all of the lights

"Enkun" projekti alkaa olla valmis, joten aikaa päivittää tännekin. Jouduttiin siis Klaran kanssa tekeen enkun projekti myös, mutta espanjaks. Ihan fiksu opettajalta, koska nyt tuli jotai haastetta. :D

Enää ei väsytä niin paljoa, pikemminkin alkaa jossain määrin jo tottua. Tänään kun vedin koulupuvun päälle, en enää ajatellut koko asiaa vaikka ekoina päivinä se tuntu himo vastenmieliseltä. Tulin tänään myös ekaa kertaa yksin bussilla kotiin (!), vaikka ei se kyllä mikään iso haaste oo kun bussi tulee kotiovelle asti, mutta kuitenkin.

uniformaa! oon tosi nättinä näin aamusin.

anala sana niinku ne mua täällä kutsuu...

Oon joutunut tänää kahteen otteeseen selittään suomalaista kulttuuria. Ihmiset kysy tänää, onko jokin hätänä kun näytän niin surullista. Totesin että eei, ja yritin selittää että mulle on ihan normaalia, että vaikka näyttäis ihan tylsistyneeltä, on oikeesti tosi hyvä fiilis. :D Täällä kulttuuri on pitkälti hymyilyä, mikä on tietty södee.

Sunnuntai-iltana oltiin siis Santa Rosassa, nyt vähän kuviakin sieltä, tosi kaunis paikka. Menisin mielellään uudestaankin (mut huvipuistolaite oli kyl vika kerta...) !

mami, meikä, Noelia ja Isaac

tää oli ehkä nerokkain peli ikinä mut arvatkaa voitinko mitää :(

Maanantaina muutin sitten vihdoin omaa huoneeseen. Ja tykkään tästä <3 Olin kyllä aikaa ylpee itsestäni, kun yhteiselo Noelian kanssa suju niin hyvin - lukuunottamatta niitä nukkumaanmenoaikoja. Mä en kestä niillä 5 tunnin yöunilla, joista Noelia selviää helposti. Joten oma rauha, aht. Olis kiva vähän sisustaakin tätä, kun tää on tosiaan vähän tällänen "romuhuone" täynnä Noelian broidien vanhoja kamoja. :)

Tältä siis näytti ennen...

...ja tää on uusi, OMA, huone!

Tiistaina oli ekan kerran cultura fisicaa eli koululiikuntaa! Ensin piti juosta 5 kierrosta kentän ympäri, ja mä ja Klara oltiin varmaan ainoot jotka oikeesti teki sen :D Sitten meidät jaettiin tyttöihin ja poikiin pelaan futista. Eka harmitti että miksei voida muka pelata poikien kanssa, mutta kun peli alkoi, syy selvis. Pojat pelas ihan tosissaan ja hirveillä taktiikoilla - tytöt alko kirkuun, ku pallo tuli kohti. Meidän joukkue nimettiin (ei mun ehdotuksesta) Las Finlandesaksi, vaikka yritin vakuutella ettei Suomi ole mitenkään hohdokas futismaa. No ei se mitään, tein pelin ekan maalin! Wuhuu! Muuten peli olikin sitten lähinnä hajoilua ja tyyliin 5 maalivahtia per joukkue. Ei tainnut olla ihan tyttöjen lempilaji :'D Hauskaa kyllä riitti!

olin ilosena kun koulu loppu. enkä oo oikeesti tollanen norsu paita vääristää! :D

näissä maisemissa täällä pelaillaan, banaanipuiden keskellä!

peli loppu voittoon jes

Koulun jälkeen mentiin Klaran, Carolin (Klaran hostsisko) ja Carolin yhden kaverin kanssa shopping centeriin!! Tätä oltiin odotettu Klaran kanssa koko pitkä päivä, koska meille se tuntu ihan pirun pitkältä. Matikkaa ja fysiikkaa tosiaan, joista kummastakaan ei tajuta yhtään mitään, joten tunnit on lähinnä paikallaan istumista, juttelua ja nukkumista. Mutta sen avulla, et tiedettiin saavamme shopping centerin kuuluisia KAKKUJA, jaksettiin vikan tunnin loppuun asti. Ja ne kakut oli todellakin huhujen arvosia!

