synttäreitä ja sekoilua

Viikonloppu tuli ja meni, netti lahosi ja siksi vähän pidempi tauko postailussa. Nyt kirjottelen Guyaquilista käsin!

Torstaina vietettiin pizzaläskeilyiltaa Jennifferin luona, ja käveltii ympäri Ciudad Verdeä, jossa Jenni siis asuu. Paikka on sellanen pienempi alue heti keskustan ulkopuolella, täynnä taloja mutta turvallisempi, koska koko aluetta suojaa iso muuri (ja vartijat portilla). Vähän siis kuin suomalainen naapurusto, että pystyy ihan kävelemään paikasta a paikkaan b. :D No mutta kuiteskin, mentiin hengailemaan puistoon ja syömään Magnumia (ja nää väittää että se on ecuadorilainen, miksen oo tienny tätä? Ainakin se valmistetaan paketin mukaan täällä!). Kavereiden mielestä Magnum on paras, mutta kallis jäätelö: 1,30 dollaria. Huhhuh. Ihan huimaa.

eli nimensä mukaan on vihree paikka

tosta ei varmaan näy mutta toi oli oikeesti astetta hurjempi laite ku suomalaiset vastineensa! :D

VIHDOIN SAATIIN KUVA BANAANIPUUN KANSSA! täällä maailman banaanipääkaupungissa niitä on tietty ihan pipona mutta kuvanottomahdollisuutta ei ole vielä ennen tätä ollut :D

olisitte nähneet ne ilmeet ku tarjosin fazeria. tai mun ilmeen 8))

Perjantaina tsekattiin Destino Final 5 leffassa isolla porukalla, ja kunnon lattarimeiningillä leffa ehti vaihtua kolme kertaa ennen ku lopulta päästiin teatteriin, ja ihmiset saapu paikalle 10 min ekan näytöksen alun jälkeen. Noooo pelailtiin sitten pelejä tälläsessä pelimestassa kun odoteltiin seuraavan näytöksen alkua ja syötiin vähän lisää pitsaa (läskiiiiiiii). Ecuador on muuten leffaankin menossa ihan hullu maa, yökerhoon pääset ilman papereita mutta K16 leffaan kysytään cedulaa (henkilöllisyystodistus). Täh? :D Tunsin oloni tosi aikuseks kun mun piti välittää leffalippuja 15-vuotiaille........ :D

ilmeeni ennen tappiota :D

pojat kisas ihan tosissaan

Tähän väliin huomautus, että täällä pojat on ihan äärimmäisen kohteliaita. Luokassa jos yritän siirtää mun pulpettia kaks metriä niin heti noin kolme ihmistä juoksee paikalle ja suunnilleen repii sen mun käsistä. Sama syömisen kanssa, pizzapaikassa yritin kaataa itelleni limsaa ja heti kaikki alko "No, no yo puedo!" :D Myös koulun ruokajonossa pojat jonottaa ja minä odottelen ruuan saapumista pöytään. Ottakaas oppia suomalaiset pojut kanssa! :D

Destino Final 5:sta sen verran, että täällä leffassa ei tosiaan olla hiljaa. Kännykät pärisi, ihmiset jutteli ja huuteli ja nauro kovaäänisesti verisimmille kohtauksille. Allekirjoittanut peitti silmänsä joka kohdassa ja oikeesti jäi traumat siitä yhdestä kohtauksesta, jossa kuoltiin verisesti TELINEJUMPPASALISSA! Onneks siirryit Silva sirkukseen. :D Mutta olin ylpee, että vaikka leffan dialogi olikin aika vähäistä toimintaan verrattuna, ymmärsin dubbausta oikein hyvin. :))

Lauantaina vietettiin abuelitan synttäreitä, ja koko suku oli koolla abuelitan kotona. Kakku ja ruoka oli hyvää ja kävästiin myös Shoppingissa sekä kauppahallissa (jossa joku pölli meidän kalat!). Oli vähän ällöö ku hostmami pyysi yhden kanan, ja sitten siinä meidän silmien edessä myyjä alkaa leikellä kanaa ja heitellä sen sisälmyksiä mihin sattuu x__x Ei ihme että ruuassa on aina luita.

tuoretta

 ... tämäkin.

Sunnuntai meni aika perhepainotteisena myös, kuten viikonloput yleensäkin. Edellisenä iltana olin vaan läskeilly kotona joten olikin kiva lähtee ulos koko päiväks. Käytiin muunmuassa Perun rajalla, ei ihan ylitetty mutta ehkä toisella kertaa sitten. Rajalla oli kuitenkin tosi hieno ravintola, jossa annokset oli aika päätähuimaavia. Meidän perheessä on alkanu olla joku yleinen vitsi, että aina kun mennään ruokapaikan ohi niin joku kysyy että onko mulla nälkä - ehkä seurasta mun "vähäisestä" syömisestä näiden mielestä :D Täällä on muuten ihan normaalia, että pakataan koko suku autoon ja lähdetään vaan ajeleen ilman määränpäätä ja sitten vaan pysähdytään jonnekin. Mua tää ei haittaa, sillä tykkään katella maisemia ja ihan vaan kuunnella musiikkia ja juttelua autossa. :) Viime viikolla oli Machala Fest, elikkä hienot markkinat joten käytiin myös siellä.

ruokaa odotellessa!

mun annos! luulin, että tää on iso, kunnes...

