tía para un mes

Nyt sitten yritetään asialinjalla. YFU Ecuadorissa meille rannikkoasukeille kuuluu pakollisena kuukauden mittainen vapaaehtoistyö näin kesälomaa tasapainottamaan. Itse olin tuon ajan kolmen muun vaihtaritytön kanssa päiväkodissa. Ja kyseessähän oli siis maksuton päiväkoti, joten tämän paikan pikkuiset olivat toki niistä "hyvistä" perheistä, mutta myös köyhistä ja aika surkeista oloista kotoisin. Ekat kaksi viikkoa olin kaikista pienempien ryhmän kanssa, joka oli ihan mielettömän rankkaa. En tiedä onko mitään surullisempaa kuin katsoa kuinka päiväkodintäti yrittää tunkea (aikuisten lusikassa olevaa) riisiannosta 7 kk vanhan, itkevän vauvan suuhun. Aivan joo, päiväkodin kasvatusmenetelmiin kuului myös että itkeviä lapsia ei saanut halata tai ottaa syliin. Voin ihan liioittelematta sanoa, että kun menin illalla nukkumaan kuulin pikkuvauvojen kirkunaa päässäni.

No, vikat viikot olinkin sitten vanhempien ryhmässä. Ja rakastuin näihin kersoihin! Luulin että kolmevuotiaat saattaa ujostella uutta "aikuista", mutta heti ekasta päivästä alkaen ne halus leikkiä mun kanssa, tulla syliin, antaa pusuja ja vikana päivänä ne toi mulle viinirypäleitä. :)) Tää kuukauden työskentely ei hirveesti kehittänyt mun espanjantaitoja, mutta ainakin kärsivällisyys kasvoi huimasti. :D

piha :)

Mun päivä siis alkoi kahdeksalta aamiaisella, jonka jälkeen lasten kanssa leikittiin ulkona tai sisätiloissa (jos satoi tai ulkona oli märkää öisten sateiden takia). Mun päivään kuului siis tämän lisäksi lasten vessaan vientiä (tai vaippojen vaihtoa), vaatteiden vaihtoa, riitojen ratkaisua ja ihan vaan leikkimistä. 11 aikaan oli lounas, ja sen jälkeen pikkuiset laitettiin päiväunille, ja siinä vaiheessa kun kaikki tuhisivat onnellisina ja kello alkoi olla 12, sain lähteä kotiin. :) Tunsin itseni oikeesti tarpeelliseksi tässä duunissa, ja opin paljon enemmän kuin esimerkiksi koulussa, vaikka työskentely tietty olikin rankempaa. Paikan työntekijät oli ihan himo mukavia tyyppejä, jotka jakso auttaa ja opettaa kaikenlaista. Joten ei mennyt todellakaan hukkaan tää kuukausi! :)

Vikoina päivinä otin vähän kuvia, tässä olkaa hyvä:

kuten kuvatsa näkyy, täällä jo pikkuvauvoille laitetaa korvikset

lehtihetki. ja asiallinen julkaisu kolmevuotiaille eiku?

mun lempparityttö :)

päivään kuului myös aina tyttöjen hiusten laitto.

SÖPÖIN PUNAHILKKA EVER

lievä kammo silmissä

viva la carneval

Mitä on ecuadorilainen karnevaali? Ei hassuja asuja tai paraateja vaan VETTÄ!!! Koko kolmen pääpäivän pointti on kastella jokainen vastaantuleva kaveri tietty vedellä, mutta myös vaahdolla, kokiksella, öljyllä, saippualla, mudalla, kasvoväreillä, kenkävahalla - IHAN MILLÄ VAAN! Ideana on siis juhlistaa yhdessä perheen ja ystävien kanssa, syöden paljon lihaa ja soittaen musiikkia kera tämän vesielementin.

Itse juhlistin karnevaalia kaksissa eri kekkereissä, ekaksi meillä kotona järjestetyt ja maanantaina sitten mentiin kaverin banaanifarmille (luitte oikein), josta vedentäyteisen päivän jälkee lähdettii myös koko yöks kaverin uima-altaalle chillailee. Ja voin ihan liioittelematta sanoa etten ollu täysin kuiva 24 tuntiin putkeen. :D Kameran käyttö oli näinä päivinä ihan mahdotonta, itse lukitsin kamerat ja kännykät autoon sisätiloihin ennenku ensimmäiset kaverit heitettiin uima-altaaseen... On muuten aika mieletön tunne se kun oot just saanu ittes jotenki muka "kuivaks", ja istut sohvalla tulen ääressä ja joku ekvaattorikelmi vaan tulee ja HEITTÄÄ SANGOLLISEN JÄÄKYLMÄÄ VETTÄ SUN NISKAAN. :D (Se tuntui.) Onneksi asun rannikolla, ei käy kyllä kateeksi niitä jotka kokee tän juhlahumun vuoriston lämpötiloissa.