JA SIIS NÄÄ MAKSO YHTEENSÄ 10 DOLLARIA!!!

nam nam nam nam aa

Ei kyllä jaksettu syödä loppuun huhhuh. Mutta toi ostari on muutenki täynnä kivoja ruokamestoja (ja halpoja!), joten pian uudestaan! Siellä on myös leffateatteri plus kauppoja tietty. :) Löysin myös sushipaikan toisesta, vähän pienemmästä ostoskeskuksesta, ja ehdotin sinne menoa perheelle. Ilmeet hyvä 10. "Te gusta..... SUSHI?" Haha, sehän on vaa riisiä, jota täällä syödään.... aina. Myös aamiaisena. :D Pienemmästä ostoskeskuksesta tarttu mukaan myös Viisasten kivi - en español! Ihana kansi <3 Aion osata jo pian niin hyvin et pystyn lukeen ton! Ostettii myös vihkoja yms yms turhaa koulukamaa.

Tänäänn sain herätä vasta seittemältä, sillä koulussamme oli Interscolastic Musical Competition, eli siis laulukilpailu in english. Esiintyjiä oli monesta koulusta ja arvosteltiin siis laulutaidon lisäksi myös hyvää englannin lausuntaa. :) Lusmuina vaihtareina oltiin siellä heti, ja esiintymässä myös meidän koululaisia, kuten Noelia. Heti ekojan esitysten jälkeen alkoi hajoilu mun suunnalta. Monelle tuntui olevan se käsitys esiintymisestä, että mahdollisimman vähän vaatetta ja korkeeta kiljumista. Ja tanssi......... mitä enemmän heilautat hiuksiasi ja sheikkaat, sitä parempi olet. Onneksi voittajakolmikkoon kuului vain laulajia, jotka eivät vaivautuneet kopioimaan Shakiraa ja Lady GaGaa (joka oli muuten aika tuskallista katsottavaa). :D

meidän koulun tanssiesitys oli kyllä ihan onnistunut, mutta vähäinen vaatetus oli tässäkin kova sana :D

esim tää nauratti vähä liikaa.... tytöt kiehnäs ja kieri lattialla!

Siinä sitten taas vaan kolmen päivän tapahtumia! Huomenna mennään testaan sports clubia Noelian kaa. Alkaa jo olla kotoisa olo, vaikka uutta tapahtuukin jatkuvasti. :)

wait 'til you see my smile

Vihdoinkin päivitystä! Oon varmaan ollu liian ankara tässä koneen käytössä, koska sitten ku meen koneelle on niin paljo tekemistä ja kirjoittamista että istun parikin tuntia helposti. Ehkä vois käydä useemminki kerran viikossa, ainakin päivittääs tänne... :D

Melkein ensimmäinen viikko takana, ja väsyttää ihan himona. Pää räjähtää uuden informaation määrästä! Oon tehnyt tässä viikon aikana useita havaintoja ecuadorilaisesta kulttuurista ja tästä perheestä sekä tietty koulusta:

Ensinnäkin - kaikki ja siis meinaan ihan oikeesti KAIKKI on täällä erilaista kuin Suomessa. Ihan alkaen ilmiselvistä asioista kuten kielestä ja maisemista pikku yksityiskohtiin kuten vessassa käyntiin (paperi roskikseen, ei pönttöön yeah) ja liikkumiseen paikasta toiseen (ei kävelyä, taksi ja pimeällä ei oo turvallista liikkua ulkona). Ruoka, koulu, ihmiset, tervehtiminen - everything. Ehkä sen takia mulla on nyt jonkinasteinen kulttuurishokki, tietty yhdistettynä hienoiseen ikävään. Turhaudun, kun en ymmärrä mitä ympärillä puhutaan ja yritän pakottaa itteni oppimaan kaiken heti. Pitäisi nyt yrittää muistaa, että oon ollu täällä Machalassa vasta alle viikon - en voi osata kaikkea heti, vaikka se niin vaikeaa on myöntääkin. Mutta I'm getting there.

