niin vaarallisesti en oo koskaan mä sukeltanut

Se on täällä aivan pian. Vuosi 2012. Ensimmäistä kertaa aloitan sen toisessa maassa, mutta en todellakaan yksin. Mennyt vuosi 2011 on ollut upea, mahtava, kasvattava, opettava ja niin rakas, että viime vuoden kuvakansioiden selaaminen aiheutta suoranaista tärinää. Elokuusta eteenpäin oon elänyt aivan uudenlaista elämää ja oon muuttunut tosi paljon, ainakin kasvanut ja itsenäistynyt ihan hirveesti. Tiedän jo nyt, että vaihtoon lähteminen on ollu mun elämäni paras päätös, ja en kadu mitään, enkä vaihtais pois päivääkään. Kaikki alun itku ja ikäväkin on vaan osoittanu mulle, että kaikki on mahdollista, jos vaan yrittää. Voi jopa oppia ihan uuden kielen ja kulttuurin, jos vaan yrittää. Riskien otto kannattaa. Mieluummin epäonnistun kerta toisensa jälkeen, kun en olis koskaan edes yrittäny.

On niin vaikee uskoa, että vielä viitisen kuukautta sitten olin siellä teidän kaikkien keskellä Suomessa, ja pian olen siellä taas. Aika kuluu niin nopeeta nyt. Rakastan mun elämää nyt enemmän kuin koskaan aikasemmin. Halusin tehdä superhienon merkinnän johon lisäisin kaikki hienot kuvat viime vuodelta, mutta blogin ja koneen kapasiteetti kuolivat heti alkuunsa. Mutta tässä jotain palasia viime vuodesta. Kiitos kaikille rakkaille, jotka vietti edes osan siitä mun kanssa. Ootte mun mielessä täällä aina <3

LUNTA<3

perjantai-illat meillä kun meni hermo kylmyytee

ne sekavat ajat moi, muistattekon tän aamun?

ruoka on pääasia

nörttiys on jepaa myös

tästä kaikki alkoi!!!!! YFUn ekku valmennus ja surppa ja saanis valmiina toimintaan!!!!

being blond makes you special, even in Finland

ja se lämpö

ja paras ihminen

lol toogabileet

mää on seittemäntoista nyt!

ja tää olis mun ja mun kamulin kakku

tää olis mansikkakakun tekemistä

ruusis

oli kuuma, muistaakseni

matkalla

liiankin tuttu näkymä

suomalainen tytteli luonnon helmassa

iha innoissaa

pakkasin!!!!!!!

SURA JOS MUISTAT TÄN REISSUN - OLI HELMEE

jaaha

läksiäisii ennen itkuhetkee

tää on todiste äidin hyvästä pokerinaamsta vaikka tytär meinaa lähtee päiväntasaajalle

tui tui <3

Ja koska tää blogi on jo valmiiks täynnä ekvaattorikuvei ja kone sanoo kohta kaput, loppuun vaan että

MORJENS. enpä vielä tienny mihinkä ryhdyin tossa vaiheessa.

Hyvää uutta vuotta kaikille <3

feliz navidad!

Nyt on koettu ensimmäinen joulu ilman omaa perhettä, ja oleellinen osa vaihtarivuottahan on päästä tutustumaan toisen kulttuurin jouluun. No, vertailuhan on sinänsä typerää, mutta silti mielipiteeni on, että suomalainen joulu päihittää ecuadorilaisen vastineensa aikalailla 100-0. Jos tätä nyt edes jouluksi voi kutsua. :D

moromorroo

Ensinnäkin, koko joulun odotuksen ajan musta on tuntunu, että tärkeempää kuin itse joulun vietto, on kaikki koristeet. Joulukuusi ilmestyi meille jo marraskuussa, ja siitä asti on osteltu aina vaan kornimpia koristeita, ja lisäksi vielä ihan törkeellä rahalla. Mitä varsinainen joulu sitten lopulta oli, keskittyikin mun mielestä yhä enemmän siihen, miltä joulu näyttää - ei siihen, mitä se oikeesti on.

