time of your life

Onpas tapahtunu taas liikaa viikossa enkä varmasti jaksa selittää kaikkia yksityiskohtia koska niitä on ihan liikaa! Niinpä käytän tän postauksen kertomalla ihan mun normaalista arkipäivästä, kun mullakin tuli eilen täyteen tasan kaks kuukautta Ecuadorin maaperällä. :)

Herään siis arkipäivinä 5:30. Mun aamutoimet on aika nopeasti hoidettu, hyttyssuihketta vaan koko kroppa täyteen ja univormu päälle. :D Alakerrassa syödään aamupala, joka on hostmamin valmistama - leipää, munakasta, riisiä tai jotain muuta pientä, esimerkiksi JUUSTOA, mitä täällä syödäänkin ihan hulluna. Yleensä jääkaapissa on sellanen hervoton möhkäle juustoa josta voi sitten murtaa paloja leivän päälle, banaanien kanssa tai ihan vaan naposteltavaks. Leipä täällä oli aluksi musta ihan liian makeeta, mutta nyt siihen on jo alkanut tottua eikä se paahdettuna juuston kanssa oo enää yhtää hullumpi aamupala.

Bussi tulee siis kotiovelle hieman kuuden jälkeen. Musta on aika hämmästyttävää miten selviydyn täällä ulos ovesta reilussa 20 minuutissa, ku Suomessa tartten siihen vähintään tunnin. Olisko asialla mitään tekemistä koulupuvun käytön kanssa? :D Nojaa! Bussi ajaa kouluun sen melkein 40 minuuttia, vaikka koulu itse on aika lähellä. Syynä tähän on tietty se, että jokainen pikku oppilas noudetaan kotiovelta. Välillä tuntuu tosi hölmöltä kun auto tekee ihan hirveen lenkin vaan yhden ihmisen takia, ja jotenki tuntuis muutenkin loogisemmalta että lähellä asuvat ihmiset vois tulla kyytiin samasta kohdasta... Koulun pihassa oon siis noin 6:40, joten ehtii hyvin viedä laukun luokkaan ja morjenstaa kaverit läpi ennen kuin formación alkaa seittemältä. Maailman turhin seremonia kestää kymmenestä minuutista tuntiin, ihan riippuen päivästä. Yleensä kuitenkin liikutaan siellä 15-20 minuutin paikkeilla, jonka jälkeen palataan luokkiin. Tunnit alkavat tämän jälkeen, yleensä puoli kahdeksan ja kahdeksan välillä.

Rehellisesti sanoen mä en vieläkään tiedä, kuinka pitkiä oppitunnit on. :D Peruskaava on, että kaks oppituntia, tauko ja toiset kaks tuntia, mutta tuntien pituudet on ihan päivästä riippuvia. Joskus yhtä tuntia ei oo ollenkaan, jos opettaja ei saavu paikalle... Itse opiskeluhan on yhtä suurta vitsiä. Ecuadorilaiseen koulutukseen kuuluu se, että opettaja on aina oikeassa (vaikka usein väärässä.........), ja opetusmenetelmiä ovat lähinnä aivoton kopiointi ja opettajan monologi, jonka keskeyttää ajottain oppilaiden huuto. Tunneilla mä yritän lähinnä kuunnella ja kopioida jotain vihkoon, mutta esimerkiksi matikan ja kemian tunneilla harvemmin kopioidaan mitään, enkä koe saavana hirveesti irti näiden opettajien puheesta, kun se vaan vilisee outoja termejä. Muutenkin kuuntelu alkaa muutaman kymmenen minuutin jälkeen puuduttaa, jos aihe on yhtä mielenkiintoinen kuin kylkiluiden järjestys. Joten päivät meneekin sitten suurilta osin puhuessa muiden kanssa, lukiessa tai nukkuessa. Jostain syystä ykskään opettaja ei oleta meidän tekevän mitään, vaan ovat tosi ilosia jos jaksetaan kirjottaa yks lause kahden tunnin aikana vihkoon... Haha. :D Päivän ainut tauko on 10:15-10:45, jolloin kaikki suuntaa cafeteriaan syömään jotain pientä. Mun ehdoton suosikki on sandwiche con carne y quacamole, ei oo varmaa mitään herkumpaa. <3 Dollarilla nälkä pois.

