todo derecho: wait 'til you see my smile

Vihdoinkin päivitystä! Oon varmaan ollu liian ankara tässä koneen käytössä, koska sitten ku meen koneelle on niin paljo tekemistä ja kirjoittamista että istun parikin tuntia helposti. Ehkä vois käydä useemminki kerran viikossa, ainakin päivittääs tänne... :D

Melkein ensimmäinen viikko takana, ja väsyttää ihan himona. Pää räjähtää uuden informaation määrästä! Oon tehnyt tässä viikon aikana useita havaintoja ecuadorilaisesta kulttuurista ja tästä perheestä sekä tietty koulusta:

Ensinnäkin - kaikki ja siis meinaan ihan oikeesti KAIKKI on täällä erilaista kuin Suomessa. Ihan alkaen ilmiselvistä asioista kuten kielestä ja maisemista pikku yksityiskohtiin kuten vessassa käyntiin (paperi roskikseen, ei pönttöön yeah) ja liikkumiseen paikasta toiseen (ei kävelyä, taksi ja pimeällä ei oo turvallista liikkua ulkona). Ruoka, koulu, ihmiset, tervehtiminen - everything. Ehkä sen takia mulla on nyt jonkinasteinen kulttuurishokki, tietty yhdistettynä hienoiseen ikävään. Turhaudun, kun en ymmärrä mitä ympärillä puhutaan ja yritän pakottaa itteni oppimaan kaiken heti. Pitäisi nyt yrittää muistaa, että oon ollu täällä Machalassa vasta alle viikon - en voi osata kaikkea heti, vaikka se niin vaikeaa on myöntääkin. Mutta I'm getting there.

Ehkä mun turhautuminen johtuu myös osittain siitä, että oon joka päivä juossu jossain. Tunnollisena vaihto-oppilaana en oo jääny kotiin makaamaan, vaan mennyt aina mukaan kun pyydetty - eli siis joka päivä. :D Ei ollutkaan niin hyvä idea, koska nyt oon henkisesti ja fyysisesti aivan sairaan uupunut. Aivot yrittää sulattaa kaikki uudet paikat ja joka päivä tavatut uudet ja eri ihmiset, niiden nimet ja tavat ja muut. Mutta ens viikolla tiedän jo vähän, mihin haluan mennä ja jos menen, kauanko siellä kuluu aikaa. :D Otin myös puheeksi, että olisiko täällä jotain tanssikoulua/sportsclubia, johon voisin liittyä, ja aattelin myös kokeilla jotain koulun juoksujoukkuetta. :) (Mulle on jo ihan valehtelematta kolme ecuadorilaista kommentoinu, että mulla on isot jalat. Myös harjoitusleirillä KAKSI ihmistä kysy, että mitä mä harrastan kun on niin paksut jalat. :DDDD Oikeesti nyt loppu juokseminen...)

Aivan, la escuela. :D En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa. Herätys joka aamu viideltä ja loppuu kahden maissa. Kuljetaan kouluun pikkusella bussilla joka kiertää monta taloa tästä lähettyviltä. Ensimmäinen päivä oli ehkä hulvattomin kokemus ever. Bussi kaartaa kentälle jossa kaikki oppilaat seisoo koulupuvut päällä (khakinväriset shortsit ja t-paita sekä pikkukengät, pojilla sama mutta maiharit ja pitkät housut). Seisottiin toisen vaihtarin Klaran kanssa ja sitten alkoi "formaccion". Oppilaat meni riveihin ja toiset, valvojaoppilaat (Noelia on yks heistä), määräs ne luokkien mukaan muodostelmiin. Sitten kaikki veti sellaset keltaset kaulukset kaulaaan ja hatut päähän ja sitten huudettiin espanjaks jotain armeijasettejä maastokuvioiseen asuun pukeutuneen äijän johdolla. Oltiin Klaran kanssa suurinpiirtein näin. O___________O Oikeesti kauhu vaan valahti jäseniin että ei oikeesti ei me voida olla täällä opiskelemassa. Ja Klara vielä kommentoi että kiva natsimeininki (huom hän on saksalainen :D).

tähän tyyliin :D

oikeesti en voi ottaa tätä ikinä tosissani.....

