año nuevo!

Nytpä tuli koettua Ecuadorin uusivuosi, ja tämä kyllä pyyhki pettymykseksi jääneen joulun mielestä aika äkäseen!! Aaaa oon vieläkin ihan fiilareissa :D

Päivä vietettiin melko normaaliin tahtiin, ja juhlita aloitettiin silleen iltasella - syötiin yhdessä illallinen, jonka jälkeen siirryttiin kadulle. Kaikki oli jo pitkin päivää kantanu tuoleja omien talojensa eteen ja raketteja räjäytelty pitkin viikkoa, tosin täällä ilotulitteet kuuluu ihan perus viikonloppuriehuntaan normaalistikin. Täällä tosin uuden vuoden raketit ei ollu ihan sitä mitä mä oletin. "Raketti" on oikeastaan ihmiseltä näyttävä nukke, joka on täytetty ilotulitteilla, ja joka sitten sytytetään palamaan vuoden vaihtuessa. Oli aika karun näköstä, kun koko katu on täynnä palavia "ihmisiä", ja niistä lähtevät räjähdykset, meteli ja ennenkaikkea kuumuus kävi välillä sille tasolle että oli pakko juosta sisälle taloon pakoon :D Täällä ei mitään "tähtisädetikku K18"-pelleilyä tietenkään ollut, vaan viisivuotiaat räjäytteli omia (ja kenties omatekoisiaan näöstä päätellen) rakettejaan pitkin iltaa. Vuodenvaihteen koittaessa koko kaupunki oli kaduilla, ja kaikkia, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin tervehdettiin toivottaen hyvää uutta vuotta halauksin ja suukoin.

meidän perheen nuket, bongaa mikki!

sytytyyyys varovastiii

kotikatu, EI LIBYA

Puoli kahden maissa lähdettiin viimein fiestaamaan ulkoilmaklubille, johon oli kerääntynyt aikalailla koko Machalan nuoriso. Siellä juhlittiin ja tanssittiin aamuun asti, tosin kamera jäi näissä kekkereissä kotiin. Muutenkin ennen fiestaa kaikki varotteli, että ota vaan se tarpeellinen, jos haluat vielä joskus nähdä kamojasi. No, otin tarpeellisen - kännykän ja rahaa - ja palasin kotiin ilman kännykkää. :( Joku kelmi ekvaattori vei sen mun taskusta tanssin huumassa! Ainut, mikä mua lohduttaa, on se, että puhelin on suomeks eikä sitä saa vaihdettuu espanjaks. HAHAHHA. Huono säkä varkaalla! Juhlat oli kuitenkin supermahtavat, joten vaikka puhelin vielä harmittaa, ainakaan ei käyny huonommin. :)

Mutta hauskin osuus tästä uv:stä koettiin vasta aamulla... Kotiin oltiin ryömitty tosiaan ihan vasta aamulla kera Panchon ja Noelian, joten nukuin tyytyväisenä pitkään. Ensimmäinen ajatus, kun heräsin, oli kuitenkin jäätävä. Tajusin, että kuinka hiljainen talo on, mikä mun valtavalla perheellä on mahdotonta. Kävelin ympäri taloa, ja huutelin enkä löytänyt ketään. Olin jo ihan paniikissa, koska mullahan ei siis tosiaan ollut enää puhelinta jolla soittaa kellekään, kunnes muistin "unen", jonka olin nähny viime yönä - että mun perhe lähti johonkin ja se sano että voin jäädä kotiin nukkuu. Eipä sitten tainnukaa olla unta. :DDD Ihan oikeesti, olin varmaa niin unenpöppyrässä etten tajunnu juuta enkä jaata mistään. Oottelin siis kotona kunnes kotipuhelin soi ja Noelia soitti kertoakseen, että ne oli lähteny tuli hännän alla Cañariin, koska mun hostisän 100-vuotias äiti oli kuollut. Ne oli kuulemma kertonu mulle kaiken aamulla mutta en kyllä muista tästä keskustelusta yhtään mitään. :D Vietin siis viime yön yksikseni kotona kera koiran :D Tavallaan tuli hieno fiilis, että mun perhe luottaa muhun niin paljon että anto mun jäädä yksin kotiin... enkä olisi kyllä välttämättä edes halunnut nähdä tätä isoäidin kuoleman jälkeistä tilannetta, kun hostperheelle se on tietenkin tosi raskas juttu, kun taas mä oon nähnyt ko. rouvan vain kerran.

Nyt siis odottelen täällä perheen kotiinpalua, ja suunnitelmana on tänään hommata uusi puhelin. :D Että semmosta.