24.12. heräsin ihan kuin normaalina lauantaina. Kaupat oli auki koko viikonlopun ja kun pääsin aamiaiselle, sain kuulla että suurin osa perheestä oli vielä jouluostoksilla ja samalla Noelia lähti kaverilleen vielä hengailemaan. Olin ihan puulla päähän lyöty, eikö tänään pitäis olla joulu? Päivän vietin siis lähinnä katsellen Frendejä telkkarista ja myöhemmin käytiin vielä shoppaamassa siskolle kenkiä. Öö. Joo. Illalla viimein alkoi varsinainen joulunvietto, kun "vain perhe" saapui paikalle - lopulta meitä oli noin 25 henkee juhlistamassa joulua. Alkumaljojen jälkeen jaettiin lahjat, joka kestikin pienen tovin sillä jokaisen, jolla lahjoja oli, piti mennä eteen jakamaan omansa, ja aina kun henkilö vastaanotti lahjaa, piti tietenkin napsaista kuva. Lopulta päästiin syömään, mutta ruoka ei paljoa normaalista ateriasta eronnut. Riisiä kuten aina ennenkin, tällä kertaa vaan täällä kinkun sijasta syötävän kalkkunan kera. Jälkiruokana toimi torttu. Suomessa nähtävä ruokajuhla loisti poissaolollaan, en edes saanut suklaata kuin säästämäni Fazerin sinisen merkeissä.

host familia

mää + mehu

lahjojen jakoa

Itse joulupäivä ei poikennut oikeastaan yhtään normaalista sunnuntaista. Vierailtiin abuelitan kotona syömässä, jonka jälkeen lähdettiin leffaan Noelian kanssa. (Leffa oli muuten superihana Año Nuevo, suosittelen!)

Eli joulu oli... sanalla sanoen, tylsä. Tuomo (toinen suomalainen YFU-vaihtari täällä Ecuadorissa) tiivisti omassa blogissaan koko ecuadorilaisten joulunvieton aika täydellisesti: "Loppujen lopuksi joulu Ecuadorissa ei ollut mitenkään ikävää aikaa, mutta ei se kyllä mikään joulu ollut."

Mutta, tämä ei jäänyt ainoaksi joulujuhlaksi jota sain vietellä tänä vuonna. YFU-koordinaattorimme Fabiola (also known as "crazy Machala lady") pisti meidät järjestämään YFU:n cena de navidad eli joulu-illallisen omille perheillemme viime viikolla. Jokainen kokkaili jotain (paitsi allekirjoittanut syistä jotka luettelen myöhemmin), ja vietettiin aikaa arpomalla "jouluprinsessa" ja juttelemalla. :)

YFU Machala-edustus

<3

klara, jouluprinsessa, ilosena

Ja siis, osallistuminen aterian valmistukseen jäi multa väliin seuraavan tarinan seurauksena:

Viime postauksessahan kertoilin olleeni kipeänä. No, en sitten parantunukaan vaan mulla oli törkee vatsakipu ja paha olo vielä monta päivää eikä syömisestä oikeen tullu mitään. Lopulta menin sitten koululääkärin suosituksesta ottamaan verikokeet, koska tämä epäili jotain tulehdusta. NO. Sanonpahan vaan, että jos ikinä teette mitään Ecuadorissa, ÄLKÄÄ OTTAKO VERIKOETTA. Neljän yrityksen, brutaalin kivun, kahden lääkärin (joista toinen luuli että haluun raskaustestin) ja "henkisen tukeni" melkein pyörryttyä lääkäri sai lopulta asiansa hoidettua. Kädet tärisi koko loppupäivän ja olin itekin lähellä pyörtymistä monta tuntia itse kokeen jälkeen. Joten jäi kokkailut hoitamatta tällä kertaa. Ja aivan, kokeista sitten selvisi että mulla on virtsateiden tulehdus, elikkä nyt on lääkitys ja kaikki hyvin. Ainut mikä huolettaa niin pitäisi mennä torstaina uudestaan ottaan se verikoe. HAHA.

