todo derecho: vamos a la playa, a mi me gusta bailar....

Eilisen lauantain hurja suunnitelmammehan kuului seuraavasti: tavataan Puerto Bolivarissa 9:30 kaikki vaihtarit, otetaan parikymmenen minuutin venematka Jambelín saarelle eli toisinsanoen rannalle, ja köllötellään siellä kello 17 veneeseen asti.

Mitä sitten todellisuudessa kävi:

9:15 oon vielä pyjama päällä pakkaamassa tavaroita, ja kiidän Puertoon salamannopeudelle vain huomatakseni, että kaikki muut on nukkunu pommiin. Nojaa :D Päätettiin sitten me ajoissa olleet ottaa vene ja mennä saarelle odottelemaan muita (jotka saapuivat lattarihenkisesti sitten joskus yhden maissa... :D). Venematkanhan pitäisi kestää sen alle puoli tuntia, mutta mitä lähemmäksi tultiin Jambelía, sitä hitaammin vene alkoi puuskuttaa. Syy selvisi, kun vene juuttui maahan kiinni: vesi oli aivan liian alhaalla. Ecuadorilaisia señoreja tupattu veneemme alkoi protestoida veneen palaamista satamaan, kun taas nuoriso-osasto halusi odottaa kunnes vesi nousee. Odottelu ei lopulta tuntunut missään, kun meillä oli kitara messissä ja yhteislaulut hanskassa, niin espanjaks ku enkuksi (ja saksaksi, tai jotain sinne päin). Kun veneessä ollut erittäin äänekäs señora alkoi viimein kahden tunnin jälkeen vaatia veneen kääntymistä, vaikka oltiin jo tosi lähellä satamaa (vene siis liikkui aina pari metriä ajoittain), olimme jo luopumassa toivosta päästä ikinä rannalle asti... Kun sitten, jostain liukui yhtäkkiä eräs "tuttu", vanha ecuadorilaisherra ja ex-huumediileri saksanmaalta (älkää kysykö), jonka kanssa ollaan pari kertaa juteltu, omalla pikkusella veneellään. Tilaisuus havaittu: otatko neljä gringoa ja yhden ecuadorilaisen kyytiin viidellä dollarilla, no tottakai! Vaihdettiin sitten lennossa venettä tähän melkein uppoavaan jollaan, jossa kukaan ei voinut liikkua senttiäkään ettei kaikki kastuttais, ja señor souteli meidät rannalle asti. :) Saatiin raikuvat aplodit, luultavasti myös vihaisia katseitakin, keskelle jokea jääneiltä ex-matkatovereiltamme.

....just the way are.... :)

aina messissä

we did it!!!! jambelí baby!!!

Ensimmäisenä painuttiin vuokraamaan teltta ja aurinkotuoleja, ja sitten asetuttuamme aloillemme oli aika Jambelín erikoisuuden eli katkarapujen <3 Syön niitä aika usein täällä kun rannikolla ollaan, mutta friteeratut katkaraput, ah! Parasta safkaa ikinä. Nautittiin ateria ja sitten, tankattuamme teltan vesipulloilla, piti syöksyä uimaan. Loppupäivä menikin rannalla chillailessa, aalloista nauttiessa, kitaran soidessa ja lopulta nukahdin pienille päiväunille telttaan. :) Sitten kello olikin jo melkein viisi ja piti juosta veneelle, joka oli tietysti lahjakkaat puoli tuntia myöhässä. Puerto Bolivariin palatessamme seurueemme oli väsynyt, mutta hyvin onnellinen. Täydellinen päivä, täydelliset kamut ja ihana Ecuador. Ah.