for the first time

Mites tän nyt alottais jotenkin henkevästi.

Mennään vaikka suoraan asiaan!!
Okei meikä on Saana ja lähtee tossa 17.8. Ecuadoriin, Machalaan koko ens vuodeks! Tein tän blogin ihan huvikseni jo nyt, voin vähän kirjotella näitä lähtövalmisteluja ja fiiliksiä, näitä on varmaan hyvä kattoo sitten aikojen päästä. :D Ja joku saattaa näitä jopa lukastakin. Hoh.

kuten kuvasta näkyy, en osaa yhtäkää tramppatemppua. nojaa.

Päätin lähtee vaihtoon 13. tammikuuta tätä vuotta. Ja mistäköhän mahdan tietää tuon päivän? :D No juttuhan meni seuraavalla tavalla: kyseessä olevana päivänä oli Young Ambadassador -stipendiehdokkaiden haastattelu, johon siis minä ja muutama kamu oltiin päästy. Muistan, että heti siellä iski sellanen fiilis, että ei vitsi, miks lähtee kuudeks viikoks, kun vois lähtee koko vuodeks. (Okei no kyllä silläkin oli vaikutusta, että kun oltiin siellä haastattelussa tajusin että mun tsänssit päästä stipendaatiks oli kuihtunu aika olemattomiin, kun ilmotettiin että siitä meidän about 20 ihmisen joukosta ehkä 1-2 pääsis.) Sitten pyörittelin koko ajatusta matkan haastattelusta kotiin ja koko bussimatkan ja muistan, että just ennen ku jäin bussista kotiin tuli sellanen olo että NYT TAI EI KOSKAAN. Seuraavaks olinkin sitten keittiössä selittämässä äitille, että kustannatko lapsesi vuodeksi kauas pois. Äiti oli ihan ok asian kanssa. :D Kummatkin noi (siis äiti ja iskä) ei kyllä luvannu mitää varmaa sillo, mutta mä varasin ajan haastatteluun ja muistaakseni heti samana iltana päätin sen Ecuadorinkin.


Soitin kanssa Iskulle (eli mun parhaalle kamulle) heti samana iltana. Ja Isku totes tietysti ihan asiallisena että "niinpä tietysti". Ei ollut järkyttynyt. :D Eikä ollut kukaan koulussakaan muistaakseni ainakaan. Olenko jotenkin ennalta-arvattava? :D

Sen verran muistan tästä suuresta päätöksestäni! Pääsinkin sitten sinne Ecuadoriin, josta voin kertoa vähän enemmän jossain toisessa postauksessa. Näin kesäöinä koneella keksii vaikka mitä!

Sitten sitä oltiinkiin jo valmennusleirillä tossa toukokuussa. Messissä mukana tietty Sura eli Sandra, rakas kamuni, joka lähtee Uruguyaihin (en varmaan kirjottanu oikein) päivä mun jälkeen! Suran kanssa ollaan oikeestaan eniten tästä vaihdosta puhuttu ja leirilläkin oltiin toistemme tukena ja myöhästyttiin tietty yhdessä. A mi me gusta Surppa. Olemme siis opiskelleet epsanjaakin yhdessä. (Sura tosin pesee mut 100-0 koska meni kesäkurssille!)

Itseasiassa Sura on kyllä vastuussa tän bloginkin nimestä! Todo derecho eli suoraan eteenpäin on rakkailla TYKin epsanjantunneilla opittu lausahdus, joka on vähintään yhtä hyödyllinen kuin myös "tan lejos" (liian kaukana). Valmennusleirillä sitten päätettiin, että todo derecho on meidän ens vuoden teema: suoraan eteenpäin eikä jäädä murehtimaan! Tai ainakin jotain sinne päin. 

Kertoilen kaikkea lisää nyt tässä kesän aikana. Nyt kyllä täytyy sanoa että alko jännittää vielä enemmä ku laitoin tän tänne!! Apua apua ihan hullua. Loppuun muutama kevennyskuva.

 

 Tässä yritämme näyttää fiksuilta valmennusleiriläisiltä. Meikä on siis vasemmalla ja Sura oikealla. Mulla ei muuten oikeesti oo tollanen naama. (Huomaa Global Player-huppari.)

Leirinuotio valmennusleirillä jeee