...kunnes Pavel sai ruokansa :D

Noe, Saana y hostmami :)

Tähän väliin voisinki heittää pienen infopaketin mun host-perheestä. Virallisestihan mun kanssa samassa taloudessa asuu isä Ramiro, äiti Estella ja siskot Yamilia ja Noelia (30 ja 16 vee). Mutta mun perheeseen kuuluu myös kolme veljee, Pancho, Pepe ja Pavel, plus kaikkien näiden vaimot/tyttöystävät ja tietty Pavelin poika Lucas. Vaikka kaikki veljet asuu täällä Guyaquilissa, melkein joka viikonloppu ne saapuu takasin Machalaan. Ja kun tähän vielä lisätään kaikenmaailman abuelitat, tädit, sedät jne, on perhe aikalailla laajempi käsite ku Suomessa. :D Joten en lopulta ihmettele, miks meidän perheellä on täällä 12-hengen auto :'D

tossa vihdoin kuva meidän talosta, neljä kerrosta siis :)

Maanantai olikin sitten tosi vauhdikas päivä. Koulussa ei ollu tunteja, vaan meidän luokka järjesti elokuvapäivän muille luokille. Tarkotuksena oli kerätä rahaa yhdelle pojalle meidän koulusta, joka on ollu viime maaliskuusta asti koomassa auto-onnettomuuden takia. :( Muut luokat siis tuli kattoon leffoja auditorioon, ja me myytiin kahviosta tostadoita, sipsiä, limsaa, popparia jne :D Harmittaa ku en just sinä päivänä ottanu kameraa kouluun, oli nimittäin ihan näkemin arvoinen häppeninki. Täällä ei tosiaan jonoteta mihinkää kahvioon, vaan kaikki vaan heiluttaa rahojaan ja huutaa yhteen ääneen tuotteiden nimiä. Mä en tietenkää tienny yhtää mitään ja vaikka olisinki tienny, en saanu metelissä mitään selvää kenenkää puheesta. Ainut mihin kykenin, oli limsan kaataminen :D Oli silti tosi hauskaa, ja aina kun aloin näyttää liian epätoivoselta, kaikki huutaa "AYUDA LA GRINGA!!!!" ja joku syöksy helppaamaan mua.

Illalla jatku melkein sama meininki, sillä luvassa oli hostpapin 58-vee synttärit. Olin jo varautunu tanssimiseen ja suuree määrään ruokaa, mutta silti olin aika yllättyny miten mittavat kekkerit oli kyseessä. :D Kutsuttu oli 80 henkee ja vaikka paikalle lopulta saapu joku 50, oli livemusiikin, tanssimisen ja kovaäänisen puheen kanssa aikamoinen meininki. Nuoriso-osasto rajoittu muhun, Noeliaan ja Isaaciin (ja Lucasiin :D), mutta pääsin jutteleen monien kanssa ja olin tosi ylpee miten paljon sain sanottua ja ymmärrettyä. Espanja alkaa tulla joka päivä luonnollisemmin! :) Koska juhlat kesti aamukahteen, ei tarvinnu mennä kouluun eilen vaan käytinkin päivän nukkumiseen, hyvään lenkkiin ja sitten lähdettiin ajeleen GUYAQUILIIN!!


Täällä sitä nyt ollaan vähän omalomailemassa koko viikko! Mutta koska tää postaus alkaa nyt olla pidempi kuin laki sallii, kirjottelen tästä reissusta sitten aivan oman jutun. Asustelen täällä siis Pavelin, Lissetten (Pavelin vaimo) ja Lucasin kanssa, mutta saman talon yläkerrassa asuvat Pepe ja Pancho sekä pari muuta kämppistä. Eilen käytiin pizzalla, kohta shoppaileen! Mahtava viikko tiedossa :)

so you can hurt, hurt me bad, but i'll still raise the flag

Hiiiii. Onpas hyvä fiilis!

Viimeisin vkoloppu oli mahtava, ja kaikkea kivaa on tiedossa. :)

Eilen meille muutti aivan sairaan lutunen nappisilmä Nena <3 Tollanen pieni ja vikkelä karvapallo vipeltää nyt ympäri kämppää (ja kakkii heti ku silmä välttää) ja nyt on ihanaa, ettei tarvi olla ikinä yksin kotona. :D Ainakin nyt Nena seuraa mua kaikkialle ja järsii lahkeita joka välissä.

que lindaaaaaa!

Eilen olin myös yllätys miitingissä muiden vaihtareiden kanssa koordinaattori Fabiolan luona. Oli tosi kiva nähdä muitakin ja kuulla, mitä niille on tapahtunu. Yks meistä kuudesta oli jo vaihtanut perhettä, mutta muuten kaikilla näytti olleen tosi mukava alku. Oli myös helpottava huomata, että monilla oli ihan samoja fiiliksiä ku mulla, niin hyviä ku huonojakin. En kyllä millään selviäis tästä jos en tietäis, että Machalassa, Ecuadorissa ja koko maailmassa on samaan aikaan satoja muitakin vaihtareita. :) Tänään puhuttiin fysiikan tunnilla (oli koe joten livahdettii luokasta) Klaran kanssa kaikennäköistä syvällistä vaihdossa olemisesta. Me ollaan oikeestaan aika samanlaisia, joten mulla on käyny kyllä sairaan hyvä säkä että oon saanu täältä niin samalla aaltopituudella olevan kaverin! :D

Viikonlopusta siis piti kertoa. Perjantaina oltiin tosiaan synttäreillä ja se on ihan oma juttunsa jota en lähde tähän tilittään, mut voin kertoo et hauskaa oli. :D Lauantaina lähdettiin Yamilian (eli Rommyn, mutta Yamilia on vakiintuneempi kutsumanimi jota mäkin oon nyt oppinu käyttää) kanssa ostoksille, ja sain vihdoin hankittua uudet kengät koulua varten ja muita tärkeitä juttuja, jotka on ootellu jo ihan tarpeeks monta viikkoa.