Yhteenvetona: oli ihan hullun hauskat päivät, ja aion tuoda tän perinteen Suomen helmikuuhun myöks. Kysyin syytä karnevaalin juhlimiseen noin viideltä eri ihmiseltä ja kaikilta tuli vähän eri vastaus, joten Googlettamalla voitte ehkä tulla fiksuimmiksi kuin mä. Hauskaa oli kuitenki. :D Tässä jotai fotoja mitä Pavel uskaliaasti yritti ottaa ilman kameran tuhoutumista! Jeejee

ainiijoo, Noe pelasti jostai tommosen. mut se sit kuoli :(

Tällästä tänää. Työt loppu ja nyt saa juhlia taas, mulla on ihan mielettömiä tarinoita tiedossa. Pian teen kokonaisvaltaisen trabajo voluntario -postauksen. Mun ens viikko näyttää jo nyt aika helmelle: fbookissa tapaamani suomalaistyttö tulee Machalaan morottamaan, YFU-matka ens lauantaista eteenpäin ja kamulit on kivoja. JJJEP.

Rakkautta sinne. <3

como te voy a olvidar?

Oonpa tosi aktiivinen nyt. Hehehe. Kesäloma ja sillee... Sen kunniaks, että pääsen aina hehkuttaan Ecuador-juttuja niin tähän väliin muutama juttu jota ikävöin Suomesta sillee kunnolla. Että tekin tunnette ittenne tärkeeks. :) Sanomattakin on varmaa selvää, että aika tiivistysten tiivistys tämäkin postaus, mutta tuleepahan nyt jotain laitettua.

1. suomeks kiroilu. OKEI VITSI VITSI

Tosissaan:

1. Äippä ja iskä ja Silttu

2. Kamut. <3

3. RUISLEIPÄ. (terveellinen ruoka yleensäki)

4. "Isn't it nice when things just work?" eli hyvinvointivaltion helppous. ei tarvi pelätä kadulla, suihku toimii, lamput palaa, ihmiset on koulutettuja ja fiksuja. ei tarvi kattella lapsien lyöntiä tai ruumiinkuvia sanomalehdistä.

5. vuodenajat.

Tasapuolisuudeksi viisi juttua, jotka aion ottaa mukaani täältä lentokoneeseen:

1. lämpö. ihmisten, siis. halaukset ja suukot kun tervehditään, small talk, puhuminen vaikkei oo mitää sanottavaa.

2. LUONTO. banaanipuut ja viidakko. vuoret. meri. kaikki.

3. halpaaaaaaaaaaaaaa

4. musiikki ja tanssiminen <3 onko mitää parempaa ku bailaus aamuun asti laulaen mukana koko ajan?

5. IHMISET. en oikeesti kestä ajatusta, että joudun sanoon hyvästit näille kaikille täällä. EN VAAN KESTÄ. :(((((((((((((

Tässä siis jotain lauantai-illan huumaa (hoh). Terkkuja vaan kaikille.

mo

puolivälipala

Oon nyt hokenu tota puoliväliä jo varmaa kolme viikkoo että on se kai ylittynykki jossai vaiheessa, mutta sen kunniaksi kuitenkin yhtä jos toista ranskalaista viivaa tästä mun kakkoskotimaasta :)

ECUADOR:
- virallinen nimi: República del Ecuador
- virallinen kieli: espanja
- pääkaupunki: Quito
- muita suuria kaupunkeja: Guyaquil, Cuenca
- väkiluku: noin 15 miljoonaa
- rahayksikkö: USAn dollari
- sijaitsee nimensä mukaisesti päiväntasaajalla (ei Afrikassa)

