COLEGIO MILITAR HÉROES DEL 41!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Eipä pitäny tänää ku "kävästä" koneella mutta en voinu vastustaa kiusausta päivittää tänne ja lisäillä tän päivän kuvia (ja oikeesti väsyttää ihan himona, joten eipä tässä muutakaa keksi ku TV:kin on hajonnu).

Tänään alkoi siis kauan odotettu loma - paitsi ettei se ole lomaa nähnykkään. Colegio Militarin lukiolaisille se nimittäin meinaa viikkoa Pasajen maaseudulla treenamassa sotilasjuttuja. Vaihtareille tää ei oo pakollista, joten itse aattelin osallistuu ehkä 2-3 päivää, ja tää ensimmäinen päivä oli pituudestaan ja rankkuudestaan huolimatta tosi jees! Otsikko on muuten meidän aamuinen huudahdus, mikä on semi hupaisa, koska kaikki alottaa sen eri aikaan ja sitten ympäri pihaa kuuluu sellasia yksinäisiä "uno-uno-uno" huudahduksia sitten lopuksi. :D

Aamuherätys oli perinteinen 5:30, ja heitettiin sitten maastounivormut niskaan ja lähdettiin bussilla Pasajeen. Matka meni aikalailla nukkuessa ja kun taivaalta vielä sato ihan mukavasti, ei kyllä ollu fiilis parhaimmillaan. Kun päästiiin paikalle, olin kuitenki positiivisesti yllättäny: paikka ei ollu ihan metsän keskellä, vaan jonkinsortin sotilastukikohdassa, elikkä meidän päivää veti tavallisten kersanttien lisäksi myös pari ihan ammattilaista (jotka oli joko tosi mukavia ja hauskoja tai ihan täysiä kusipäitä, joiden kanssa joutu vaan hankaluuksiin).

paikka oli tosi nätti, sumuisten vuorten ympäröimä!

okei ei paras ja suorin rivi mut menköön

Aamu alkokin sitten hienoiselle järkytyksellä formaccionin muodossa. Itse formaccionissa ei ollut paljon uutta, mitä nyt jouduttiin punnertaan kuralammikossa (tää oli tosi hyvä veto kersanteilta, koska suorituksen jälkeen koko kuvio hajos ku jokainen koitti pyyhkiä kurasia käsiään vieruskaverin vaatteisiin, tai mun tapauksessa naamaan :D), mutta yks asia häiritsi mua silti aika paljon. En vaan voinu uskoa, että nää paikan pomot kävelee ympäriinsä rynnäkkökiväärit kädessä. Tietenkään kyseisiä kapineita ei käytetty mihinkään, mutta mulle, suomalaiselle, joka oon nähny varmaan elämäni ensimmäiset aseet täällä, tää tuntu todella ahdistavalta. Ensimmäisenä lähti ajatukset viime kesän Norjan tapahtumiin, mikä lisäs ahdistusta entisestään. En vaan voi käsittää, että miksi pitää kantaa aseita, kun kyseessä on kuitenkin koulun tapahtuma. Onneksi formaccionin jälkeen ei tarvinnut näitä enää katsella, joten olokin helpotti.

Loppupäivä menikin sitten juostessa paikasta a paikkaan b, hyppiessä, harjoitellessa tosi rytmikkäitä huudahduksia (kuten "SI MI COLONEL!!!!" ja kersanttien mielestä sen voi kai sitten sanoa tosi väärin) ja tietty ottaessa kuvia. Vaikka oon nyt ihan rättipoikkiväsynyt, mulla oli kaikesta huolimatta tosi hauskaa, koska keksittiin kaikkee sekoilua lyhyille tauoille, ja kun alkaa väsyttää loppupäivästä kaikki alkaa naurattaa, esimerkiksi loppuformaccionin hienot rangaistukset jotka aiheutti itse kärsijöissäkin enemmän hilpeyttä kuin katumusta, ja pieni onnettomuus - voitte varmaan uskoa, että tasapaino alkaa horjua, kun oot ollu kyykyssä muutaman minuutin. No sitten kun alat kaatua, on tosi hyvä idea ottaa samassa asennossa olevan kaverin olkapäästä kiinni, josta sitten seurasikin pienimuotoinen domino-katastrofi meidän takarivissä. En tiedä kumpi nauratti enemmän, kolme tyttöä ketarat ojossa vai kersantin ilme. Nojaa. :D

aamusella olin voitokas

meidän luokka, 2do E!