Sunnuntaina olikin sitten vähän isompi häppeninki, lähdettii nimittäin Pepen (tyttöystävän siskon Babyshoweriin! Okei, en oo ikinä käyny babyshowereilla enkä ees oo varma, järjestääkö kukaan tosissaan sellasia Suomessa, mutta jostain mulle on jääny sellainen kuva, että kyseessä on max 10 naisen kutsut, jossa availlaan lahjoja ja syödään kakkua hillityissä jakkupuvuissa. No nää kutsut oli mahdollisimman kaukana sellasesta: ensinnäkin saavutaan sisään isoon vuokratilaan, joka on täynnä väkeä ja ruokaa ja DJ (kyllä, siellä oli sellanenki) soittaa Shut It Downia niin että lattia tärisee. Vieraat oli suuriltaosin naisia, ja jaloissa pyöri pari skidiä sekä vastahakoisen oloisia miehiä. :D Virallinen ohjelma alkoi vasta ainakin tunti meidän saapumisen jälkeen, vaikka mekin tultiin paikalle tavan mukaan melkein kaks tuntia myöhässä. Luvassa oli siis kaikennäköstä leikkiä, johon pellepukuun pukeutunut heppu veti kaikkia mukaan - tanssikilpailuja, ohjeita tulevalle mammalle ja kaikkee enemmän tai vähemmän hauskaa joka sai suurinpiirtein kaikki muut paitsi mut ulvomaan naurusta :D

Ois varmaa pitäny arvata, että lattarit ei vaa yksinkertaisesti voi järjestää juhlia ilman tanssimista... Ohjelman jälkeen kaikki nimittäin suunnisti tanssilattialle bailaamaan, ja mutkin saatiin houkuteltua mukaan. Sitten koinkin elämäni järkytyksen, ku yhtäkkiä mun vieressä seisova poika heittää "MOI! MITÄ KUULUU?" Näytin varmaan pretty much samalta ku hirvi ajovaloissa. Kun sain puhekykyni takaisin pystyin kysyyn, että mitä ihmettä. :D Kävi ilmi, että tää poika, Carlos, oli vuosi sitten deittaillu suomalaista vaihtaria ja oppinut kaiken oleellisen. Tanssittiin siinä sitten yhdessä ja puhuttii musiikista, kuulemma tykkää Sonata Arcticasta. Oli tosi hauska jutella tyypin kanssa, joka tietää jotain muuta Suomesta ku sen että tää on kaukana ja täällä on kylmä. :'D

Sitten pari yksittäistä poimintaa viime viikolta: iguana meidän pihassa. Tökittiin sitä kepillä Noen kanssa kunnes se lähti jahtaamaan. Eilen se oli kuulemma päässy sisälle asti ja kun se lopulta oli saatu pihalle, ei oo sen jälkee näkyny. :( Mut meidän keittiössä pyörii kaks valkosta pikkuliskoa, jotka oon nimenny Jussiksi ja Silvaksi, koska niissä on jotain hyvin samaa... Terkkuja pikkuset. :D

okei se pakeni

 Ruuassa pääsin jo toista kertaa kokeileen popkornia keitossa. Se on oikeesti hyvää! On muute unohtunu mainita, että täällä kaikk syödää lusikalla. Soyla tarjoo mulle usein myös haarukan ja veitsen, mutta oon kehittyny aika hyväks leikkaan pihviä lusikalla... Ehkä tää on osasyy pitkiin aterioihin? :D

nami!

Oon saanu aika hyvät kaverit meidän luokalta ja ollaan torstaina järkkäämässä pizzan ja sushin täytteistä leffailtaa, ja perjantaina katsastetaan DESTINO FINAL 5! On tosi kiva ku on jotai tekemistä kokoajan tulossa, niin huomaa sopeutuvansa yhä nopeemmin. Tänään tosin päätin jäädä kotiin, koska väsytti koulun uinnin jälkeen. Ehkä visiteeraan Noen laulukurssia illemalla, mutta nyt päätin uhrata hetken blogilleni ja rakkaille lukijoilleni :D Huomenna meen varmaan vähän hikoilemaan, kun maanantaina en ehtinytkää ylläritapaamisen takia.

tässä michelle, meikä ja jenniffer. klara ottamassa kuvaa shoppingin edessä :))

tännäkösenä lähdettii ulos perjantaina. ja olin alipukeutunu???

Loppuun pari hienoo kulttuurihuomiota jälleen kerran:


URHEILU: Okei, jotkut käy salilla, mutta se ei oo mitenkää yleistä. Futista pelailee moni iha iloksee ja meidän liikkatunnit on ollu tosi hauskoja, ja Suomeen verrattuna ehkä vähän rennompia. Siellä Matrixissa, eli salilla, jolla käyn, näkyy aika paljon munkin ikäisiä, mutta urheilu ei ehkä oo niin pakollista. Munlaiselle suunnittelijalle/ylisuorittajalle onkin tullu vähän vaikeuksia, kun urheilu on näille enemmänkin sellasta hauskanpitoa. :D Toisaalta muutos ei oo mitenkää huono...