Koulu loppuu virallisesti 13:45, mutta luokasta saatetaan lähtee jo puolen maissa. Siitä ei tosin pääse hirveesti hyötymään, kun mun rakas hidas koulubussini saapuu vasta koulun päätyttyä, ja lähtee liikeelle vasta vähän kahden jälkeen. Kotimatka kestää tosin vain parikytä minuuttia, ja kotona oonkin yleensä puol kolmen maissa. Silloin syödään almuerzo, eli ecuadorilaisten lounas, joka on ainut lämmin ateria ja siis melko iso. Aluksi syödään alkukeitto ja sitten lautasellinen riisiä ja kalaa, kanaa tai lihaa, joskus kasvisten kanssa (ja jos Soyla on ollu tosi ihana, se on keittäny mulle pastaa riisin sijaan <3). Ruokajuomana toimii vesi tai mehu, joka on tietty vastapuristettua. :) Me siis syödään lounas Noen kaa kaksin, mutta ecuadorilaisille on usein tapana käydä syömässä lounas kotona työpäivän aikana, ja niin tekee mun loppu perhe, jotka ovat siis syöneet aikasemmin.

Lounaan jälkeen onkin sitten koko ilta aika tehdä oikeestaan mitä vaan. :D Aluksi mua ärsytti ihan himona se vapauden määrä, koska Suomessa oon tottunu tekeen sairaasti asioita joka päivä. Mutta nyt, kun kavereita alkaa olla huimasti ja paikkoja alkaa tuntea, on ihan sairaan kivaa kun joka päivä tapahtuu jotain jännää ja spontaania. 8D Valitettava totuushan on, että kaikki Machalan vaihtarit on ihan sairaan tylsistyneitä kotonaan, koska meidän ei tarvi tehdä mitään läksyjä, joten mikä ois parempi tapa viettää vaihtarivuotta ku hengata yhdessä ihan mielettömän hauskalla porukalla! Tää vapaus on myös opettanu mut ecuadorilaisten laiskuuteen, esim päivätorkkuihin ja TV:n katseluun (!!) mitä teen Suomessa tosi vähän... :D Jos kavereita ei satu oleen paikalla, saatan lähtee salille tai sitten (kuten tänään) vietän laatuaikaa päivittäen blogia. Jokatapauksessa palailen kotiin siinä kahdeksan maissa, ja syön pienen iltapalan (leipää tai muroja), käyn suihkussa (ensin on kuitenkin huudettava perinteinen PRIMERO SEGUNDO TERCERO-kisa, koska kolme tyttöä ja yksi suihku :D) ja meen nukkumaan siinä kymmenen maissa.

Että sellainen on Saanan arkipäivä täällä Ecuadorissa! Kiinnostiko, no ei tosiaan, mutta toivoisin silti kommenttia jau jau.

Loppuun pari asiaan täysin liittymätöntä kuvaa (joita ei tullu kyl hirveesti viime viikolla...):

viime viikon kamut

grillatiin viidakossa boakäärmettä, maistu ihan porolta :D

sulauduimme luontoon

mua ei yhtään epäilytä meidän touhut joo. kuvassa vaihtaripuisto<3

TIISTAI-ILTA

Ja siinä taas hauskaa luettavaa. En voi uskoo, että todellakin se on jo (yli) kaks kuukautta Ecuadorin maaperällä. Oon oppinu ittestäni ja maailmasta enemmän ku koko 17 vuotenani ennen tätä!! Ja 8 kk jäljellä... tuntuu hirveen vähältä nytkun aattelee...?