Tällästä tänään.
Ps. Machalaan avattiin eka levykauppa ikinä!!! Ilmeeni kun ensimmäisessä hyllyssä komeilee The Rasmuksen Black Roses oli varmasti näkemisen arvoinen. Mukaan lähti siis vihdoin Coldplayn uusin. <3

pps. 
It's true
When you
Use your heart as a weapon
It hurts like heaven

ekvaattorivirus, osa 2

Olen selviytynyt jälleen kerran toisen, melkein kamalamman viruksen hyökkäykseltä!! Tai famous last words, varmaan nyt tuun kipeeks taas kun jo kirjottelen olevani terve...

No juttuhan meni silleen, et lauantai-aamuna lähdettiin kohti Guyaquilia Noen kanssa bussilla (muut oli menny jo eilen autolla Panchon valmistujaisiin, mutta koska me ei oltais päästy sisään, oltiin siis Machalassa vielä perjantai-ilta). Kun päästii perille, lähdettiin sitten Salinakseen viettään päivää (paljon aikaa autossa siis....). Oli sen arvosta, Salinas oli paljo nätinpänä ku sillo ku olin siellä ekaa kertaa pari kk:tta sitten! Oli ihana päästä pulahtaan mereen, ja sitten mentiin vielä Noen kanssa ajeleen jet skillä!! Oli ihan sairaan hauskaa, mäkin pääsin ohjaan vaikka se olikin yllättävän vaikeeta. Todettiinki et tätä pyydetää sit joululahjaks... :D

salinas<3

MAS RAPIDOOOOO

Illaksi palattiin Guyaquiliin, ja sitten alkoi tapahtua hassuja. Kävin suihkussa (kylmää vettä!! en yhtää kadehdi niitä vaihtareita joilla ei oo lämmintä vettä talossaan, ja niitä on kuitenki enemmä ku meitä kuuman veden kanssa eläviä<3). Suihkun jälkee olin siis aika jäissä ja vedin kaikki mahdolliset vaatteet ylle - mutta kylmä vaan jatkui ja jatkui ja muutenki alko olla huono olo. Oltiin lähdössä vielä ulos, joten kerroin sitten että luulen että mulla on kuumetta ja muutenki heikko olo. Joo, eikä kukaan uskonu, ei sulla mitään kuumetta oo, vamos saana. Kiitosta vaan huolenpidostamme. Vasta kun oltiin auton ovella ja vaan nojailin siihen niin Pavel totes että ehkä Saanan kannattais jäädä kotiin lepäileen. KIITOS! Marssin yläkertaan ja nukahdin samantien. Ja sitten heräsin parin tunnin päästä törkeeseen kuumeeseen ja siihen että mun jalkoihin sattuu niin paljon etten pysty liikuttaankaan niitä...... Olo oli kirjaimellisesti sietämätön. :( Kun perhe palaili kotiin sain paria lääkettä ja vähän ruokaa, mutta ei se olo siitä parantunut. Aamulla olin vihdoin elossa, tosin jalkoihin särki ihan sietämättömästi edelleen. En vieläkää tajuu mikä tää sairaus oli, mutta nyt toista sairaspäivää kotona vietellessä voin todeta olevani ainakin melkein terve jo :D Loppu hyvin, kaikki hyvin.

En voi uskoo et joulu jo ens viikolla!! Tästä tulee varmaan elämäni oudoin joulu, törkee kuumuus eikä muutenkaa mitää joulufiilistä..... Varsinkin kun tietää että varmasti tulee karsee koti-ikävä :(

Loppukevennyksenä: en tiiä miks, mutta pojista on ihan sairaan hauska keksiä suomi-vitsejä... Tässä muutamia hyvin paikkaansapitäviä:
- ostettiin limsaa jäillä: "Saana, tuleeko sulle koti-ikävä?"
- "Kun sulla on koti-ikävä, avaatko sä jääkaapin oven?"
- "Kun teillä on Suomessa kylmä meetkö jääkaapille lämmitteleen?"
- iguana tippu puusta: "Yrittiköhän se itsemurhaa?" "Se oli varmaan suomalainen...."

että semmosta.... :D

feliz dia de independencia, finlandia!