TALOT: Kaikkialla on portit ja kalterit ikkunoissa, tosin yleensä hienosti muotoillut. Tänään tosin vetäsin sormeni portin väliin ja hienot jäljet jäi :( Yleensäkin talot on enemmän suojattuja ku Suomessa. Mä asun keskustassa, mutta tästä vähän matkan päästä on järkyttävän kokosia kartanoja, ja mitä oon niihin päässy sisälle kurkistaa, löytyy kuus autoo per perhe, koiria, puutarhuri, siivooja(t), iso piha, uima-allas etc etc... Näistä taloista löytyyki sitten kunnon muurit ja sähköaidat. On aika absurdia nähdä näistä palatseista vain parinkytä metrin päässä slummintapasia pikku häkkyröitä, jotka näyttää siltä että pysyvät kasassa vaan asukkaiden tahdonvoimalla... Muutenkin kun selitän täällä, että Suomessa ei hirveesti pysty erottaan näin isoja eroja, nää ihmettelee sitä paljon. Täällä todellakin tiedetään, kuka on se rikas ja kuka ei.

Okei tässä tällä erää, päivittelen taas piakkoin. Kommenttia, porfaaa <3

maailma herää

Apua mikä viikko! Oon jotenki iha hämmentynyt tästä henkisestä ylä-ja alamäestä mitä vaihtarina saa kokea. Hui. :D

Maanantai oli varmaan pahin päivä tähän mennessä. Seriously. Koulussa formaccion kesti _TUNNIN_. Opettajat oli jotenki tosi seurallisia ja kuten yleensäkin, ignooras mut kokonaan ja sain vaan möllöttää yksin ja hautautua negatiivisiin ajatuksiini, joiden pohjana oli lähinnä viime yönä nukutut nelisen tuntia naapureiden melun takia. En päässyt purkamaan mielessäni pyöriviä asioita mihinkään, koska Klara ei ollut koulussa ja fiilis vaa synkkeni. Olo oli ihan hirvee fyysisesti ja henkisesti, ja haudoin vaan koko päivän ajatusta, että haluan vaihtaa koulua en kestä tätä aaaaaaaa. Ikäväkin oli jostain syystä korkeella, vaikka muuten en ookkaan mitenkää erityisesti kaivannut kotiin. Kun pääsin kotiin, Noelia vielä sano, että mun pitää alkaa syömään enemmän, koska oon kuulemma laihtunut. Good god, no varmaan ihan siksi, että olin just oksennustaudissa pari päivää enkä siis luonnollisesti syönyt mitään. Kommentti katkaisi jonkun hermon päästä, ja ei muuta kun huoneeseen itkemään ja soittoa äidille. Yhy! No keskustelu äidin kanssa helpotti jonkin verran (kiitsa<3) ja päätin sitten tehdä jotain mukavaa että unohtaisin hirveen päivän: eli lähdettiin Noelian kanssa salille, vihdoin!

Ja tää oli ehkä paras pelastus ikinä! Tajusin, että ei ihme, että oon ollu niin väsyny ja turhautunu - liikunnan puute. Tällä salilla, Matrixissa, on aerobicia, tanssia ja kuntosali, ja paikka on täynnä jengiä varsinkin illalla. Vietettiin sitten paikan päällä kolme tuntia (helposti), ja törmättiin aika moneen tuttuun, kuten myös mun luokkalaiseen Michelleen. :) Tanssitunti (sellanen hip-hop/salsa kombo) oli ehkä parasta ikinä, voin kertoo että siinä oli naurussa pitelemistä ku tiukkapeppuinen latinomies vetää single ladiesia ihan tunteella. :D Jokainen koreografia muuten sisälsi luvattomat määrät sheikkausta ja nopeeta liikettä, ja luulin eka että en tajua mitää mutta kyllä niistä loputtomista BodyJam-tunneista on jotain hyötyä ollu! Askeleet opin nopeeta ja pääsi kunnolla nauttiin. Tykkäsin ihan himona ja fiilis nousi jonnekin, missä se ei ole aikaisemmin edes ollut! :D

Tiistaina Klara oli koulussa ja pääsin vihdoin puhumaan mun fiiliksistä. Kumma, miten se oikeesti helpottaa niin paljon. Tiistaina tein siis päätöksen, joka on ihan hyvin pitänyt - alan nyt oikeesti toteuttaa tota todo derecho-ohjetta, vaikka se hetkeks unohtukin. Eli täysillä eteenpäin enkä jää pohtiin liikaa asioita, joille en voi mitään. Päätin myös tästä eteenpäin tehdä joka päivä jotain jännää, jotta en jää vaan sängylle makoileen. Eli tällä viikolla on käyty salilla, kavereilla ja otettu ilo irti. Tiistain jälkeen fiilis siitä, että haluan vaihtaa koulua, oli taas tiessään (jostain syystä?:D). Mulla on kuitenkin ihan himo kiva luokka, josta oon saanu jo monta kaveria Klaran lisäks. :) Ja formaccionkin tuntuu joka päivä lyhyemmältä, koska oon saavuttanut uuden taktiikan - annan ajatusten karata rauhassa. Lisäksi, liikunnan lisäksi tarvitsee lepoa. Heti, kun nukun kunnon yöunet, jaksaa aamun tihkusateessa seisoskelunkin ottaa ihan huumorilla :D

