mua vaihtamaan perhettä... hahahahah. Kaikella rakkaudella <3
 |
| loppukevennys |
tiistai 10. huhtikuuta 2012
la semana santa
Hyvää pääsiäistä vaan kaikille!! Katolisessa maassa sitä vietellessä oon taas huomannu ettei monetkaan ennakkokäsitykset pidä lainkaan paikkaansa...
Lomaa oli tosiaan vaan pitkäperjantai, jolloin kaupat oli suljettuna ja me vietettiin päivä abuelitan kotona, syötiin yhdessä vanesca -perinnekeitto (joka oli ihan hirveen makusta yök) ja katottiin Panchon ja Valerian häävideota. Illalla livahdin Sarahin synttärikemuihin kakulle. Joissakin kaupungeissa on kuulemma mahtavia paraateja pääsiäisen kunniaksi, mutta Machalassa en kyllä tätä todistanut. Cuencassa näin palmusunnuntaina tosin jonkinlaisen paraatin, johon kuului monenlaista Jeesuspatsasta ja koristetta. Tavallisesti pääsiäisenä nähtävät suklaamunat, puput, keltaset tiput ja raeruohot loistivat poissaolollaan. Mämmiäki tuli ikävä :( Täällä pääsiäinen tosiaan on säilyttänyt sen alkuperäisen tarkoituksensa, mikä on ihan ihailtavaa. Kuvia laittaisin jos ois ollu jotain kuvailtavaa, hahahah :D Oli kyllä hauska pääsiäinen silti.
Muuta asiaa. Viime pari viikkoa on menny lähinnä läskeillessä, leffassa muutamaankin otteeseen (Los Juegos del Hambre ei ollu oikein nannaa dubattuna, mutta kirjan haluisin kyllä nyt lukea), uima-altaalla, parissakin synttärikemuissa, yökyläillessä, sadetta paetessa, machaladraamaa puidessa ja tietty syödessä. Just saavuin kotiin Santa Rosasta (joka on pikkukaupunki noin 20 min automatkan päässä Machalasta) jossa vietettiin vaihtari-iltamaa eilen kaverin kotona. Tätä lämpöä kyllä osaa silloin arvostaa, kun voi vielä neljältä aamulla sukeltaa uima-altaaseen! :))
Ens maanantaina alkaa sitten vihdoin koulu apua. Kolme ja puol kuukautta meni kyllä hirveellä vauhdilla, ja tuntuu etten oikeestaan tehny mitää vaikka lopultahan tein ihan hirveesti. Kouluun meno tässä vaiheessa tuntuu kyllä aika naurettavalta, koska lähinnähän oon koulussa oppiakseni espanjaa, ja tietty ainahan oppii lisää mutta sen verran sujuvasti menee kuitenkin jo että pelkkä kuuntelu tunneilla ei hirveesti mun taitoja enää kehitä. Plus että koulussahan on yleensä melko tylsää... Lisäksi koulunkäynti sitten keskeytyy taas kesäkuussa hyvissä ajoin ennen kotiinlähtöä, ja kaikenkukkuraksi meillä on vielä Galapagoksen matka toukokuussa. :D No niinkun vaihtareiden kanssa todettiinkin, ei tää kouluunmeno muuta mitään muuta kuin sen nukkumapaikan aamusella. Hahaha. :D
Muuten, nimimerkki Ella, sun kommentti teki mut ihan hurjan onnelliseksi! Kiitos ihan hirveesti kehuista, ihana kuulla että oot tykänny lukea, toivottavasti luet sitten tänkin :D Just tän takia haluun kirjottaa tätä blogia, inspiroida olemaan rohkea ja lähtemään matkaan ja auttaa kaikkia muita Ecuadoriin lähteviä! Jos todellakin ootte lähdössä vaihtoon/matkalla/ihan muuta vaan on kiinnostusta, ja haluutte kysyy jotai, mut löytää Facebookista (Saana Annala) tai voi laittaa s-postia saa-na[at]wippies.fi :)
Lomaa oli tosiaan vaan pitkäperjantai, jolloin kaupat oli suljettuna ja me vietettiin päivä abuelitan kotona, syötiin yhdessä vanesca -perinnekeitto (joka oli ihan hirveen makusta yök) ja katottiin Panchon ja Valerian häävideota. Illalla livahdin Sarahin synttärikemuihin kakulle. Joissakin kaupungeissa on kuulemma mahtavia paraateja pääsiäisen kunniaksi, mutta Machalassa en kyllä tätä todistanut. Cuencassa näin palmusunnuntaina tosin jonkinlaisen paraatin, johon kuului monenlaista Jeesuspatsasta ja koristetta. Tavallisesti pääsiäisenä nähtävät suklaamunat, puput, keltaset tiput ja raeruohot loistivat poissaolollaan. Mämmiäki tuli ikävä :( Täällä pääsiäinen tosiaan on säilyttänyt sen alkuperäisen tarkoituksensa, mikä on ihan ihailtavaa. Kuvia laittaisin jos ois ollu jotain kuvailtavaa, hahahah :D Oli kyllä hauska pääsiäinen silti.
Muuta asiaa. Viime pari viikkoa on menny lähinnä läskeillessä, leffassa muutamaankin otteeseen (Los Juegos del Hambre ei ollu oikein nannaa dubattuna, mutta kirjan haluisin kyllä nyt lukea), uima-altaalla, parissakin synttärikemuissa, yökyläillessä, sadetta paetessa, machaladraamaa puidessa ja tietty syödessä. Just saavuin kotiin Santa Rosasta (joka on pikkukaupunki noin 20 min automatkan päässä Machalasta) jossa vietettiin vaihtari-iltamaa eilen kaverin kotona. Tätä lämpöä kyllä osaa silloin arvostaa, kun voi vielä neljältä aamulla sukeltaa uima-altaaseen! :))
Ens maanantaina alkaa sitten vihdoin koulu apua. Kolme ja puol kuukautta meni kyllä hirveellä vauhdilla, ja tuntuu etten oikeestaan tehny mitää vaikka lopultahan tein ihan hirveesti. Kouluun meno tässä vaiheessa tuntuu kyllä aika naurettavalta, koska lähinnähän oon koulussa oppiakseni espanjaa, ja tietty ainahan oppii lisää mutta sen verran sujuvasti menee kuitenkin jo että pelkkä kuuntelu tunneilla ei hirveesti mun taitoja enää kehitä. Plus että koulussahan on yleensä melko tylsää... Lisäksi koulunkäynti sitten keskeytyy taas kesäkuussa hyvissä ajoin ennen kotiinlähtöä, ja kaikenkukkuraksi meillä on vielä Galapagoksen matka toukokuussa. :D No niinkun vaihtareiden kanssa todettiinkin, ei tää kouluunmeno muuta mitään muuta kuin sen nukkumapaikan aamusella. Hahaha. :D
Muuten, nimimerkki Ella, sun kommentti teki mut ihan hurjan onnelliseksi! Kiitos ihan hirveesti kehuista, ihana kuulla että oot tykänny lukea, toivottavasti luet sitten tänkin :D Just tän takia haluun kirjottaa tätä blogia, inspiroida olemaan rohkea ja lähtemään matkaan ja auttaa kaikkia muita Ecuadoriin lähteviä! Jos todellakin ootte lähdössä vaihtoon/matkalla/ihan muuta vaan on kiinnostusta, ja haluutte kysyy jotai, mut löytää Facebookista (Saana Annala) tai voi laittaa s-postia saa-na[at]wippies.fi :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)