Ehkä mun turhautuminen johtuu myös osittain siitä, että oon joka päivä juossu jossain. Tunnollisena vaihto-oppilaana en oo jääny kotiin makaamaan, vaan mennyt aina mukaan kun pyydetty - eli siis joka päivä. :D Ei ollutkaan niin hyvä idea, koska nyt oon henkisesti ja fyysisesti aivan sairaan uupunut. Aivot yrittää sulattaa kaikki uudet paikat ja joka päivä tavatut uudet ja eri ihmiset, niiden nimet ja tavat ja muut. Mutta ens viikolla tiedän jo vähän, mihin haluan mennä ja jos menen, kauanko siellä kuluu aikaa. :D Otin myös puheeksi, että olisiko täällä jotain tanssikoulua/sportsclubia, johon voisin liittyä, ja aattelin myös kokeilla jotain koulun juoksujoukkuetta. :) (Mulle on jo ihan valehtelematta kolme ecuadorilaista kommentoinu, että mulla on isot jalat. Myös harjoitusleirillä KAKSI ihmistä kysy, että mitä mä harrastan kun on niin paksut jalat. :DDDD Oikeesti nyt loppu juokseminen...)

Aivan, la escuela. :D En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa. Herätys joka aamu viideltä ja loppuu kahden maissa. Kuljetaan kouluun pikkusella bussilla joka kiertää monta taloa tästä lähettyviltä. Ensimmäinen päivä oli ehkä hulvattomin kokemus ever. Bussi kaartaa kentälle jossa kaikki oppilaat seisoo koulupuvut päällä (khakinväriset shortsit ja t-paita sekä pikkukengät, pojilla sama mutta maiharit ja pitkät housut). Seisottiin toisen vaihtarin Klaran kanssa ja sitten alkoi "formaccion". Oppilaat meni riveihin ja toiset, valvojaoppilaat (Noelia on yks heistä), määräs ne luokkien mukaan muodostelmiin. Sitten kaikki veti sellaset keltaset kaulukset kaulaaan ja hatut päähän ja sitten huudettiin espanjaks jotain armeijasettejä maastokuvioiseen asuun pukeutuneen äijän johdolla. Oltiin Klaran kanssa suurinpiirtein näin. O___________O Oikeesti kauhu vaan valahti jäseniin että ei oikeesti ei me voida olla täällä opiskelemassa. Ja Klara vielä kommentoi että kiva natsimeininki (huom hän on saksalainen :D).

tähän tyyliin :D

oikeesti en voi ottaa tätä ikinä tosissani.....

Siitähän vasta riemu repes ku jengi lähti marssimaan kohti luokkia!! Seurattiin ihan jäykkinä Klaran kanssa, kaikki tietty tuijotti kun meidän univormut oli semi puuttelliset ja muutenki, vaikka ollaan kummatki tummahiuksisia niin ollaan kaikkia paljo pidempiä ja vaaleempia. :D Sitten Noelia lähti tarjoomaan meitä luokkiin - ja tässä vaiheessa tapahtui seuraava shokki. Kun astuttiin ensimmäiseen luokkaan, kaikki alko huutaan. Myös opettaja. "INTERCAMBIOOOOOOS!" Noelia sitten kysyi, päästäänkö tänne ja kun opettaja kieltäytyi, kaikki alko huutaa uudestaan. "PROFEEEE NOOOOOOOOOOOOOOO!!!!!!" :DD Seuraavassa luokassa sama meininki, mutta päästiin sinne opiskeleen. Tässä vaiheessa viimeisetkin uskottavuuden rippeet colegio militarian tiukkuudesta katosivat. Kaikki tunnit on ihan jäätävää ala-aste meininkiä, jengi huutaa ja jos opettaja kysyy jotain, se ei edes oleta että joku viittaisi - kaikki vaan huutaa vastauksen! :D Välillä ei Klaran kanssa ees huomata, että opettaja ja tunti on vaihtunut, kun oppilaat vaan vaeltaa ympäri luokkaa (ja nyt ainakin ekat päivät yleensä meidän suuntaan, koska ollaan intercambios ja tosi suosittuja tietty :D). Aamulla on tää imagonkohotusseremonia aina, mutta sen jälkeen lähtee kaikilla ihan handusta.... Hauskinta varmaan on, että oppilaat joutuu välillä sanoon opettajalle "Silencio, profe!" koska opettaja juttelee toisten oppilaiden kanssa. XD

Nyt oon ollu siis koulussa kolme päivää, ja alan vähän päästä jyvälle. Matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa on paljon, ja koska ollaan tultu kesken lukuvuoden, ollaan vielä kaksinkertaisesti pihalla (on muute hienoo ku en tajua kemiaa ees suomeks niin yritä nyt siinä en espanol....). Enkunopettaja on hauska vaikka täällä ollaanki enkussa ehkä sillä tasolla millä me oltiin kutosella. Opettaja kuitenkin tietää sen joten vaikeutti meidän opiskelua silleen, että mä ja Klara tehdään kaikki jutut enkuntunnilla espanjaks. :D Tosi hyvä, siitä on meille hyötyä paljo enemmä ku "This is me. I'm 16 years old." -tyylisistä harjotuksista.