PERHE:
- on tärkeintä mitä on.
- kaikki asuu kotona ellei oo pakottavaa syytä lähtee opiskeleen tai sitten mennään naimisiin. (esim mun 30-v sisko asuu edelleen kotona).
- yleensä isä on perheen diktaattori, jonka mielipide menee kaikkien muiden ylitse, mutta mun perheessä se on itseasiassa niin päin että äiti on se joka sanoo viimeisen sanan. vanhemmille vastaan sanominen on muuten ihan törkeen epäkohteliasta, vaikka olisikin oikeessa
- on ihan normaalia, että 17-vuotiaan kotiintuloaika on arkena seittemältä illalla (ei sillä että joutuisin tästä itse kärsimään)
- ruokailu on tärkee
- perhe ei siis tosiaan oo vaan se suomalainen jääkaappi-malli, vaan perheeseen kuuluu kaikki serkuista isovanhempiin. me käydään lähes joka sunnuntai abuelitan luona
- kaikki lasten asiat on automaattisesti myös vanhempien asioita: esim poikaystävät, kaverit, koulumenestys ja ns. omat jutut.
- ulkona käyminen on huono juttu. kiltit lapset istuu kotona joka ilta ja kattoo vaan telkkaria tai istuu Facebookissa
- mikä on tosi outoa, koska on ihan normaalia antaa lapsensa jäädä bileisiin aamutunneille asti
- sukunimi on tosi tärkee asia. ennenkuin lapset päästetään bileisiin (tai ihan vaan kylään jonkun luokse), vanhemmat kysyy sukunimen ja tietty isän nimen. täällä on muuten kaikilla kaks sukunimee, isän ja äidin.
- lähes kaikissa perheissä on kodinhoitaja, joka kokkaa, siivoo ja pesee pyykit. meillä Soyla on ma-la koko päivän ja tulee tarvittaessa juhliinkin jeesaileen. muista perheistä poiketen Soyla on meillä kuin perheenjäsen, jonka kanssa mulla riittää joka päivä paljon juttua.
- koiria ei ulkoiluteta. eli ne on joko tollasia rotannäkösiä termiittejä niinku Aví (meidän doggy) tai isoja ja pelottavia vahtikoiria joita mä pelkään kuollakseni koska niitä ei kukaan kouluta ja ne on iha hullun agressiivisia. (kulkukoirat sen sijaan vaan chillailee tossa talon edustalla, eikä ees hauku)
- vauvat on koko suvun keskipiste, joille lässyttää aikuset miehetki

RUOKA:
- on melkein aina samaa: eli riisiä + lihaa/kalaa/kanaa
- salaattia on ehkä kerran kolmessa viikossa ja silloin siinä on enemmän salaatinkastiketta/majoneesia ku itse salaattia
- oon kaks kertaa tilannu ravintolassa kanasalaatin ja saanu jotai settoa jossa on pelkkää kanaa ja kaks salaatinlehtee.
- ruuan kanssa juodaan aina limsaa tai mehua. jos haluun vettä, sitä pidetää epäterveellisempänä ku mehuu (???)
- on paljon hyviä ruokia: cheviche (sellanen kylmä keitto), katkaravut, chifle (banaanisipsit), empanada yms :D
- hampurilaiset on jäätävän kokosia ja niissä on yleensä väh. 2 eri laatua lihaa ja kananmuna. tai makkaroita. tai ranskiksia (ihan tosissaan, tilasin hampparin makkaraperunoilla ja sit olin pettyny kun en löytäny niitä makkaraperunoita mistää ja sit ku aloin tutkii tarkemmin niin ne oli herrajumala siellä HAMPURILAISESSA????)
- samalta lautaselta voi lähes aina löytää perunoita JA riisiä.
- pasta tarjoillaan aina riisin kanssa
- kaikki tarjoillaan aina riisin kanssa
- aamiaisena voi saada riisiä
- KFC:stä voi tilata riisiä
- näiden mielestä kiinalaiset syö paljon riisiä
- en aio syödä riisiä seuraavaan viiteen vuoteen ku pääsen suomeen
- aamiainen on tosi tärkeä, ja voi oikeestaan olla mitä vaan. täällä tehdään aamuks sellasta himoherkkua smoothieta jossa on banaania ja maitoa <3
- kaikki mehut on kotona tehtyjä ja vastapuristetuista hedelmistä
- lounas eli almuerzo on päivän tärkein ateria, johon kuuluu keitto sekä kakkoslautanen (jotain + riisiä). kaikki tulee myös töistä kotiin syömään lounaan, ja palaa sitten töihin.
- perinteinen ecuadorilainen perhe ei syö illallista, siis esim mun perhe, vaan haetaan kadulta jotain tai syödää leipää tai muroja tai juustoa
- AIVAN: täällä syödää iha törkeesti juustoa. meidän jääkaapissa on aina sellanen kahden kilon möhkäle juustoa josta kaikki napsii ohimennessää
- pizza on suosittua ja ihan törkeen rasvasta ja lihasta ja hyvää :)
- nää syö kaikki luiden kanssa ja kalassa on aina ruotoja
- marsut on vuoristojen herkkuruokaa
- kukaan ei käytä haarukkaa tai veistä, vaan pihvitki pilkotaa lusikalla
- ruuan jättäminen on epäkohteliasta
- jälkkärit on supermakeita
- jätski on pop
- kukaan ei oikee syö sillee karkkeja, kaikki vetää vaan chifleä tai sipsejä
- alkoholia juodaan paljon myös perheen kesken, esim viskiä tai olutta JA KAIKKI JUO SAMASTA LASISTA JOKA KIERTÄÄ PÖYDÄSSÄ hyh
- banaaneja on muute iha himona, ja niitä on monia erilaisia laatuja. esim verdeä (ei oo kuulemma banaani, en usko, näyttää ihan siltä) käytetää iha normi ruuan kanssa ja siitä voi valmistaa vaikka mitä