Meidän luokkalaiset Rudy, Michelle ja Jenniffer on muute tosi kyllästyneitä siihen, että kun puhutaan Klaran kaa englantia eikä ne tajua mitään - niinpä ne on ottanu tavaksi huutaa aina "ÄMMÄ!" tai "KETTU!" jos puhun enkkua (joo lopetan suomen opettamisen niille ihan just :D) ja sanoo sitten, "En español!" :D Tää on tosi hyvä koska on alettu puhuu koko ajan enemmän ja enemmän espanjaa, ja oikeesti oon yllättyny miten paljon ne tajuaa mun sössötyksestä - vielä yllättyneempi oon tosin siitä, miten paljon MÄ tajuan. Esimerkiksi opettajien puheesta saan joka päivä enemmän ja enemmän selkoa (heti kun keskityn kuunteleen). Kuten viime pe, yhtäkkiä tajusin kuuntelevani, kuinka meidän socialesin (vähä niinku historia) professori väittää kovasti, että Martti Luther perusti anglikaanikirkon ja Saksassa on anglikaanikirkko. Olin silleen täh mitäh ja ollaan nyt Klaran kanssa koko viikko odotettu tilaisuutta päästä pätemään profelle hieman tosiasioita. :D Ei ole vielä tullut vastaan...

Nyt vihdoin otan pari esittelyä ekvaattorilaisten kulttuurista, joita on kirjaillu ylös. Näitä lisää tästä lähtien joka päivityksessä ainakin jonkin aikaa. Tässä mukana myös omia kokemuksia (oon huomannu, et yksinkertaisesti tapahtuu niin paljon, etten voi mitenkää kirjottaa kaikkee tänne!). :D
 
LIIKENNE: Okei, ensinnäkin en oo ollenkaan varma onko kukaan oikeesti hankkinu minkään valtion ajokorttia. Ainut sääntö on, että tööttää mahdollisimman paljon ja kaasu pohjaan. Ei ihme, että täällä on melki joka kadunkulmassa hidasteita. Turvavöitä ei käytä kukaan (mä yritin ekana iltana ja kaikki alko nauraan :D) vaikka liikenne on ihan himo nopeeta. Ruuhkaa en oo joutunu kauheesti kokeen, mutta kerran sain olla jumissa ainakin vartin, koska pääkadulla oli jonkinsortin paraati keskellä päivää. >D Kaikista suurin järkytys oli se, ku ajettiin pikku-Lucasin kanssa autolla - lastenistuimista ei oo varmaan kuultukan, vaan Luca matkusti jokaisen sylissä vuorotellen (ja tietty kaikki halus sen syliin joten poika lenteli autossa ilmassa kesken matkan). Jos vielä ajetaan joku päivä kolari, sanon tasan tarkkaan että mitäs mitä sanoin. :D Mun koulubussi on myös varmaan joku fysiikan ihme, sillä sellaseen arviolta 15 hengen autoon tungetaan ainakin 23 ihmistä. Ja sitten siellä istuskellaan päällekkäin. Aht.

RUOKA: Joo okei, tästä riittää ihan tosissaan stooria. Ensinnäkin, joka päivä syödään riisiä. Ja ihan sairaat määrät ruokaa viikonloppuisin. Mulle tää oli varsinkin viime vkoloppuna ongelma, kun sairaana ei muutenkaan huvita syödä, ja sitten sunnuntaia perhe raahaa ulos syömään neljä kertaa, plus kahdet jätskit. Kun maanantaina Noelia sitten heitti tän syö enemmän-kommentin, asia ei jäänyt ihan siihen. Kun tulin illalla suihkusta, kuulin Noen puhuvan mamin kanssa niiden huoneessa ja sain todellakin selvän keskustelun sisällöstä : "No le gusta nada!" Okei, en jättänyt asiaa siihen vaan kun huoneen ovi aukeni, otin asian rohkeasti esille: ensinnäkin, pidän ruuasta, mutta mulla vie aikaa tottua siihen, koska se on niin erilaista. En kuitenkaan pidä ihan kaikista ruuista täällä. Toiseksi, Suomessa ei syödä yleensä joka päivä keittoa ja vielä täyttä lautasellista riisiä ja lihaa päälle - siksi se on mulle hyvin paljon ruokaa. Ja kolmanneksi, koska en ole urheillut kovinkaan paljoa näinä viikkoina, ei nälkäkään ole niin suuri kuin yleensä. Sain itseni selitettyä aika hyvin ja mami vihdoin ymmärsi, mitä tarkoitin. :)) Tuli aika ylpee olo, kun sain tän kriisin ratkaistua, ja nyt Soyla (meidän maid) onkin laittanu mulle vähän pienempiä annoksia, joten oon syöny sitten kaiken hyvällä halulla. :) Mulle on myös keitetty välillä pastaa, mikä on musta aika sulosta. :'D Täällä on vaan käytössä kaikki ihan erilailla, mausteista alkaen, joten uudet maut vie jonkin verran totuttelua. Mutta nytkun oon päässy urheileenkin, ruoka maistuu! :)

Okei, tällästä infoa tällä kertaa. Nyt lähdetään jonnekin synttäreille (jotka alkaa 22. Onneks nukuin päikkärit :D), joten pitääpi lopetella. Täytyy kyllä sanoa, että nyt fiilis on tosi hyvä, oon viimein alkanu todellakin nauttii tästä täällä olosta. Ihme, miten paljon oikeen seuran löytäminen ja liikunta tekee 8D

sattuu & tapahtuu

Nonni. Nyt olen selviytynyt ehkä (toistaiseksi) pahimmasta kokemuksesta tällä reissulla - ekvaattoriviruksesta, kuten sen lopulta nimesin!