Perjantaina saatiin taas Klaran kaa ihastella, miten "kurillinen" tää meidän armeijakoulu on. Koska luokat on kaikki erillisiä rakennuksia, koulun pihamaalla kulkee paljon kulkukoiria yms. No sitten joku valopää meidän luokalta toi sellasen luokkaan, pikkusen söpön pennun. :D Ja opettaja ei sano mitään!! Tunti jatku silleen, että joku yritti epätoivosesti pitää esitelmää luokan edessä ja opettaja + oppilaat silittää koiraa ja heittelee sille palloa. Siis mitä??? Lopulta doggy protestoi sisälle viemistään ja teki tarpeensa taulun eteen. Tämäkin kuitattiin helposti heittämällä jonkun vihko jätösten päälle. Onkohan tää ihan normaalia täällä? Se koira on varmaa vieläkin siellä luokassa, nukahti tyytyväisenä mun tuolin alle. :D

tuit tui. tossa muuten Marialla päällä liikkaunivormu, ah miten mukava <3

 Eli sellasta koulussa... Perheestä ja "kavereista" on myös sanottavaa. Mut on otettu tosi hyvin vastaan täällä, ei vierasteta tai mitään. Ainut mitä ne ihmettelee on se, että tykkään urheilla... Mun lenkillelähtö tänään aiheutti huvittuneita ilmeitä koko perheessä. :'D Tunnen olevani osa perhettä, enkä vierasta enää niin paljon ku viikon alussa. Kukaan muu ei puhu perheessä englantia kuin Noelia, ja hänkin aika heikosti. Kommunikointi kuitenkin sujuu, ja oon onnistunu selittään asiani aina jotenkuten. Esimerkiksi tänään pystyin täydellisesti espanjaksi kertoon, että olen väsynyt vaikka olikin kiva päivä! :D Perus verbeillä pärjää pitkälle myös, ja elekielikin on ollut ahkerassa käytössä.

Talo on rivitalo melko keskustassa, on alakerta jossa on keittiö ja olohuone, ja pieni piha, jossa iso puu ja siinä asuu Noelian papukaija! Tosi nätti lintu joka osaa sanoo HOLA. Mutta se kuulemma puree :( Toisessa kerroksessa on kaikkien makuuhuoneet, ja kolmas kerros on aikalailla varastotilaa ja papin työhuone. Täällä pääsee myös katolle, ja näkee koko Machalan, se on se neljäs/viides kerros. :) Nyt oon tosiaan samassa huoneessa Noelian kanssa, mutta muutan tohon viereiseen, tyhjään huoneeseen ens viikolla. Muuten huoneen jakamisessa ei ole niin paljon ongelmia kuin mä oletin, mutta meidän unirytmit on tosi erilaiset. Mä tykkään lukee ja mennä aikasin nukkuun viikolla, mutta Noe alottaa läksyjen tekemisen joskus kymmeneltä ja pitää samalla telkkaria päällä. Toinen asia mikä ärsyttää yhteisessä huoneessa, on se että mun pitää aina kysyä, mihin voin laittaa omia tavaroitani. Ei mulla nyt oo vielä paljon kamaa, mutta kokoajan ostaa lisää (esim koulupuvut) ja on vähän ahdasta. Joten koska vieressä on tyhjä huone, kysyin kohteliaasti että olisiko mahdollista, että mä nukkuisin siinä. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, ja kerroin Noelialle että kyse ei ole siitä, ettenkö tykkäisi sinusta mutta valitettavasti tämä ei tunnu kauhean "omalta" huoneelta nyt. Joten asia on järjestymässä. :)