VAATTEET:
- Suomesta poiketen täällä ei voi bongata kadulta hipsteriä, rokkaria, hevaria tms, vaan kaikilla on aika samanlainen tyyli.
- perusvaatetus on farkut + toppi + sandaalit. shortseja ja hameita näkee niitäkin, mutta nyt kun hyttyset syö, itsekin prefeeraan farkkuja vaikka onkin kuuma
- tytöt on tyttöjä ja pojat poikia. pikkuvauvoillakin on korvakorut ja kaikilla on pitkät hiukset. melkein kaikki pojat käy salilla tai harrastaa jotain urheilua
- univormut on kouluissa peruskauraa, mutta univormuja löytyy muualtakin: useimmilla toimistoilla ja päiväkodeillakin on omat univormunsa.
- sanoisin, että jokainen ecuadorilainen tyttö omistaa noin 6344 paria korkkareita. niitä aletaan käyttää noin 9-veenä
- vaatteet on aika kalliita, paitsi jos ostaa kadulta (joiden laadun voittaa H&Mkin)

LIIKENNE:
- on nopeeta ja vaarallista
- kukaan ei käytä turvavöitä
- liikennemerkit ja liikennevalot on harvinaisuus, ja niitäkin noudatetaan hyvin löyhästi
- alussa muistan, kun kaikki tuntu niin meluselta. nyt auton ikkunoista huuteluun sekä jatkuvaan tööttäilyyn on alkanu jo tottua. välillä musta tuntuu, että jengi tööttäilee vaa ku ei oo muutakaa tekemistä (esim punasissa valoissa)
- sanoisin, että puolet Machalan autoista on takseja
- bussit on epäilyttäviä ja niiden reitit vaihtuu noin joka päivä mutta kyllä niillä johonkin pääsee

MACHALA:
- okei, kun tuutte joskus tänne niin voin kertoo ekat ajatuksenne: miten joku kaupunki voi olla näin likainen ja RUMA.
- mutta sitten kävelette auringonlaskun kanssa kilpaa kotiin, tai otatte random taksin kadulta keskustaan ja saatte kuulla taksikuskin elämäntarinan viidessä minuutissa, tai vietätte koko päivän hihitellen puistossa, tai nautitte jätskiä istuen kadunkulmassa, tai teette jotain ihan mieletöntä ja hullua ihan vaan siksi että huvittaa. ja sitten tiiätte, miks mä rakastuin tähän paikkaan. :)<3
- puistoja on siis paljon
- ja takseja
- vain yksi ostoskeskus, jossa voi syödä tai mennä leffaan tai ostaa ylihinnoiteltua Milka-suklaata amerikkalaisesta kaupasta
- joka kadunkulmassa on jätskibaari
- ihmiset myy ruokaa, hedelmiä, empanadoja jne pienistä kärryistä tai pyörän selästä kadulla
- piraattituotteita voi ostaa kaikkialta
- kaikki tuntee vaihtarit
- banaaneja on kaikkialla. kun lähtee kaupungista ulos on noin 94289372837 neliökilometriä banaanipuita
- on kuulemma rauhallista, en usko
- jotkut sanoo et vaarallisin kaupunki rannikolla, uskon
- paljon diskoja
- paljon epäilyttäviä juttuja
- ei mäkkäriä :(


