la semana del sol

Takana on toinen YFUn reissuista, elikkä Ruta del Sol! Ruta del Solina tunnetaan siis rannikon upeat biitsit, joista osa kierrettiin viime viikon aikana. Reissumme alkoi Quitosta ja päättyi Guyaquiliin, ja tämä viikko oli yksi parhaimmista mitä oon viettänyt Ecuadorissa. <3

Perjantai-iltana noustiin kello 23:n yöbussiin Sarahin kanssa (tällä kertaa meitä lähti matkalle vaan kaksi Machalasta), ja aamusella bussi oli Quitossa. Oltiin ensimmäisten joukossa paikalla, joten kulutettiin aamupäivä nukkuen ja oli jopa aikaa pienelle kierrokselle keskustassa. Kaikkien lopulta saavuttua Quitoon, oli aika seuraavalle yölle bussissa - noustiin seuraavaan autoon ja matkattiin läpi yön Puerto Lopeziin. Tälle reissulle osallistui huomattavasti vähemmän jengiä ku viidakkoon, sillä meitä oli yhteensä vaan parikymmentä vaihtaria. Alun kauhisteluista huolimatta tää piirre kuitenkin osoittautui yhdeksi viikon parhaista jutuista, sillä nyt tiivis ryhmähenki pääsi syntymään ja pysty tutustumaan kaikkiin paljon paremmin. :)

Puerto Lopezissa vietettiin sitten pari päivää, joista ensimmäinen kului rannalla rentoutuen ja toinen saariseikkailulla, jossa nähtiin lintuja, huimia maisemia ja joka päättyi ihanaan snorkausretkeen kilppareiden ja upeiden kalojen seassa. Itse en oo koskaan päässyt kokeileen snorklausta, joten se tunne, kun pääsin ekan kerran veden alle ja näin sen koko värien, korallien ja ympärillä leikkivien kalojen maailman, oli sanoinkuvaamaton. Niin kuin kaikki mun tuntevat varmasti tietää, oon ollu vesipeto vauvasta asti, joten tää retki jäi mieleen yhtenä viikon kohokohdista. <3

 

innokkaat sukeltelijat

Puerto Lopezissa vietettyjen kahden päivän jälkeen oli aika suunnata mun lempparipaikkaan, eli Monteñitaan! Paikkahan tunnetaan erityisesti surfaajien ja hippien kokoontumispaikkana, ja (äiti älä lue tätä) siitä pikkuseikasta, että huumeet ovat tässä pikku kyläsessä käytännössä laillisia. Nimenomaan tästä syystä ei jääty tänne yöksi, mitä kyllä koko mun perhe piti tosi kummallisena - Monteñitaanhan yleensä mennään bilettämään. :D Jokatapauksessa päivä oli ihan mieeeletön. Rannalla chillailua, kuvia, hyvää ruokaa, shoppailua, ihmisten tutkimista, ruotsalainen cocktail-myyjä, venäläinen herra SUOMI <3-t-paidassa (jolle menin ihan pokkana puhuun suomee), kolmemetrisiä aaltoja, pelkkää aurinkoa ja parasta seuraa. Sinne aion vielä palata, varmasti. Paikasta jäi erityisesti mieleen se lepposa, kiireetön ilmapiiri, johon olisi voinut upottautuu vaikka viikoiksi. :)

saanko muuttaa tänne

YFU 2011-2012 <3

Monteñitalle hyvästit jätettyämme oli aika suunnata seuraavaan kohteeseemme Salinakseen, jossa vietettiin sitten seuraavat kaksi yötä. Jos joku on mun blogia enemmänkin lukenu niin tietää varmaan, että tää oli mun kolmas (ja kieltämättä paras) kerta Salinaksessa. Tällä kertaa aurinko suosi meitä koko kahden päivän ajan, ja tiivistykseen mahdutetattakoon: fruit party (ostettiin 15 dollarilla hedelmiä ja tehtiin valtava salaatti), president (korttipeli josta tuli koko matkan pakkomielle), tää biisi ja erityisesti tanssi, tosi ärsyttävät hattukauppiaat yms, chillaus, rusketus ja tietty meri.

meri meri meri

luovuus on vaihtarilahja

katoppa toi (mukana myös apinanaivot)