Tänään oli paljon tekemistä, käytiin naapurikaupungissa jossa oli jonkinsortin tori, paljon pelejä ja ruokakojuja. No sitten tulikin paras osuus - mä huomasin huvipuistolaitteen, joka oli ihan ku vanha Särkän Coca-Cola!! Tietty kiskoin Noelian ja sen poikaystävän, Isaacin mukaani. Ja sitten sain opetuksen Ecuadorin huvipuistolaitteiden turvallisuudesta. Meillä oli "turvavyö" - paitsi ettei se pitänyt yhtään, kun käännyttiin ylösalaisin. Siinä sitten roikuttiin pelkällä tahdonvoimalla, kun painovoima kiskoo Saanaa alas. Huusin vaan suomeks ja päästin parit perkeleetkin. :D Kun homma oli ohitte, Isaac ja Noelia nauro vaan mulle. Yritin selittää oletteko täällä päin maailmaa kuulleet turvallisuudesta, mutta ei oikein mennyt läpi. :DD

Täällä muuten syödään pelkkää riisiä ja lihaa. Yks ilta oltiin hampurilaisella Noelian kavereiden kanssa, ja kysyin että miksi tässä on kaksi eri lihaa. "Eiku toi toinen on kinkku", totes yks tyttö. Aivan... Tänään oli tarjolla kanssa kolmea eri lihaa. :D En ees halua ajatella, mitä mun vatsa (ja läskit) tuumaa tästä ruokavalioista. Ruoka tosin on hyvää, ei siinä mitään. :)

Tulipa melkonen romaani! Pitää todellaki päivittää useemmin (tai ehkä nyt vaa on liikaa kertomista. enkä nytkään sanonut kaikkea oleellista!). Huomenna kouluun argh mutta pääsen hajoilemaan. Maanantai on muute special day, erilainen univormu + korkkarit. Meidän piti käyttää sitä myös perjantaina, kun oli joku seremonia, ja meitä seisotettiin _2 TUNTIA_ ne jalassa. Protestoin puolentoistatunnin kohdalla ja heitin kengät veke (ainut vaa että oltiin ulkona. :D).

Nyt loppu selitys, loppuun kuvia tähänastisesta seikkailusta!

Venezuela baby! Oli muuten kuuma paikka vaikka oltiin siellä keskellä yötä. Messissä muita vaihtareita.

Ja ekana päivänä sato. Hieman. Tuli myös rakeita ja koko kadun autojen varahälyttimet alko huutaa...

valmennusleiri tapahtui täällä, nättiä!

team "time to relax"

Joku vapaaehtonen ilmotti että täällä on wireless internet..... :D

maissia!

Ei tää kuva kerro mitää. Suomeenki vuoria pliis!

mi escuela!

all this feels strange & untrue

Vihdoinkin, the Internet! Kauheesti kerrottavaa ja liian vahan aikaa!!

Meilla oli siis valmennusleiri pe-su. Me, meika, Tuomo, Anniina, Anne ja Gaby saavuttiin ekoina ja saatiinki odottaa seuraavia iltaan asti. Oltiin aika energisia kun oltiin lepailty vahan liikaa, mut onneksi paikalla oli YFUlainen Pablo, joka osti meille sipsia ja muutenkin kertoili kaikkee Ecuadorista. Illalla tuli muutama tytto lisaa, mm. mun huonekaveri Sveitsista. :D Mutta koko jengi nahtiin vasta aamulla, yhteensa 42 tyyppia!! Ja kaikki omista paikoistaan. Vapaaehtoiset vetajat oli tosi hauskoja ja meininki suorastaan hulvaton. Voitin heti ekana paivana kaks kilpailua, human bingon ja meidan joukkue voitti myos yhden naytelmatehtavan, jossa piti esittaa vaihtareiden ongelmia ja ratkaisuja. :D 

Sama meininki jatkui sunnuntainaki, nyt oli vahan enemman asiaa ja saantoja, kuin lauantaina. Porukka tiivistyi, tosin saksalaiset ryhmayty helposti yhteen kun niita oli tosiaan 19 koko leirista :D Myos sunnuntai-iltana voittoputkia jatkui: meidat jaettiin ryhmiin kansalaisuuksien mukaan, eli meita oli suomalaiset plus virolaiset, ja piti esittaa oman maan talenttia. :D Paadyttiin siis esittelemaan mita yhteista on suomalaisilla ja virolaisilla: kaikki on ilosia ja sosiaalisia, vastuullisia alkoholin kayttajia jotka sivistyvat saunassa (=eli demonstroitiin saunassa istumista hakkaamalla toisiamme bambunlehdilla ja kaatuiltiin kiukaaseen). Laulettiin myos kummankin maan kansallislaulut, ah sita hammentyneiden ilmeiden maaraa ku savel on ihan sama mutta jokatoinen esiintyja laulaa eri kielella :D Voitto kotiin mutta luovutin taman kolmannen palkintoni jenkkien joukkueelle, niillakin oli tosi hauska show. :))