VAPAA-AIKA:
- hyvin normaalia, perheen yhteistä vapaa-ajan viettoa on "vueltas". eli ajetaan autolla ihan kirjaimellisesti ympyrää pari tuntia tuhlaten luonnonvaroja ja pysähtyen kun kuskia huvittaa. tätä voidaan harrastaa myös kävellen ostoskeskusta ympäri ilman isompaa tarkoitusta
- kaikki kattoo tosi paljon leffoja. jostain syystä kaikki nuoret rakastaa kauhuleffoja. noin 70% leffoista on espanjaks, loput tekstityksillä.
- kaikki valvoo himo myöhään, myös arkena
- TV:tä katotaan paljon. mun talossa on 4 telkkaria (jokaisessa makuuhuoneessa) ja yleensä ne on kaikki päällä ja kaikki kattoo samaa ohjelmaa ja kulkee huoneiden välillä juttelemassa ohjelman kulusta samaan aikaan. ecuadorilaiset TV-ohjelmat on muute ihan sairaan huonoja :D saippuasarjoilla on kaikilla sama juoni ja joka jaksossa joku synnyttää tai kuolee. ja muita ohjelmia ei sit kauheesti ookkaa
- juhliminen on osa elämää. joka kissanristiäisissä tanssitaan ja syödään paljon
- tytöt ja pojat hengaa keskenään, eikä iällä oo niinkää väliä
- kaikki tuntee toisensa. se, mikä Suomessa on "tuttu" tai "mä vaan tiiän ton naaman" on täällä amigo eli ystävä.

IHMISET:
- on ihania. <3
- kaikki on vilpittömän kiinnostuneita Suomesta eikä tuomitse, vaikka teen virheitä espanjan kanssa
- tuntemattomien kanssa voi aina jutella jostain (small talk :D)
- tervehtiminen on kivaa! täällä tytöt tervehtii toisiaan ja poikia suukolla poskelle, pojat taas keskenään sellasella lyönti-nyrkki-systeemillä (kuullostaapa väkivaltaselle) tai kevyellä halauksella
- kaveriporukoita ei niinkään oo, vaa kaikki on amigoita keskenään
- iällä ei oo väliä, kaikki hengaa luokka-asteesta riippumatta
- juoruilee ihan hirveesti
- tietää aina kaiken toisistaan
- on paljon mielipiteitä. vanhoilla ihmisillä on tapana vaan sanoa että "Es feo" jos niillä ei oo mitää muutakaa mielipidettä

 RANDOM HUOMIOITA:
- kuulen sanan peligroso (= vaarallinen) vähintään kerran päivässä: kaikki on vaarallista. on vaarallista kävellä kadulla mutta taksikuskikin saattaa ryöstää ja raiskata sut mutta bussiin nyt et ainakaan mee kun siellä tuut varmasti tapetuks. okei, musta tuntuu että kuulun vaan riskiryhmään (tyttö + gringa) ja voihan tällästäkin sattua, mutta toistaseks en oo kuullu kenestäkään jolle olis käyny hullusti Machalassa. ryöstöjä kyllä sattuu mutta niin sattuu paikallisillekin. tärkeintä on ettei tee mitää tyhmää: esim pimeellä yksin kadulla kävely on pelkästään tyhmää, joten silloin lyhyetkin matkat kuljetaa taksilla. muutenkin äidit haluaa että hengataan poikien kanssa, koska silloin on turvallisempaa.
- takseista muuten: rakastan taksimatkailua. kaikki taksikuskit on himo rentoja ja alkaa aina kysellä Suomesta ja jotkut jopa muistaa mut aikasemmilta kyydeiltä :D alussa mulle tietenkin kerrottiin, että en saisi ottaa keltasia takseja kadulta, ja se on tietenkin riski-altista, mutta se on vaan niin helppoa ja mukavaa :D lisäks prefeeraan taksia kävelyn sijaan eikä auringon laskettua paljo ees oo vaihtoehtoja
- kukaan ei kävele täällä. sitä pidetää outona
- urheilua harrastetaa lähinnä ulkonäön vuoksi. kukaan ei käy lenkillä (en enää minäkään, meni hermo)
- huumeita voi ostaa koulussa
- näillä on omat julkkiksensa. mun sisko ei osannu kertoo yhtäkää Michael Jacksonin laulua mutta tietää kaiken Shakiran elämänvaiheista
- talosta: kaikilla on kaasuhella eikä tiskikonetta. kuulun niihin harvoihin vaihtareihin täällä, joka saa nauttia kuumasta vedestä suihkussa (sekää ei aina toimi). kenkiä pidetää sisällä. internet on yleensä tosi hidas ja huono (mulla vaan hidas, toimii kyl!)
- sähkökatkokset koko kadulla useemmaks tunniks on ihan normaaleja