Ja tarina meni näin: perjantaina koulussa ei ollut Klaraa, hmm oli kuulemma oksentanut koko eilisen illan. No mussa ei mitään tuntunut ja päivä meni nopsaan koska päästiin taas (jostain syystä) kolme tuntia etuajassa :D Menin kotiin yksin koska Noella oli harkat illan Noche Culturaa varten. NO. Sitten söin ja nukahdin. Ja heräsin ehkä hirveimpään olotilaan ever. Oksensin kaiken ulos ja sitten alkoi kuumekin nousta, ja yritin epätoivoisesti selittää rakkalle englantiapuhumattomalle perheelleni, että nyt ei oikein hyvin pyyhi. Papi haki apteekista jotain lääkettä jonka lahjakkaasti oksensin pihalle samantien. Pancho (mun host-veli siis, joka toistaa kokoajan SAAAAna kun näkee mut ja sen mielestä mun nimi on joka kerta väh 15 sekunnin naurujen arvonen) oli vielä kuuden aikaan illalla kuitenkin sitä mieltä, että voin aivan hyvin lähteä Noche Culturaan, koska eihän siellä tehdä muuta kun istuta. Tässä vaiheessa napsahti kyllä joku hermo katki... Miehet. Latinot. Pancho. Huoh. No jatkoin oksentamista kunnes jopa Pancho vakuuttui siitä, että mun on parempi jäädä kotiin. Vaikka olinkin sitten lähes koko illan kaksin telkkarin kanssa, ei nukkumisestakaan tullut mitään - kuume piti hereillä ja aina kun sain unta, heräsin pahaan oloon uudestaan. Kaiken huippuhan oli se, että Noche Culturan jälkeen koko hervottoman kokoinen perhe + äänestä päätellen kaikki Noelian kaverit pärähtivät taloon, ja paiskottuaan ovia ja huutaen VAMOS noin kakssataa kertaa lopulta lähtivät sitten pois. (Tähän väliin huomio, etten oo ollenkaa varma, että lattareissa tunnetaan ollenkaan käsitettä rauha ja hiljaisuus. Kokoajan soi musiikki tai joku soittaa pianoa tai naapurissa ammutaan ilotulitteita (kyllä, joka ilta. Luulin eka että ne ampuu siellä toisiaan. :D) TV on myös päällä suhteellisen usein, ja yleensä niin kovalla voluumilla että mäkin kuulen kerroksen toiseen päähän mitä ohjelmaa naapurissa katsotaan.........)

Lopulta sain nukuttua ja lauantaikin meni jossain horroksestaa, nukuin ainakin 5 tuntia. Vihdoin! Käytiin aamusella lääkärissä, ja sain tietää että mulla on sama virus kuin Klaralla, tosin sen sisällöstä en vieläkään oikein ota selvää. >D Tää lääkärikäynti oli kyllä koko sairauden hirvein osa, sillä vielä huonovointisena, tosi väsyneenä raahataan klinikalle, jossa et ymmärrä mistään mitään ja tarjotaan noin neljää eri pilleriä etkä yhtään tajua mitä suuhusi tyrkytetään. x__x Onneksi Rommy oli messissä ja vaikka hänkään ei puhu sanaakaan englantia, ymmärsi kyllä aika hyvin miks näytin niin epätoivoselta. :)

Nyt olo alkaa olla jo parempi, kiitos kenties lääkkeiden ja tietty levon. Harmittaa kyllä etten päässy perjantaina enkä lauantaina mihinkään bileisiin, joissa Noelia oli, ja Noche Culturakin meni sivu suun. :( Tänä viikonloppuna kylässä oli myös Pavel (mun vanhin host-veli) vaimoineen ja Luca-pojan (1v), ja pääsin tutustuun niihin vasta nyt sunnuntaina, mikä on vähä tylsää. Toisaalta, täällä on vähän eri meininki ku Suomessa eli veljet tulee lähes joka viikonloppu kotiin, että ehkä tää ei jääny mun viimeseks tsäänssiks :D Ja juhlia on lupailtu jo ens viikollekin....

Tänään olin jo kuin uusi ihminen, vaikka aamu alkokin vähän heikosti. On tosi rasittavaa selittä aina samat asiat uudelleen, sillä mun hostmamilla on vähän sellanen taipumus että se ei malta kuunnella mun espanjankielistä selitystä vaan huutaa heti Noeliaa tulkkaamaan. Aamu alkoi sillä, että mami tuli herättää ja sano, että tules aamiaiselle. Kömmin sitten alakertaan ja ihmettelin, että miks kaikilla muilla on laukut kädessä ja ei mitkää yökkärit päällä - no sitten mulle kerrottiinki, että ollaan lähdössä _ulos_ syömää aamiaista. Painelin sitten takaisin yläkertaan ja yritin selittää hostmamille, että olisi kiva että jatkossa kertoisit, jos ollaan lähdössä ulos eikä normaalille aamiaiselle. Ja vaikka omalla heikolla espanjallani väänsin lausetta lauseen perään, en saanu mitään perille. Turhautumisen tunne hyvä 10. Lopulta tuli vaan kyyneleet silmiin ja lopetin keskustelun siihen. On vaa ihan sairaan raskasta selittää samoja asioita kerta toisensa jälkeen, ja vaikka kuinka yrittää niin mitään ei tapahdu.