Kun ohjelma viimein loppui, pelattiin kaikenlaisia korttipeleja keskenamme ilta. On muute hauska huomata et melkein kaikissa maissa on samat pelit, vahan eri nimella vaan. :) Esim valepaska oli tosi hauskaa isolla porukalla in english (voitin muuten taas:D). Yolla pelattiin monta tuntia pullonpyoritysta, irtos liikaa naurua ihan tyhmista tehtavista :DD

Liian vahilla younilla lahdettiin sitten eilen kohti Machalaa. Tanne tuli mun lisaks 5 muuta, 4 saksalaista ja yks jenkkitytto. :)) Matka kesti 11 tuntia ja about 8 tunnin jalkeen tipautetttiin kolme tyttoa kyydista Cuencaan. Oli muute hurjat maisemat, en osaa sanoin kuvailla! Vuoret on jotain ihan mieletonta! Koko takapenkki oli montut auki pitkaan :D

Sitten oltiin lopulta perilla.... Hui sita jannityksen maaraa. Odotettiin Area Repin (tosi mukava nainen) talossa hetki, kunnes perheet tuli. Jannitin ihan himona mut sitten Noelia ja Rommy olikin yhtakkia siina ovella eika osannu sanoa muuta ku hola :D Yhden illan perusteella voin sanoa etta perhe vaikuttaa tosi kivalta, talokin on kaunis. :) Taalla on netti mut haluisin paasta myos skypeen, joten yritan ettia jonkun nettikahvilan. Perhe tykkas paljon lahjoista ja ihmetteli lunta :D Nyt oon yksin kotona, kun sain tan paivan aikaa lepailyyn jotta huomenna jaksaa menna kouluun... Kun Noelia tulee, ostetaan mulle koulupuku yms. :) 

Tanaan on ollu kylla rankin paiva kaikesta huolimatta. Aamulla se vaan iski kun menin suihkuun: herrajumala, taalla ma oon vuoden. Ja sitten MA ITKIN! Kuin vesiputous. Ja vielakin. Snif. Mutta taloudenhoitaja huomas ja tuli antaan halin. :)) Ja mulla on Fazeria levyllinen. Joten kylla se tasta helpottaa. Ikava vaan on suuri, nytkun vihdoin tajuaa olevansa poissa vuoden. 

Espanjaa osaan mielestani yllattavan hyvin, ymmarran paljon mita muut puhuu. En malta oottaa et paasis oppiin sita lisaa! Taalla rannikolla ihmiset kuulemma puhuu erityisen nopeeta... Kiva :D 

Huomenna kouluun, Military School heheheheh. Jo koulupuku aiheutti lievaa hajoilua.... Onneks yks saksalainen tytto tulee samaan kouluun, joten en oo ihan ainoona pihalla :D Mutta nyt lopetan tan megapitkan postauksen, etta en liikaa juutu... Paiva on vasta alussa, ei voi tietaa mita tapahtuu!! Adios!

send me on my way

En voi uskoo, taalla sita nyt ollaan, Quitossa!! Nettikahvila ei tykanny lappareista joten tutustun paikalliseen koneeseen. Laatukamaa (njet?).

Lahdettiin siis Helsinki-Vantaalta kera kahden muun vaihtarin, Tuomon ja Anniinan. Lahto oli suruisa mutta selvisin :) Jannitys oli suorastaan kasinkosketeltava, hirvee hihitys paalla kokoajan (ja siitahan vasta riemu repes, kun samassa koneessa oli kukapa muukaan kuin Timo Soini (ja kaikenlisaks han on Tuomon kummiseta :D Small world!) Aika meni nopeeta porukalla ja pian oltiinki jo Amsterdamissa - ja nalkaisia! Joten suunnattiin Burger Kingiin aterialle. Heti jonossa tormattiin kahteen unkarilaiseen tyttoon, jotka oli tulossa minnepas muuallekaan kuin Ecuadoriin - toinen Rotareilta ja toinen meidan YFUsta! Syotiin yhdessa siis ja juttu lensi, sellasta enkku-unkari-suomi sahellysta. :D Meinattiin viela eksya matkalla oikeelle portille, mutta lopulta paastiin jonoon ja loydettiin sielta yksi YFU-vaihtari lisaa, tanskalainen tytto. :) Hirvee kalatys siina tietenkin sitten ja saatiin varmaan ihan hyvia katseita. :D Hiljaiset suomalaiset, yeah right?