Apua, nyt tuli hirveen epäloogisessa järjestyksessä enkä ees tiiä tuliko mitää olellista mutta yritinpähän kuitenkin. :D Toivottavasti joku jaksaa lukeakin (ja kommentoida). Ja toivottavasti tajuutte, että tääkin syväluotaava analyysi on niin pintaraapaisua ettei mitää rajaa. Huhhuhuhuuh. Nyt väsyttää käsiä.

sekalaista sälää

Olenpas nyt ahkera ja kirjottelen ja selittelen kuvien kera jotain mitä on tapahtunu tässä viime aikoina (=hyvin epämääräinen käsite). Surpan innoittamana voisin väsätä tollasen nätin kulttuuripostauksen, kun tästä energialtani ja ajaltani kerkeen. :)

tollanen koputteli mun ikkunaan yks aamu, juoksin ihan paniikissa hakeen kameraa et saisin kuvan..... ja se pysy siinä varmaa 2 tuntia :D uus kamu

Joku päivä vietettiin Theresan uuden perheen uima-altaalla. Kuumuuteen paras lääke!! En muista kerroinko jo mut lomaa oltais nyt viettelemässä siis, niin tällänen näky ei oo mitenkää epätavallinen meille.

KADEHTIKAA

tää ottais vähä rennosti ny

Puolivälissä ku ollaan, niin joku aika sitten oli puolivuosivalmennus. Messissä YFU chicas (Fabiola oikeesti kutsuu meitä tollee, vaikka messissä on myös Alex joka on siis poika.... nojaa) ja YFUn pääjehu Ximena. Päivään kuului "espanjan koe" jossa jäin hopealle ja yleistä keskustelua menneestä ekasta puolikkaasta. Saimme myös avattua suumme oman koordinaattorimme vajavaisuudesta ihan kaikilla elämänalueilla... Katsotaan, jos jotain nyt sitten tapahtuis. Itse en tarvi apua perheen tai koulun vaihdossa, mutta kavereiden puolesta ketuttaa tietty. Lopuks saatii lounas YFUn piikkiin, jossa nappasin päivän ainoon kuvan :D

ruoka on pääasia

(Muistaakseni) Samana päivänä sain VIIMEIN mun joulupaketin!!!!!!!!!!! Tätä onnen määrää!!!!!! Kiitos kaikille, erityisesti kortit lämmittivät sydäntäni <3 Sain myös ojennettua joululahjat mun perheelle, heijastimet oli hitti ja juustohyölä aiheutti paljon hämmennystä sekä naurua.

avaaminen on kivointa

<3

 Yks viime viikon isommista jutuista oli mun rakkaan systerin Noelian valmistuminen! Täällä koulu onkin aika eri juttu, Noelia valmistui jo 16-vuotiaana lukiosta ja aloittaa maaliskuussa lääkiksen (johon muuten voi vaan "mennä" täällä, toisin kuin Suomessa... vähän lähtee luotto noihin lääkäreihin). Anyway, armeijameiningin aamuvalmistujaiset oli hauska tilaisuus, eikä läheskään niin pitkä kuin suomalainen vastineensa. Tänään myöhemmin illalla on kunnon gaala Oro Verde -hotellilla, josta voin sitten postailla myöhemmin. :) Ylpeenä täytyy muuten kertoa, että Noe valmistui noin sadan oppilaan joukosta toiseksi parhaana, ja sai siis hienon diplomin ja erityiskunnian. :D Helmee.

bändi (lol)

jokaiseen CoMilin tilaisuutee kuuluu nää käverit

kersantin tärkeenä

10 parasta oppilasta, bongaa Noe!