Huomenna siis uudestaan että Klarakin pääsee kokeileen, ja kenties vielä keskiviikkonakin jos huvittaa. Tässähän saataisiin lomailla koko viikko jos hutsittaa, mutta mä en ainakaa jaksa istua koko viikkoa kotona kun kaikki kamut on kuitenkin tuolla. Ja muutenkin on sen verran jänskä kokemus, että ei tee mieli jättää välistä kokeilla!

Viikonloppuna oltiin muuten Noelian kanssa oikein kunnon gaalassa. Jos joku muistaa OC:sta ne legendaariset debytanttitanssijaiset sieltä ykköskauden ekoista jaksoista, niin tää oli aikalailla verrattavissa niihin. Tytöt oli pukeutunu kirjaimellisesti kuin häihinsä, valkoset mekot ja upeet kampaukset, ja kaikilla pojilla oli puvut. Mekin yritettiin parastamme, tosin multa ei ihan mitään niin juhlavaa valitettavasti löytyny. Käytiin kuitenkin salongissa tekemässä Noelle meikki ja kampaus, ja mäkin sain hiukset suoristettua samalla reissulla, niin näytin ees jotenkin salonkikelpoiselta. Muuten aika virallisen juhlan paras osuus oli ehdottomasti kun nuorten puolen tanssisali avattiin. Odotin tietty automaattisesti sellasta jäyhää suomalaismeininkiä, että istuskellaan salin reunoilla ekat kolme tuntia ja ehkä sen (ja parin kaljan) jälkeen joku uskaltaa lähteä tanssimaan, tietty hirveen joukon ympäröivänä. Olishan mun jo pitäny oppia, että täällä se tanssi on se the thing. Kaikki syöksy heti bailaamaan, ja fiilis tarttu välittömästi. (Ehkä vähän liikaakin - ihan vinkkinä, sufflausyritys 12 cm koroissa EI onnistu.) Oli tosi onnistuneet kekkerit ollakseen virallinen seremonia!

yritykseni olla juhlava samassa mekossa viikosta toiseen lol

Sunnuntaina kävästiin perheen kanssa yllätyskäynnillä leffassa kattomassa Amigos con Beneficios, ja nauroin oikeesti ihan vedet silmissä. Justin ja Mila Kunis olis varmaan tosielämässäkin ehkä maailman sulosin pari, ja kuka potteristi voi olla rakastamatta leffaa, jossa viitataan Harryyn? 8D Elikkä kattoon siellä Suomessa kans! Ennen leffaa käytiin myös (jostain syystä) banaaniplantaaseilla pikku kävelyllä, joten sieltä kuvanen.

en eksyny hah

Loppukevennyksenä pari ruokakuvaa jos joku (=äiti) ehti järkyttyä mun armeijakokemuksista!

Noen kokkaustaidot (ks keittokirjan kuva)... mut oli silti hyviä :D

me tässä Klaran kanssa ollaan pohdittu miks lihotaan mut sitku löydän kamerasta näitä kuvia niin jotenki valaistun...

Näin muuten unta että meille tuli (siis Suomessa) vaihtari, joka oli komee tanskalainen poika jolla oli kaksonen ja koska iskä ei halunnu kahta vaihtaria jouduttiin erottaan ne toisistaan.... Alan kohta uskoo Noeliaa että tää huone on lumottu, koska nään näitä outoja unia suurinpiirtein joka yö. :D

Kaikki siis tosi hyvinnnnnnnnnnnnn tsädäm!