Noelia kuitenkin tuli pelastaan kun nyyhkytin täällä ja selitti, että mami on vähän kärsimätön eikä malta ehkä kuunnella mun lauseita loppuun asti (mikä pätee kyllä muhunkin:D). Noe myös ehkä vähän helpotti mun fiilistä siitä, ettei perhe pidä musta, sanomalla että oon tosi tärkee tässä perheessä ja että oon kyllä oppinu paljon espanjaa. Vähän helpotti kyllä tietää, ettei vika oo vaan mussa, koska tapaan vähän syyttää itteeni kun jokin menee pieleen. Lopulta asia meni silleen että sanoin mamille etten oo vihainen tai mitää, sillä en mäkään näyttäny niitä parhaita puoliani tänään aamulla... Mutta kaikki ok nyt. :)

Päivästä nimittäin tuli ehkä yks kivoimmista tähän mennessä :) (Kivaa vuoristoratameininkiä siis taas kerran :D) Lähdettiin aamiaiselle yhdessä, jonka jälkeen vietettiin jonkin aikaa abuelitan kotona muiden sukulaisten kanssa (ja syötiin). Käytiin myös yhdessä perhetapahtumassa, kun messissä oli myös suvun nuorin, 1 v Lucas. Tapahtumassa oli kaikennäköstä tanssiesitystä ja erilaisia pajoja, joissa sai esim rakentaa leijan. Väsättiin siis yhdessä pikku-Lucalle leija!

liimaa ja keppejä ja paperia ja juoksevia lapsia :D

 Ja sitten lopulta leija esiteltiin Lucalle, ja tässä herran innostunut ilme!

Joo taisi olla vähän liikaa tää pikkuselle. Joten lennätettiin sitä vähän vanhemmalla porukalla. Joku äijä otti kuvan ja päästiin kuulemma lehteenkin. :D Odotan innolla huomisen aamulehtee...

leijat Machalan yllä. hoho.

Ilta vietettiin Puerto Bolivarissa, jossa tuntui ihana meren tuoksu. Papi myös esitteli mulle banaanilaivoja, ja tuli jotenki hassu olo ku aattelin että ehkä täältäkin viedään banaaneja Suomeen. :D Meri ei oikeesti tunnu niin isolta ku se oikeesti onkin. Muutenkin oon vesi-ihmisiä niin tää rannalla/satamassa käynti saa mut oikeen luovaksi ja mietteliääksi. :) Syötiin myös kalaa, mikä oli oikeesti hyvää!

tässä tätä familiaa. voisin käyttää jonkun postauksen kunnolla esitellen perhettä, koska se tuntuu lisääntyvän parilla ihmisellä joka viikonloppu :D

Aaaa nyt kelllo on jo miljoona ja huomenna on koulua, joten pitääpi lopetella. Mutta oon tehnyt aika paljon huomioita paikallisesta kulttuurista, joista vois kirjottaa vähän pidemmin ens kerralla. :)

nunnumista ja märkiä hiuksia

Updatee taas parista päivästä! Ei pitänyt mennä koneelle tänään, mutta oonkin nyt flunssassa ja ei oikeestaan ollut muutakaan tekemistä.

Tää sairaus oli kyllä jonkinasteinen tyhmyyden ja väsymyksen luoma saavutus. :D Tiistaina meillä oli koulussa uintia, ja kera märkien hiusten nukahdin sitten heti ku päästii kotiin. Yhä märillä hiuksilla lähdin myöhemmin Noen laulukurssille, jossa ilmastointi pauhasi tuhatta ja sataa pari tuntia. Lopputulos: seuraavana aamuna heräsin pää täynnä räkää ja kurkku puheherkkänä. Päätin sitten kuitenkin lähteä kouluun, mutta energiat oli koko päivän ihan nollissa. Ei tainnut hirveesti parantaa, tai mitää. :D Eilen siis koulun jälkeen kaaduin vaan sänkyyn ja makasin siinä loppuillan kaakaota litkien ja suklaata mussuttaen. En mennyt kouluun tänään, että sain kunnolla levättyä ja nukuttua, ja nyt olo onkin jo ihan jees, mitä nyt nenä vuotaa. :)

Tulipahan soitettua sitten kotiin parin viikon tauon jälkeen, ja luettua uutiset - jotenkin helpotus tietää, että Kestikin nyt sitten löytyi, asia on kiusannu mielessä jo jonkin aikaa. Kotiinsoittaminen on vielä kyynelkanavia avaavaa, mutta sille ei nyt vaan yksinkertaisesti voi mitään. Oikeestaan olo on parempi, kun saa vähän purettua tunteita ja puhuttua silleen, että vastapuoli varmasti ymmärtää, mitä sanon. :D Nyt on varmaan myös kotoa tulossa pakettia, alkaa purkat hälyttävästi loppua! Kuten yleensä, ulkomailla purkka on enemmänki karkkia ku sitä oikeeta tavaraa. :D Ja lakuja on ikävä myös!