MÄÄ TÄÄL KANSA

<3

pari koulun päättäjää

kadehdin tota hattuperinnettä niiiin paljon!!!

Viime pe vietettiin pitkästä aikaa ihan tyttöjen iltaa. Iltaan kuului sushin mussutusta (okei, Maikon kotitekoset voittaa aika sata-nolla - ensinnäkin, KUKA LAITTAA JUUSTOA SUSHIIN????). Täältä suunnattiin Las Brisas -hengailun kautta yksiin partyihin, joissa viihdyttiin pitkään. Oli erittäin hauska ilta, yksityiskohdat henkilökohtaisesti kysymällä. HAHA. :)

alkuiltaa ft. ihanimmat tytsyt tällä puolen maailmaa

Yks juttu mikä nyt on meneillään mun perheessä, on mun host-veljen Panchon tyttöystävän yllättävä raskaus. Kun juttu tuli ilmi, mun hostäiti oli kuulemma itkenyt koko illan. Enkä ihmettele. Pancho ei todellakaan oo mikään isähahmo, eikä mun mielestä valmis naimisiin, johonka tämä raskaus nyt sitten siis johtaa. Valeria, siis tuleva vaimo/äiti, on asiasta ihan innoissaan, toisin kuin Pancho. Tämän tietäessäni oli siis vähintäänkin kiusallista, kun viime lauantaina lähdettiin sitten "onnellisen parin" kihlajaisiin. Älkää ymmärtäkö väärin, Pancho ja Valeria on seurustelleet jo pitkään ja varmasti parin väliltä löytyy rakkautta - mutta ei vielä siinä mielessä, että vauvat ja häät (nimenomaan tässä järjestyksessä) olis ajankohtasia... Kaikista julmista on mun mielestä tää vallitseva kulttuuri. Naimisiinmeno on enemmän pariskunnan vanhempien, kuin heidän itsensä asia. Ja vaihtoehtojahan ei ole. (Kulttuuritippi: täällä seksivalistuksessa sanotaan, että alkaa harrastako seksiä hyi hyi, sen sijaan että sanottaisiin, että no jos on pakko niin käyttäkää nyt sitä kortsua. Tuloksena: kondomeja saa vaan apteekeista eikä niitä kukaan kehtaa ostaa ja 16 and pregnant-ilmiö on siis hyvin tavallinen. Hyvin menee.) Anyway, tää "kihlajaisuustilaisuus" oli jotain niin outoo ja hämärää että saan kyllä kiittää onneani ettei sama vallitse Suomessa. Mä tosiaan siis luulin, että kyseessä on kihlajaiset kun kaikkihan tietää että tää kaksikko on menossa naimisiin. NOEI. Pukukoodi oli todella juhlava vaikka tilaisuus oli vain Valerian kotona. Sitten kun koko suku oli paikalla niin Pancho nousee juhlavasti seisomaan ja KOSII SIINÄ KAIKEN KANSAN NÄHDEN. Ja sitä edeltänyt Panchon pitämä puhe oli vielä varsin surumielinen (Valerian sisko itkee eikä muuten ollu onnenkyyneleitä), jotain puhetta siitä ettei elämä mee aina niinku suunnitellaan. En edes nähny parin suutelevan koko iltana. Kuten ennenkin Ecuadorissa, musta tuntu jälleen että tärkeempää oli, että saatiin tää tilaisuus pidettyy ja että kaikki näyttää hyvältä, kuin että mitä se sitten oikeesti onkaan. Nojaa, ehkä oon liian negatiivinen, loppuillasta juhla muuttu ihan mukavaksi illanvietoksi (varsinkin kun pääsin selittämään mitä Lucasin toistelema ÄMMÄ tarkottaa suomeks... :D). Ja pääsenpähän seuraan ecuadorilaisia häitä (oma lehmä ojassa lol).

no on ne nyt söpöjä kuiteski :)

TÄÄ KUVA VAAN KOSKA NAUROIN EHKÄ 10 MIN. tsek toi innostus

aww kuvassa valerian perhe

Ei nyt tällä erää tuu muute mielee. Oon viime aikoina suunnitellu jotai ruokapostausta, kun oon huvikseni ottanu kuvia mun safkasta. :D Jottain sinne päin. Ja pitää toi Surakin voittaa näiden kirjotusten määrässä. Hoh.