Vikaks yöks lähdettii Guyaquiliin, missä kierrettiin ne perusmestat (majakka ja iguaanipuisto) missä oonkin jo oikeestaan käynyt. Tämä ei tietenkään tehnyt reissua mitenkään tylsäksi, pikemminkin oli kiva päästä kattomaan paikkoja vähän eri näkökulmasta ja matkan varrella löytyi kaikenlaista uutta. Nuorison suosikkimesta oli tietty matkanvarrella löydetty MÄKKI, johon syöksyttiin kaikki ylivoimalla vaikka opas oli kieltäny pysähtymästä :D Ette vaan voi uskoa, miten sitä joskus kaipaa ihan älyttömästi euron juustoja tai 30 cm subeja, näitä suomalaisen nuoren pieniä iloja. (okei, toi kuullosti pahalta.) Vikana päivänä energiat oli jo ihan nollissa mutta saatiin kuitenkin pieni kierros tutustuen Guyaquilin historiaan ja muutamiin elukoihin eräänlaisessa luonnonpuistossa.

Oli nyt aivan liian tiivistetty merkintä mutta en oikeesti saa kaikkee ihanaa tältä viikolta mahtuun luettavaan muotoon. Tunnelma, yhteishenki ja fiilis tällä reissulla olivat huippuluokkaa, enkä malta odottaa seuraavaa retkeä (joka koittaa maaliskuussa). :D Lisää kuvia on sitten melkoisesti fbookissa, että sieltä vaan kurkkiin. :)

Mitäs muuta on ehtiny tapahtuun... Kesäloma alko tosiaan joskus pari viikkoa sitten ja sitä nyt sitten vietellään huhtikuulle asti. Ihan lomailuksi ei kuitenkaan mee, kun seuraavat neljä viikkoa on luvassa vapaaehtoistyötä päiväkodissa. Ite oon kaikista pienempien ryhmässä, joten mun homma on lähinnä kattoo ettei ne ryömi ovesta ulos (missä onnistuin kuitenkin epäonnistuun ekana päivänä. nojaa). Työ on vaa aamusella 8-12, ja ite pidän sitä ainakin tosi kivana lisänä ansioluetteloon, mun kokemuksiin, ja hyvänä espanjan taidon ylläpitäjänä. Uusia ihmisiäkin pääsee näkeen. :)

Anyway, yhtä kaikkien varmasti tuntemaa seikkaa lukuunottamatta kaikki on niin hyvin. On aurinkoa, on ystäviä, on rakkautta ja joka päivä tapahtuu jotain uutta ja jännää. Ohitin tossa just puolivälin, enkä millään voi uskoo, et on kulunu jo 5 (VIISI) kuukautta siitä kun jätin Helsinki-Vantaan taakseni. Aika juoksee aivan liian nopeeta. Tuntuu kuin kohta olisin siellä takasin. Enkä haluis. Ja sit taas haluisin. APUA. LIIAN VAIKEITA JUTTUJA.

Joten sen sijaan random juttuja:
- poltin nahkani ekaa kertaa elämässäni Puerto Lopezissa. Nyt irtoo nahka niskasta vaikka onkin komee rusketus.
- Haavisto, tunne tukeni Atlantin takaa <3
- katoin ekan jakson Putousta ja nauroin silmät päästäni. jotkut asiat ne vaan ei ikinä muutu vaikka kuinka täällä "aikuistuisin"

- yks Ruta del Solin teemabiiseistä (opittiin lopulta sanatki)
- Rotaryt vaihto perheitä JA NYT ON UIMA-ALTAITA KAVEREILLA. JEEE!!!!!!
- kaikki on halpaa ja silti oon aina ihan auki, en itekää tajuu miks
- kiitos: äiti ja iskä kun ootte antanu mulle tän tsäänssin, että saan olla täällä ja kokee tän kaiken. ette oo vieläkään pyytäny mua tuleen kotiin (mikä on sattunu useemmallekin kaverille..), vaan tuette mua sieltäkin asti <3 ja LiLaporukka ja Irene ihanista skypedeiteistä tässä viime päivinä, on ihana tietää että aattelette muakin siellä!

lopputiivityksenä:

tu eres tan perfecta para mi.

olipas harvinaisen epäasiallinen ja epälooginen merkintä. toivottavasti jotain saitte selville kuiteski :D Kommentti, porfavor.

año nuevo!