Tää koulu-uinti oli varmaan ensimmäinen asia, joka oli jotenkin samanlaista ku Suomessa - 70 % luokasta lintsaa :DD Meitä oli tyttöjä uimassa yhteensä neljä. Mutta mua ei haitannu, sillä vihdoinkin joku laji missä olin hyvä! Sain toimia esimerkkinä näyttämässä hyppyjä ja kroolia, sillä vaikka näillä on kerran kahdessa viikossa uintia, monet silti pysy vaan juuri ja juuri pinnalla o__o Allas oli muuten ulkona, ja sinne saa kuulemma mennä koulun jälkeen reenaan jos haluaa. Aattelin, et vois vaikka kerran viikossa käydä, kun tää lenkkeily alkaa kyllästyttää. :)

Huomenna on koululla illalla Noche Cultura tai jotain, tanssia, laulua ja jopa näyttelemistä! Livahdettiin eilenki kaikilta tunneilta Klaran kaa kattoon harjotuksia. :D Ei se matikka muutu yhtään selkeemmäks päivien jälkeen. Yleensä päivän jälkeen vertaillaankin, kuinka monta sivua päiväkirjaa/kirjeitä ollaan kirjotettu tunneilla... Äidin ehdotuksesta yritän kirjoittaa mun menestysromaanini tän vuoden aikana. Saattais jopa onnistua tällä tahdilla :D

Nyt ootan jo innolla matkaa viidakkoon parin kuukauden päässä, kun sain suomivanhemmilta suostumuksen. Apinat here I come!!!!

Vamos a la Playa!!

Taas menny aikaa ja tapahtunut paljon! Oon nyt jatkossa (kenties) vähän laiskempi enkä jaksa ihan kaikkee tilittää, kun viesteistä tulee sellasia kilometrin mittasia :D Ja tapahtuu kokoajan niin paljon....

Torstaina oli hieman surullisempi päivä, tosin ei mulle. Tultiin Noen kanssa koulusta ja puhuttii kaikennäköistä, suunnitelmana oli lähteä tutustuun (vihdoinkin) sports clubiin samana iltana. No, kun päästiin sisälle niin siellä odotti papi hieman vakavan oloisena - ja saatiin sitten kuulla, että Noen koira Princessa oli juossut auton alle ja kuollut. :( Tunnelma down. Noelia itki loppuillan ja koska suunnitelmat peruuntuivat, katsoin siis lähinnä telkkaria lopun illan. Koirahan oli jo 14 ja melkein kokonaan sokee, joten ei tullut sinänsä yllätyksenä, mutta tää oli kyllä hyvä muistutus Ecuadorin liikenteestä. Täähän oli jo toinen kolari mun kadulla tänä lyhyenä aikana ku oon ollu täällä - ekana iltana yks pikkupoika jäi tossa auton alle ja lensi varmaan 15 metriä, ei onneksi käynyt kuinkaan. :)

Perjantaina koulu päätty jo 10:15 joten oli koko pitkä iltapäivä aikaa nukkua ja rentoutua, kunnes illalla suunnattiin Prizasiin: täällä aika suosittuun mestaan, jossa on muutama pikaravintola yms, ja nuorten on näköjään tapana kokoontua sinne viikonloppuisin. Syötiin pitsaa mun luokkalaisten kanssa, ja ne kerto järjestävänsä juhlat tänä perjantaina mulle ja Klaralle! :D Can't wait!

Viikonloppu oli muutenki melko perhepainotteinen, lauantaina käytiin siellä sun täällä, mm hedelmäbaarissa ja ostelemassa. Hedelmät on täällä jotain ihan sairaan hyvää: tuoreita ja makeita <3 Jogurtin ja myslin kanssa ehkä parhautta. Muutenkin maistuu hyvältä tän perinteisen lihaa-ja-riisiä-menun ohella. :D

tässä malliesimerkki ecuadorilaisten lautasmallista. :D

<3 bananas

Eilen päästiin myös rannalle, josta mä olin ihan kikseissä. Tosin, rannalle päästyäni huomasin, että muille tää ei tosiaan ollut "se" ranta. Ja oli kuulemma kylmä (+30 ainaki???). Menin sitten yksin uimaan ku muut ja istuskeleen varjon alle! :D Oli ihan sairaan kaunista, joten voin vaa kuvitella miltä ne isommat ja kuuluisammat rannat näyttää 8))))

aaaah ihana

mua hymyilytti. vähä liikaa:D

vamos a la playa!

Nyt on kyllä pakko tunnustaa, että tänään on ollu kyllä rankka päivä. On itkettäny ja väsyttäny ja nälättäny, eikä suunnitelmatkaan oo menny ihan putkeen. Sain kuitenkin (rankoista maailmankaikkeuden vastusteluista huolimatta) soitettua Iskulle, joten se pelasti päivän. Oon vielä suomalainen ja tottunut tapoihini, ja kaikki uusi vie paljon voimia, välillä ainakin. Maailmalle kiitos Klarasta, joka jaksaa tsempata mua ja mä sitä, kun jommallakummalla on huono päivä! <3

ps. oottelen ispe ja minbo sitä pakettia niinku RAPIDOOOOOO terveisin olen hyvä spoilaantumaaaaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :D noeivaa kjeh