"Suora lento" Quitoon ei ollutkaan sitten niin suora kuin luultiin. Kun paastiin koneeseen, tajuttiin olevamme matkalla Venezuelaan!! Eli 9 tunnin jalkeen (joka meni aikalailla nukkuessa) loydettiin ittemme pikkuselta Venezuelan lentokentalta. Ja oli muuten kuuma, vaikka olikin yo! Siina venailtiin sitte reilu puol tuntia, kunnes paastiin takasin koneeseen. Talla kertaa luultiin jo paasevamme Quitoon, mutta ei - Guayaquil oli seuraava pysakki. :D Tama matka menikin nopeeta, silla koneessahan oli kaikille omat telkkarit joten vahtasin CSIta ja Gleeta. Ja pelasin Tetrista kunnes mun ohjain hajos! Tarjoilua oli kokoajan joten ei ehtiny tulla nalkakaan. :) Guayquilin jalkeen kesti vaan puol tuntia Quitoon, ja nukuinki ton ajan tyytyvaisena. Kello on ihan vaarallaan ja kun siis lopulta paastiin tappeleen Ecuadorin maahanmuuttoviranomaisten kanssa, oli torkee nalka ja vasymys (plus taalla kello vasta puol ysi...). Meita oli vastassa hra ja rouva YFU Ecuador, jotka kyyditsi meidat kentalle lapi Quiton ruuhkan. Osoiteltiin vaan kaikkea ja oltiin niin turista ettei mitaan rajaa :DD

Nyt ollaan siis taalla eraan Fanny (ei varmaa kirjoteta noin mut kuiteski..) rouvan kotona, tai siis tarkemmin sanottuna vastapaisessa Internet-kahvilassa. Hirveen nalan pitimiksi saatiin aamiaista, ja rouva tosi kiltisti opetti meille tavaroiden nimia osottamalla niita (han ei itse puhu englantia hirveesti :D). Aamiaisen jalkeen -> suihku!!! Ihanaa!! 24 tuntia siita kun lahti Tampereelta, joten tuli todellakin tarpeeseen. Taman jalkeen otettiin tyttojen kaa (siis me ollaan kaikki nelja taalla ja Tuomo vastapaisessa huoneessa) "pienet paivaunet" - herattiin melkein nelja tuntia myohemmin :D Ja taas syomaan... Taytyy kylla sanoo et suomalaisen perunamuusi voittaa 100-0. :D Muuten oli tietty hyvaa!

Ruuan jalkeen saatiin nauttia luonnonilmiosta - nimittain yhtakkia alko sataa ihan hulluna! Koko katu lainehti ja rakeitakin tuli!! Oltiin ihan etta VAUUUUUU!!!! Myrskyn laannuttua tultiin tanne. En voi lisata kuvia kun en saanu lappariin nettia, mutta niita kylla on ja kohta tulee 8))

Huomenna paastaan valmennusleirille, jannittaa! Ja maanantaina sitten viela isantaperheisiin: tuplajannitys!!!!! Terkkuja rakkaat, kohta postaan ihan ajan kanssa (nyt on nakojaan nettikahvilassa ulos asti jono ku suomalaiset dataa :DDD).

Aivan joo, luin teidan kehuboksiin laittamat jutut. Ootte ihania. <3

ps. Olin iha karmeissani ku ketaa ei ollu fbookissa, sit tajusin kattoo suomen kelloo :D Hups.
pps. kevyt hajoilu mun skandaalikoululle! Kannatti nakojaan karata kun on niin vaarallista! :D

äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen

It started out as a feeling
Which then grew into a hope
Which then turned into a quiet thought
Which then turned into a quiet word

And then that word grew louder and louder
'Til it was a battle cry

I'll come back
When you call me
No need to say goodbye

Se on Helsinki-Vantaa nyt. Seikkailun alku. Seuraavaksi postaan valtameren toiselta puolen!