Ihan mieletöntä itsenäisyyspäivää! En oo koskaan viettäny sitä Suomen ulkopuolella, mutta kotimaa tuntuu täälläkin. Pakko myöntää, että tänään iski pitkästä aikaa ihan kunnon koti-ikävä, kun tuli mieleen kotoinen sohva ja Linnan juhlat ja piparit ja lumi ja kaikki muu 6.12. liitettävä... :( Mutta suunnitelmani sen poistamiseen oli mahtava: makaronilaatikkoa ja Napapiirin Sankareita kera kaveriporukan.

Mut tietty tää oli taas semmonen juttu, että suunnittelu meni vähän eri meiningillä ku pitikään... Makaronilaatikkoo päätettiin kokeilla jo eilen, mutta hupsistakeikkaa puolessavälissä tajutaan, ettei talon uunia oo käytetty varmaan ikinä, ja eikä se edes toimi. Noh. Reippaana opiskelijana sekotin sitten makaronit ja lihat ja syötin ne kolmelle nälkäiselle pojalla. Oli kuulemma hyvää, tosin joku valopää meni heittämään sekaan kaakaojauhetta (mikä ei tosin pysäyttänyt näitä nälkäisiä). Kuvia en saanut, kun kamera jäi kotia :( Mutta voin vakuuttaa, että yritykseni oli kova!!

Napapiirin Sankarit sitten... No, suunnitelma OLI ihan toimiva. Ostettiin kasoittain mässyä (sain myös vihjaavia kommentteja että pitäiskö meidän ostaa jäätä ja peittoja että olisi kotoisa olo...) ja asetuttiin Sarahin olohuoneeseen katsomaan elokuvaa - kunnes havaittiin, että DVD-soittimen kaukosäädin on ihan sökönä eikä siis voida vaihtaa teksityksiä elokuvaan :D Olin valmis vaihtamaan elokuvaa sellaiseen, mistä muut jopa ymmärtäis enemmänki ku kirosanat, mutta ennakkoluuloton joukkomme halusi katsoa elokuvan, kun nyt kerran 94-vuotiasta Suomea juhlittiin. Vaikka mä olin ainut, joka nauro, saatiin kuitenki tosi hyvä leffailta aikaseks. :D Nää englannistamisyritykset, satunnaisten sanojen bongailut, ja jatkuvat "do you really live like that?"-kommentit teki leffasta aika ikimuistoisen.

eka "ruoka"

leffan jälkeinen tunnelma - "no entendi nada"

Leffan jälkeen oli (vaihteeks) yhteislaulantaa kera kitaran, ja sitten päädyttiin vielä keskustaan luritteleen kera muovikipposen. Saatiin paljon aplodeja mutta muovikippo jäi ihan tyhjäks :(

vieläki ihmettelen miksei herunu rahaa :(((

tytöööt<3

Hieman pohdintaa lähes suoraan mun päiväkirjasta: juteltuani muiden vaihtareiden kanssa itsenäisyyspäivistä, oon vasta tajunnu kuinka tärkee juhla se lopulta on Suomessa. Sarahin mielipide oli, että 4th of July on USAssa enää pelkkä ryyppyjuhla, koska kukaan ei muista itsenäisyyden alkamistakaan. Mulle tää päivä on aina ollu tärkee, mutta vasta Ecuadorissa oon todellaki tajunnu kuinka onnekas oon saadessani olla suomalainen. Ja miten ylpee oon omasta hullusta kielestäni ja kansalaisuudestani :D Joten, mahtavaa 94:ttä synttäriä, Suomi!!!!!

Täällä muuten lämpötilat vaan nousee... Nyt on oikeestaan joka päivä sellasta 30-35 astetta, ja oikeestaan ihan tuskasen kuuma. Lenkkeily on jääny, kun energia riittää hyvä jos kävelyyn. Muutenkaan ei huvita syödäkään, kun hiki vaan valuu koko ajan. Ja joulua ja 42 asteen lämpötiloja odotellessaaaaaa....!! Muistuttakaa mua tästä ens vuonna kun valitan kylmyydestä.