Siitähän vasta riemu repes ku jengi lähti marssimaan kohti luokkia!! Seurattiin ihan jäykkinä Klaran kanssa, kaikki tietty tuijotti kun meidän univormut oli semi puuttelliset ja muutenki, vaikka ollaan kummatki tummahiuksisia niin ollaan kaikkia paljo pidempiä ja vaaleempia. :D Sitten Noelia lähti tarjoomaan meitä luokkiin - ja tässä vaiheessa tapahtui seuraava shokki. Kun astuttiin ensimmäiseen luokkaan, kaikki alko huutaan. Myös opettaja. "INTERCAMBIOOOOOOS!" Noelia sitten kysyi, päästäänkö tänne ja kun opettaja kieltäytyi, kaikki alko huutaa uudestaan. "PROFEEEE NOOOOOOOOOOOOOOO!!!!!!" :DD Seuraavassa luokassa sama meininki, mutta päästiin sinne opiskeleen. Tässä vaiheessa viimeisetkin uskottavuuden rippeet colegio militarian tiukkuudesta katosivat. Kaikki tunnit on ihan jäätävää ala-aste meininkiä, jengi huutaa ja jos opettaja kysyy jotain, se ei edes oleta että joku viittaisi - kaikki vaan huutaa vastauksen! :D Välillä ei Klaran kanssa ees huomata, että opettaja ja tunti on vaihtunut, kun oppilaat vaan vaeltaa ympäri luokkaa (ja nyt ainakin ekat päivät yleensä meidän suuntaan, koska ollaan intercambios ja tosi suosittuja tietty :D). Aamulla on tää imagonkohotusseremonia aina, mutta sen jälkeen lähtee kaikilla ihan handusta.... Hauskinta varmaan on, että oppilaat joutuu välillä sanoon opettajalle "Silencio, profe!" koska opettaja juttelee toisten oppilaiden kanssa. XD

Nyt oon ollu siis koulussa kolme päivää, ja alan vähän päästä jyvälle. Matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa on paljon, ja koska ollaan tultu kesken lukuvuoden, ollaan vielä kaksinkertaisesti pihalla (on muute hienoo ku en tajua kemiaa ees suomeks niin yritä nyt siinä en espanol....). Enkunopettaja on hauska vaikka täällä ollaanki enkussa ehkä sillä tasolla millä me oltiin kutosella. Opettaja kuitenkin tietää sen joten vaikeutti meidän opiskelua silleen, että mä ja Klara tehdään kaikki jutut enkuntunnilla espanjaks. :D Tosi hyvä, siitä on meille hyötyä paljo enemmä ku "This is me. I'm 16 years old." -tyylisistä harjotuksista.

Perjantaina saatiin taas Klaran kaa ihastella, miten "kurillinen" tää meidän armeijakoulu on. Koska luokat on kaikki erillisiä rakennuksia, koulun pihamaalla kulkee paljon kulkukoiria yms. No sitten joku valopää meidän luokalta toi sellasen luokkaan, pikkusen söpön pennun. :D Ja opettaja ei sano mitään!! Tunti jatku silleen, että joku yritti epätoivosesti pitää esitelmää luokan edessä ja opettaja + oppilaat silittää koiraa ja heittelee sille palloa. Siis mitä??? Lopulta doggy protestoi sisälle viemistään ja teki tarpeensa taulun eteen. Tämäkin kuitattiin helposti heittämällä jonkun vihko jätösten päälle. Onkohan tää ihan normaalia täällä? Se koira on varmaa vieläkin siellä luokassa, nukahti tyytyväisenä mun tuolin alle. :D

tuit tui. tossa muuten Marialla päällä liikkaunivormu, ah miten mukava <3

Eli sellasta koulussa... Perheestä ja "kavereista" on myös sanottavaa. Mut on otettu tosi hyvin vastaan täällä, ei vierasteta tai mitään. Ainut mitä ne ihmettelee on se, että tykkään urheilla... Mun lenkillelähtö tänään aiheutti huvittuneita ilmeitä koko perheessä. :'D Tunnen olevani osa perhettä, enkä vierasta enää niin paljon ku viikon alussa. Kukaan muu ei puhu perheessä englantia kuin Noelia, ja hänkin aika heikosti. Kommunikointi kuitenkin sujuu, ja oon onnistunu selittään asiani aina jotenkuten. Esimerkiksi tänään pystyin täydellisesti espanjaksi kertoon, että olen väsynyt vaikka olikin kiva päivä! :D Perus verbeillä pärjää pitkälle myös, ja elekielikin on ollut ahkerassa käytössä.