Joten heihei hetkeksi, Tampere. 8)

sydän huutamaan jää joka hetkeen, mutta tartun niihin muistoissa

Läksiäisiä vietettiin viime pe, ja oli erittäin onnistuneet kekkerit. Itkettiin ja naurettiin ja syötiin ja juhlittii. Ja oli ihanaa. Enkä osaa muuta enää sanoo. Ihanaa ohjelmaa oli värkätty ja seura oli paras. Rakastan teityleitä. 8) Spessukiitosta Lauralle kun oli mahtava emäntä!

Hei me heilutaan taas mutta ei me kaaduta!

Tänään vielä hyvästejä Iskun ja Minnan kaa, ne tulee kohta tänne ja mennään sitten kattoon leffaan Rise of the Apes. (Felton hii<3)

Ja ylihuomenna. Laukku on vielä auki tossa mutta suljetaan se huomenna. Nyt yritän vielä raivolla lisäillä kuvia, siivota iPodia ja säkittää turhia vaatteita. Tärisyttäää!

say yeeeeeaaaaaahhhh

Jahas. Alle viikko. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ei jännitä yhtää. HEHEHEHHE nivarma. Noniin, saldoa tästä viikosta: ke alko koulu niin tietty piti mennä sinne heti vinoilemaan ekana päivänä. Eivaan, totuus on että kaikki kamut on koulussa ja kotona on tylsää yksin (ja jos istuisin täällä koko päivän, varmaan kehittelisin jotain omia teorioita ens vuodesta kunnes juoksisin itkien ulos...). Tänäänkin siis reenin jälkeen marssin koululle ilmaisen lounaan perässä ja muiden mentyä tunnille kulutin koulun lattioita ihan riittävästi. :D Sainpahan Suran lähetettyä lopulta pakkaamaan, ja sain mun Skinssitki takasi jau! Nyt illalla käytii syömässä porukoiden kaa tossa lähimestassa, nam oli hyvää. Nyt ajattelin mennä katsomaan Teho-osastoo (tulee muute ikävä tällaisia perinteisiä tv-sarjoja mitä aina on kattonu, esim Tehari ja Huippikset. :( Kauheen pinnallista, mutta jotenki ne on ollu aina niin rutiineja kattoo tiettyyn aikaan snif!)

Ja täytyy kyllä myöntää että tulee ihan hirveesti ikävä meidän koulua <3 Eritoten kaikkia ihmisiä sieltä! :(( Onneks huomenna pääsee sanomaan hyvästejä  kun tosiaan on nää läksiäiset. Vieraita odotellaan ihan reipasta määrää, joten komeet kekkerit tulossa! Erityiskiitos jo nyt Lauralla, kun antaa talonsa tälläisten huligaanien käyttöön! :D

Loppuun asiallinen kuva pakkauksen epätoivon todellisuudesta:

huumori loppu 23 kiloon

(Jännittää NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN paljon!)

paniccccc

Taas on menty eikä meinattu. Mutta tärkeimmistä kerron;

Meikäläisen lentotiedot saapuivat muutama päivä sitten! Lähtö siis 17.8. klo 18:05 kohti Amsterdamia, jossa about 4 tunnin vaihto, josta sitte Quitoon. Onneks menee tollee yön puolelle suurin osa lennosta niin pystyy nukkumaa rauhassa. 8) Sitte onkin perillä 8 tunnin aikaero, jota saaki paikkailla hetken :'D



Ja perjantaina läksiäiset.......... karseeta. Itken kuin vesiputous sitten. Ei sillä etten itkis jo nyt. :( Ekan kerran oikeesti pelottaa koko vaihtotsydeemi. Että mitä jos kaikki ei sujukaa niinku suunnittelee. Olosuhteet on perillä kyllä megahyvät jo nyt, mutta jänskätys on silti valtavaa. Apua!! Onneks on Sura kanssakärsijänä. Muuten oliskin lähteny jo taju!

Huomenna yritän pakata. Ei siinä muute mitää, mutta tavaraa taitaa olla ainakin parin teini-ikäisen edestä. Miten niin olen materialisti?? :D Ja 23 kg on laittoman vähän. Mun kengät painaa jo yhteensä sen verran. :D

Ja linkkaan tän nyt vihdoinkin fbookkiin. Jos vaikka tulis kommenttiaki välillä. :))