Nytpä tuli koettua Ecuadorin uusivuosi, ja tämä kyllä pyyhki pettymykseksi jääneen joulun mielestä aika äkäseen!! Aaaa oon vieläkin ihan fiilareissa :D

Päivä vietettiin melko normaaliin tahtiin, ja juhlita aloitettiin silleen iltasella - syötiin yhdessä illallinen, jonka jälkeen siirryttiin kadulle. Kaikki oli jo pitkin päivää kantanu tuoleja omien talojensa eteen ja raketteja räjäytelty pitkin viikkoa, tosin täällä ilotulitteet kuuluu ihan perus viikonloppuriehuntaan normaalistikin. Täällä tosin uuden vuoden raketit ei ollu ihan sitä mitä mä oletin. "Raketti" on oikeastaan ihmiseltä näyttävä nukke, joka on täytetty ilotulitteilla, ja joka sitten sytytetään palamaan vuoden vaihtuessa. Oli aika karun näköstä, kun koko katu on täynnä palavia "ihmisiä", ja niistä lähtevät räjähdykset, meteli ja ennenkaikkea kuumuus kävi välillä sille tasolle että oli pakko juosta sisälle taloon pakoon :D Täällä ei mitään "tähtisädetikku K18"-pelleilyä tietenkään ollut, vaan viisivuotiaat räjäytteli omia (ja kenties omatekoisiaan näöstä päätellen) rakettejaan pitkin iltaa. Vuodenvaihteen koittaessa koko kaupunki oli kaduilla, ja kaikkia, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin tervehdettiin toivottaen hyvää uutta vuotta halauksin ja suukoin.

meidän perheen nuket, bongaa mikki!

sytytyyyys varovastiii

kotikatu, EI LIBYA

Puoli kahden maissa lähdettiin viimein fiestaamaan ulkoilmaklubille, johon oli kerääntynyt aikalailla koko Machalan nuoriso. Siellä juhlittiin ja tanssittiin aamuun asti, tosin kamera jäi näissä kekkereissä kotiin. Muutenkin ennen fiestaa kaikki varotteli, että ota vaan se tarpeellinen, jos haluat vielä joskus nähdä kamojasi. No, otin tarpeellisen - kännykän ja rahaa - ja palasin kotiin ilman kännykkää. :( Joku kelmi ekvaattori vei sen mun taskusta tanssin huumassa! Ainut, mikä mua lohduttaa, on se, että puhelin on suomeks eikä sitä saa vaihdettuu espanjaks. HAHAHHA. Huono säkä varkaalla! Juhlat oli kuitenkin supermahtavat, joten vaikka puhelin vielä harmittaa, ainakaan ei käyny huonommin. :)

Mutta hauskin osuus tästä uv:stä koettiin vasta aamulla... Kotiin oltiin ryömitty tosiaan ihan vasta aamulla kera Panchon ja Noelian, joten nukuin tyytyväisenä pitkään. Ensimmäinen ajatus, kun heräsin, oli kuitenkin jäätävä. Tajusin, että kuinka hiljainen talo on, mikä mun valtavalla perheellä on mahdotonta. Kävelin ympäri taloa, ja huutelin enkä löytänyt ketään. Olin jo ihan paniikissa, koska mullahan ei siis tosiaan ollut enää puhelinta jolla soittaa kellekään, kunnes muistin "unen", jonka olin nähny viime yönä - että mun perhe lähti johonkin ja se sano että voin jäädä kotiin nukkuu. Eipä sitten tainnukaa olla unta. :DDD Ihan oikeesti, olin varmaa niin unenpöppyrässä etten tajunnu juuta enkä jaata mistään. Oottelin siis kotona kunnes kotipuhelin soi ja Noelia soitti kertoakseen, että ne oli lähteny tuli hännän alla Cañariin, koska mun hostisän 100-vuotias äiti oli kuollut. Ne oli kuulemma kertonu mulle kaiken aamulla mutta en kyllä muista tästä keskustelusta yhtään mitään. :D Vietin siis viime yön yksikseni kotona kera koiran :D Tavallaan tuli hieno fiilis, että mun perhe luottaa muhun niin paljon että anto mun jäädä yksin kotiin... enkä olisi kyllä välttämättä edes halunnut nähdä tätä isoäidin kuoleman jälkeistä tilannetta, kun hostperheelle se on tietenkin tosi raskas juttu, kun taas mä oon nähnyt ko. rouvan vain kerran.

Nyt siis odottelen täällä perheen kotiinpalua, ja suunnitelmana on tänään hommata uusi puhelin. :D Että semmosta.