Talo on rivitalo melko keskustassa, on alakerta jossa on keittiö ja olohuone, ja pieni piha, jossa iso puu ja siinä asuu Noelian papukaija! Tosi nätti lintu joka osaa sanoo HOLA. Mutta se kuulemma puree :( Toisessa kerroksessa on kaikkien makuuhuoneet, ja kolmas kerros on aikalailla varastotilaa ja papin työhuone. Täällä pääsee myös katolle, ja näkee koko Machalan, se on se neljäs/viides kerros. :) Nyt oon tosiaan samassa huoneessa Noelian kanssa, mutta muutan tohon viereiseen, tyhjään huoneeseen ens viikolla. Muuten huoneen jakamisessa ei ole niin paljon ongelmia kuin mä oletin, mutta meidän unirytmit on tosi erilaiset. Mä tykkään lukee ja mennä aikasin nukkuun viikolla, mutta Noe alottaa läksyjen tekemisen joskus kymmeneltä ja pitää samalla telkkaria päällä. Toinen asia mikä ärsyttää yhteisessä huoneessa, on se että mun pitää aina kysyä, mihin voin laittaa omia tavaroitani. Ei mulla nyt oo vielä paljon kamaa, mutta kokoajan ostaa lisää (esim koulupuvut) ja on vähän ahdasta. Joten koska vieressä on tyhjä huone, kysyin kohteliaasti että olisiko mahdollista, että mä nukkuisin siinä. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, ja kerroin Noelialle että kyse ei ole siitä, ettenkö tykkäisi sinusta mutta valitettavasti tämä ei tunnu kauhean "omalta" huoneelta nyt. Joten asia on järjestymässä. :)

Tänään oli paljon tekemistä, käytiin naapurikaupungissa jossa oli jonkinsortin tori, paljon pelejä ja ruokakojuja. No sitten tulikin paras osuus - mä huomasin huvipuistolaitteen, joka oli ihan ku vanha Särkän Coca-Cola!! Tietty kiskoin Noelian ja sen poikaystävän, Isaacin mukaani. Ja sitten sain opetuksen Ecuadorin huvipuistolaitteiden turvallisuudesta. Meillä oli "turvavyö" - paitsi ettei se pitänyt yhtään, kun käännyttiin ylösalaisin. Siinä sitten roikuttiin pelkällä tahdonvoimalla, kun painovoima kiskoo Saanaa alas. Huusin vaan suomeks ja päästin parit perkeleetkin. :D Kun homma oli ohitte, Isaac ja Noelia nauro vaan mulle. Yritin selittää oletteko täällä päin maailmaa kuulleet turvallisuudesta, mutta ei oikein mennyt läpi. :DD

Täällä muuten syödään pelkkää riisiä ja lihaa. Yks ilta oltiin hampurilaisella Noelian kavereiden kanssa, ja kysyin että miksi tässä on kaksi eri lihaa. "Eiku toi toinen on kinkku", totes yks tyttö. Aivan... Tänään oli tarjolla kanssa kolmea eri lihaa. :D En ees halua ajatella, mitä mun vatsa (ja läskit) tuumaa tästä ruokavalioista. Ruoka tosin on hyvää, ei siinä mitään. :)

Tulipa melkonen romaani! Pitää todellaki päivittää useemmin (tai ehkä nyt vaa on liikaa kertomista. enkä nytkään sanonut kaikkea oleellista!). Huomenna kouluun argh mutta pääsen hajoilemaan. Maanantai on muute special day, erilainen univormu + korkkarit. Meidän piti käyttää sitä myös perjantaina, kun oli joku seremonia, ja meitä seisotettiin _2 TUNTIA_ ne jalassa. Protestoin puolentoistatunnin kohdalla ja heitin kengät veke (ainut vaa että oltiin ulkona. :D).

Nyt loppu selitys, loppuun kuvia tähänastisesta seikkailusta!